Innostus

Bodybalance

Kerran viikossa käyn Bodybalancessa, joka on ainoa harjoitus, jossa en niin sanotusti vedä täysillä. Tosin sielläkin pistän kehoni äärimmilleen, mutta harjoituksen henki on vähän erilainen.

”Les Mills BODYBALANCE™ on lempeä yhdistelmä joogaa, tai chi:ta ja pilatesta ja se auttaa keskittymään ja rauhoittumaan. Keskittymisen, hengityksen ja tarkoin valittujen liikeyhdistelmien kautta kehitetään voimaa, tasapainoa ja liikkuvuutta miellyttävän musiikin tahtiin. Yhdistelmä eri tekniikoita ja liikkeitä tarjoaa fyysisen treenin sekä sisäistä tasapainoa ja harmoniaa.”

Lähde: SATSin sivut

Tunti alkaa tai chi sarjalla, joka lämmittää mukavasti. Sitä seuraa joogan aurinkotervehdykset ja pilateksen muutama soturityyppinen liikesarja. Ne lämmittävät mukavasti. Välissä tehdään joitain tasapainosarjoja. Puolessa välissä tuntia on vuorossa venyttävät ja avaavat liikkeet niin selälle kuin jaloillekin. Loppupuolella treenataan kunnolla keskivartaloa.

Deanna Di Carlo Yoga by TonyFelgueiras, on Flickr

Harjoitus tuo esiin erilaisia kehon tuntemuksia ja auttaa huomaamaan kipeitä tai kireitä kohtia. Kehoa ei voi koskaan kuunnella liikaa. Viime kerralla ranteet joutuivat koville ja särkivät tunnin jälkeen hieman. Se on hyvä huomioida, tunnistin, että tarvittavat venytykset ovat jääneet liian usein tekemättä. Oman kokemukseni mukaan venytykset ja etenkin rinnan avaukset auttavat parantamaan asentoa huomattavasti. Se tekee niin hyvää!

En ihan joka viikko saa itseäni bodybalanceen treenaamaan. Se ei tunnu niin tehokkaalta ja hyödylliseltä. Kumma kyllä, harjoituksesta on varmaan paljon enemmän hyötyä kuin liian monesta repivästä spinningtunnista viikossa.

Tunnin tahti seuraa musiikkia ja siihen on pakko keskittyä, jotta pysyy mukana. Tekee hyvää vaeltelevalle mielelle ja olo on tunnin loppurentoutuksen jälkeen fantastinen!

Voit katsoa esittelyvideon tästä: 
BODYBALANCE

Mikä on sinun keholajisi?

Ehhehe...

Siitä vaan yrittämään... Kerro miten onnistui.

Metsätonttuina

Havahduin puolilta päivää sisäaskareista, että nyt on mentävä ulos, jos aikoo nähdä päivänvaloa. Osasyy on pienen päiväunet, joiden jälkeen ei enää ehdi päivänvalolla ulos. Tuli kiire vetää vedenkestävää päälle myös siksi, että ehtisimme takaisin ennen kuin maha huutaa kovaan ääneen lounasta.

Teimme ulkona loppuun eilen aloitettuja pihatöitä. Suihkulähteen kivet on nyt palautettu kasaansa ja viimeiset lehtikasat kerätty. Pieni oli tyytyväinen aikaansaannoksiimme ja ehdotti, että lähdetään etsimään tonttuja metsästä. Mikäs siinä, totesin ja haimme vielä kameratkin mukaan siltä varalta, että punanuttuja näkyisi.

  

Tiet olivat jäisiä ja pikkuvalokuvaajan ensimmäiset turvat kävivät jo ennen metsään pääsyä. ”Mulle tuli turvat”, eli kaaduin turvalleen, hän totesi kaaduttuaan yrittäessään kuvata auringonsäteitä.

Metsässä oli hiljaista. Paksu lehtikerros oli peittänyt kaikki polut. Pienen metsässä kulkemisen taitoa koeteltiin liukkailla kallioilla. Parit turvat lisää tuli. Vanha digikamera on yllättävän vahvaa tekoa. Kurkistelimme puiden taa ja etsimme tonttuja. Kaunis aurinko valaisi sammalmättäitä ja teki hienoja varjokuvaelmia tiellemme.

Löysimme hienoja jääkuvioita ojasta. Pieni kyseli, että miksi vesi ei virtaa ja yritin sitä sitten parhaani mukaan selittää.

Seuraavaksi vastaan tuli kunnon onkalo, jonne sopisi geokätkö poikineen. Pieni kuvasi sitä antaumuksella. 

Loppumatkan jyrkkä alamäki sai pienen halailemaan puita ja ottamaan tiukan otteen kädestäni. Metsässä kulkemisen taitoa saa vielä opetella yhdessä. Tonttuja voidaan mennä etsimään vielä monta kertaa ennen joulua.

