Hulluuden rajalla

Laita käsi koholle, jos arjessa joskus tuntuu sille että pimahdusvaara on lähellä. Harva se päivä ainakin minulla on ajatus, että sekoan, olen höperöitynyt, minulla viiraa, en käy kaikilla sylintereillä, kaikki muumit eivät ole laaksossa tai matot on vähintään rypyssä vintillä.

Elämä koettelee ja tuollaiset ajatukset ovat melko yleisiä. Kuten varmasti olet jo tästä blogista oppinut, meillä on kaikenlaisia ajatuksia päivän mittaan. Hulluksi tulemisen ajatukset ovat ajatuksia siinä missä muutkin.

Todellisuuden taju pettää oikeasti hulluksi tullessa pahan kerran. Minulla on ajatus, että tietoisuustaidot voivat olla avuksi, koska ne opettavat havainnoimaan tarkasti maailmaa, ja tulkitsemaan ympäristöä ja toisia ihmisiä ilman ennakkoluuloja. Itselleni on ollut tärkeä oppi edes välillä huomata millaista soopaa mieli kehittelee.

Oikeasti en tiedä yhtään millaista on tulla hulluksi. Niin voi kuitenkin käydä. Täytyy olla hyvin raskasta, kun tuntee, ettei selviä omasta elämästään tai on niin harhainen, että siksi ei uskalla lähteä kotoa. Tässä ja nyt eläminen, itsensä kuunteleminen ja omaan elämäänsä vaikuttamaan oppiminen ovat mielenterveyden keskusliiton mukaan kuntoutumisen perusta.

Ei siis ihme, että aihe kiinnostaa minua. Kävin Heureka tulee hulluksi näyttelyssä hulluuden rajalla kokemassa mitä hulluksi tuleminen on.

Vastaan tuli ensin huolisilppuri, jonka virtuaalinen versio auttaa netissä.

Virtuaalinen huolisilppuri

Huoletkin ovat vain ajatuksia. Ainakin on helppo saarnata niin.

Pieni oli eniten innoissaan Kohtaa pelkosi huoneesta, jossa oli pimeä metsää ja siellä täällä loisti silmiä. Niitä kun uskalsi kuitenkin lähestyä, paljastui se, minkä eläimet silmät ne oikeasti olivat.

Pieni meni myös rohkeasti fobiahuoneeseen ja ei ollut moksiskaan erilaisista kuiskailevista äänistä. Siinä taas nähtiin, kuinka aikuisen ennakkoluulot vievät mukanaan. Opimme näyttelyssä myös monista ihmiskohtaloista ja siitä mitä oman mielenterveyden eteen voi tehdä. Olisi hyvä, jos se olisi yhtä tärkeä osa yleistä hyvinvointia.

Lisäksi vierailimme Heurekan huippukiinnostavassa Määränpäänä Mars näyttelyssä, legendaarisessa perusnäyttelyssä ja katsoin lisäksi planetaariossa Se on Solu!-elokuvan. Viimeksi mainittu muistutti minua pitämään solujen hyvinvoinnista huolta.