Iloista ensimmäistä joulukuun päivää kaikille! 

Huomaatko eron?

”Toisten ymmärtäminen on viisautta; 

Itsensä ymmärtäminen on valaistumista; 

Toisten hallitseminen vaatii voimaa; 

Itsensä hallitseminen vaatii vahvuutta.”

~ Lao Tzu

Cosmic Colours by Chrissy Downunder, on Flickr

En saa mitään aikaiseksi

Tänään en tehnyt yhtään mitään töiden jälkeen. Paitsi, että oikeasti tein.

Kävin treenaamassa koko kropan Bodypumpissa, niin, että vatsalihaksiin sattui. Paljon.

Pesin mutaisia pyöräilykamppeita koko koneellisen.

Ruokin perheeni kaikenlaisilla ruuanjämillä. Jälkiruuaksi oli kuitenkin juustolautanen.

Olin pienen lääkärileikissä tutkittavana. Lue: makasin kolmen peiton alla lattialla.

Siivosin korukasan takaisin telineeseen, jolla pieni oli leikkinyt. Tuhoa tuli normaalin yhden purkautuneen helmikorun verran. Laitoin kolme koneellista vaatteita siinä sivussa kaappiin.

Tein soijamaitoa ja pesin sen tuomiopäivän koneen. Se vaatii erityistä tarkkuutta, ja on hyvin hankalaa.

Steampunk Beholder Miniature robot sculpture - Daniel Proulx - Canada . : Steampunk Exhibition at The Museum of the History of Science, The University of Oxford, U.K. by Catherinette Rings Steampunk, on Flickr

Keitin pakuriteetä puolisolleni, samalla kun pakkasin huomisen kaksi välipalaa, lounaani ja laitoin aamiaispuuroni likoamaan.

Valitsin huomiset vaatteet treeniin ja pienelle. Pakkasin reppuni.

Järjestin keittiön, olisko kolmeen kertaan mitään?

Laitoin muistolaatikoihin kesän aikana kertyneet esitteet ja liput, ym. sälät.

Kaiken aikaa tietysti murehdin kaikenlaisia piristäviä työjuttuja.

Kylvetin pienen ja rasvasin huolella kiristävän nahkan.

Elämää

Tavallista elämääni.

Minusta tuntuu siltä, että en tehnyt mitään. Minulla on ajatus, että taas yksi ilta meni ilman, että sain aikaan yhtään mitään. Aina on niin miljoona asiaa, jotka odottavat vuoroaan ja kiljuvat huomiota. Ne ovat paljon kuuluvaäänisempiä, kuin tehdyiksi tulleet asiat.

Kun katsoo listaa, voi todeta, että jotain sentään tein. En ollut ihan saamaton, mutta näin ne päivät kuluvat, jos niihin ei kiinnitä huomiota. Olen kiitollinen tästä kaikesta. Lupaan kiinnittää huomiota jokaiseen asiaan, jota teen. Tämä on elämää ja se ei ole hukkaan heitettyä.

Mitä sinä teit tänään?

Lisää merkitystä

On hetkiä, jotka muistaa ikuisesti. Toisaalta taas on hetkiä, jotka haluaa unohtaa. Olen kirjoittanut useasti, siitä miten elämän merkityksellisyys saa tuntemaan itsensä enemmän elossa olevaksi. Tämä video kertoo siitä kaiken. Ota hyvä asento ja paina playta.

Videon löysin Elisha Goldsteinin linkittämänä.

Hetket tekevät elämästä merkityksellisen. On siis aiheellista lisätä elämää ohikiitäviin hetkiin. Se lisää merkityksen tuntua elämään. Mikä tahansa on hyväksi, mikä keskeyttää sen, että suhtaudumme elämään ”tavallisena” tai tylsänä”.

” Tietoinen läsnäolo on tilaisuus todella huomata läsnä oleva hetki ja elää sitä tuntien yhteenkuuluvuutta kaikkien kanssa, sekä käsitellä luovemmin arjen uhkia ja pettymyksiä. Se on tietynlaista suhtautumista omaan kokemukseen, oli kokemus millainen hyvänsä. Se on tämänhetkisen kokemuksen hyväksyvä tiedostaminen.”

Jälkimmäisen lainauksen lähde: Tässä ja Nyt

Mikä oli tänään pyhä hetkesi?

Epätavallista

Nautimme menneenä viikonloppuna ylellisyydestä nimeltä aikaa vain puolisolle. Vietimme yhden yön Haikon kylpylässä ihan kahdestaan. Nautinto! Olen vahvasti sitä mieltä, että kun ei ole tottunut tällaiseen hemmotteluun, siitä nauttii silloin harvoin sitäkin enemmän.

Mieli maalaili kaikenlaisia uhkakuvia viikonloppua odotellessa. Aina on vaarana viikonlopputyöt, auton hajoaminen, jalan katkeaminen, pienen joku hippakuppa tai vähintään hissiin juuttuminen. Pääsimme kuitenkin ennen ruuhkaa sujuvasti perille ja olimme perjantaina jo ennen puolta viittä altaassa pulikoimassa. Ahh! 

Parasta oli seura ja se yhdessäolo kaikessa rauhassa. Lauseen sai loppuun, mikä on kovin epätavallista. Paikka on kaunis ja ruokkii kaikkia aisteja. Ihan täydellistä! Tässä kohokohtia fiilisteltäväksi.

Hyvät välipalaeväät autossa.

Nopea kirjautuminen hotelliin.

Pehmeät kylpytakit päälle.

Kaunis saunaosasto ja kuuma sauna.

Lämmintä allasvettä.

Poreita.

Höyrysauna.

Skumppaa.

Kylpylähoitoja.

Herkullisia alkupaloja ravintolassa.

Hiljaisuus.

Syli.

Ihan pimeä huone.

Sateen ropina ikkunalaudalla.

Kiireetön aamiainen.

Aurinkoinen päivä ja tumman sininen taivas.

Kaunis merimaisema.

Hieno miljöö.

Aina viehättävä Porvoon vanha kaupunki.

Hyvät kahvit suolapalalla.

Brunbergin tehtaanmyymälä.

Kotimatka hienossa auringonpaisteessa.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin on ihana palata!

Koska sitten?

Lähde: http://www.marcandangel.com/

Hulluuden rajalla

Laita käsi koholle, jos arjessa joskus tuntuu sille että pimahdusvaara on lähellä. Harva se päivä ainakin minulla on ajatus, että sekoan, olen höperöitynyt, minulla viiraa, en käy kaikilla sylintereillä, kaikki muumit eivät ole laaksossa tai matot on vähintään rypyssä vintillä.

Elämä koettelee ja tuollaiset ajatukset ovat melko yleisiä. Kuten varmasti olet jo tästä blogista oppinut, meillä on kaikenlaisia ajatuksia päivän mittaan. Hulluksi tulemisen ajatukset ovat ajatuksia siinä missä muutkin.

Todellisuuden taju pettää oikeasti hulluksi tullessa pahan kerran. Minulla on ajatus, että tietoisuustaidot voivat olla avuksi, koska ne opettavat havainnoimaan tarkasti maailmaa, ja tulkitsemaan ympäristöä ja toisia ihmisiä ilman ennakkoluuloja. Itselleni on ollut tärkeä oppi edes välillä huomata millaista soopaa mieli kehittelee.

Oikeasti en tiedä yhtään millaista on tulla hulluksi. Niin voi kuitenkin käydä. Täytyy olla hyvin raskasta, kun tuntee, ettei selviä omasta elämästään tai on niin harhainen, että siksi ei uskalla lähteä kotoa. Tässä ja nyt eläminen, itsensä kuunteleminen ja omaan elämäänsä vaikuttamaan oppiminen ovat mielenterveyden keskusliiton mukaan kuntoutumisen perusta.

Ei siis ihme, että aihe kiinnostaa minua. Kävin Heureka tulee hulluksi näyttelyssä hulluuden rajalla kokemassa mitä hulluksi tuleminen on.

Vastaan tuli ensin huolisilppuri, jonka virtuaalinen versio auttaa netissä.

Virtuaalinen huolisilppuri

Huoletkin ovat vain ajatuksia. Ainakin on helppo saarnata niin.

Pieni oli eniten innoissaan Kohtaa pelkosi huoneesta, jossa oli pimeä metsää ja siellä täällä loisti silmiä. Niitä kun uskalsi kuitenkin lähestyä, paljastui se, minkä eläimet silmät ne oikeasti olivat.

Pieni meni myös rohkeasti fobiahuoneeseen ja ei ollut moksiskaan erilaisista kuiskailevista äänistä. Siinä taas nähtiin, kuinka aikuisen ennakkoluulot vievät mukanaan. Opimme näyttelyssä myös monista ihmiskohtaloista ja siitä mitä oman mielenterveyden eteen voi tehdä. Olisi hyvä, jos se olisi yhtä tärkeä osa yleistä hyvinvointia.

Lisäksi vierailimme Heurekan huippukiinnostavassa Määränpäänä Mars näyttelyssä, legendaarisessa perusnäyttelyssä ja katsoin lisäksi planetaariossa Se on Solu!-elokuvan. Viimeksi mainittu muistutti minua pitämään solujen hyvinvoinnista huolta.