Nyt se ostaminen loppu

Olen vannonut ääneen lähipäivinä, etten enää aio enää ostaa yhtään mitään. En mitään, en yhtään mitään, paitsi ruokaa. Meillä on joka paikka täynnä roinaa. Olemme pari kuukautta aina jaksaessamme raivanneet kellaria. Nyt se alkaa olla jälleen järjestyksessä.

Viime keväänä Wabi Sabista alkanut järjestelyvimma jyllää kesätauon edelleen, tavoitteena on ennen joulua saada kellarin lisäksi kaikki kaapit ja laatikot siihen kuosiin, että ne ovat maksimissaan 75 % täynnä. Näin ne myös pysyvät järjestyksessä.

Christmas calendar by Solveig Grøvle, on Flickr

Olemme oppineet kolme tärkeää läksyä.

Ensinnäkin, olemme huomanneet, että kaapeissa, joista joka päivä haetaan tavaraa, on sellaisiakin tavaroita, joihin ei ole koskettu vuoteen. Ne voi ihan hyvin siivota johonkin korkeammalle tai kellariin tai jopa heittää pois.

Toisekseen, tavaroita, joita ei ole käytetty moneen vuoteen ei oikeasti tarvita. Ne voi lahjoittaa, myydä tai viedä kierrätykseen.

Kolmannekseen, moni paikka pysyy kuin itsestään siistinä, kun kaikilla tavaroilla on paikka jonne ne helposti saa takaisin. Silloin ei ole tekosyytä, ettei jaksa laittaa tavaroita paikoilleen. Sitä paitsi, ei ole siivottavaa, kun aina laittaa kaikki tavarat heti paikoilleen.

* * *

Vielä on tehtävää, mutta olen kiitollinen kodistamme joka pysyy siistinä pienellä vaivalla. Olen kiitollinen siivouksista, joita olemme yhdessä saaneet tehtyä. Olen kiitollinen tilasta joka aukeaa.

Hetkien välissä

Entä jos emme ottaisikaan yhteyttä muihin silloin kun meillä on hetki aikaa? Entä jos oivaltaisimme, ettei kahden hetken väliä ole todellisuudessa olemassa? Entä jos olisimmekin yhteydessä ihmiseen, joka on linjan tässä päässä? 

Mitä jos soittaisimmekin vaihteeksi itsellemme kysyäksemme kuulumisia ja kuullaksemme mitä meillä on mielessä? Entä jos olisimme yhteydessä omiin tunteisiimme myös silloin, kun tunnemme itsemme turraksi, hämmentyneeksi, tylsistyneeksi, sekavaksi, ahdistuneeksi tai masentuneeksi, tai kun meidän on saatava vielä yksi asia tehtyä? 

~ Jon Kabat- Zinn kirjasta Kehon ja mielen viisaus

The Man and His Dog by thewoodenshoes, on Flickr

Interbeing.

Otatko syyn seurauksista?

Tolle: Läsnäolon voima – 5. Pelko

Kaikki pelko kumpuaa menneisyydestä tai tulevaisuudesta. Ego vedättää täysillä uskomaan pelkoja ja saa rakentamaan panssaria tähän väliin. Tolle puhuu viisaita perusteita Läsnäolon voima kirjassa. Vastustaminen vaan ei ole niin helppoa ja vaatii mielen harjoittamista pysymään tässä hetkessä.

Psykologinen pelkotila ilmenee muun muassa monenlaisena rauhattomuutena, murehtimisena, levottomuutena, hermostumisena, jännittyneisyytenä, hätänä ja kauhuna. Tällainen psykologinen pelko kohdistuu aina johonkin, mitä saattaisi tapahtua, ei, mitä nyt on tapahtumassa. Sinä olet tässä ja nyt, mielesi elää sen sijaan tulevaisuudessa. Niiden välisen kuilun täyttää pelko.  

Heti kun olet vapautunut mieleen samastumisesta, minätunnollesi on yhdentekevää, oletko oikeassa vai väärässä.  Voit ilmaista selkeästi ja tiukastikin, mitä tunnet tai ajattelet, mutta et hyökkää etkä puolustele.

Head in Hands by Alex E. Proimos, on Flickr

.:Täydellisyyttä tavoitteleva ego:.

Eräs emotionaalisen ahdistuksen piirteitä on itsekeskeisen mielen luominen, syvälle iskostunut vajavuuden tai epätäydellisyyden tunne - tuntien ettei ole ehyt, kokonainen. Ihmiset pyrkivät usein pakonomaisesti etsimään egolle tyydytystä ja hankkimaan sopivia samastumisen kohteita täyttääkseen niillä sisäisen tyhjyytensä. Koska ego on keinotekoinen minätunto, sen täytyy samastua ulkoisiin asioihin.  

Egolla on tarpeita loputtomasti, ja koska se kokee olevansa haavoittuva ja uhattu, se elää pelon ja halujen vallassa. Kun olet selvittänyt, miten häiriöiden perustekijä toimii, ei ole tarpeen matkia sen lukemattomia ilmenemismuotoja, ei ole syytä tehdä siitä mutkikasta henkilökohtaista ongelmaa.

Huomattuasi mieleen samastumisen olevan tiedostamattomuuden ja siihen kuuluvien emootioiden perussyy jätät koko kuvion taaksesi. Siirryt nykyhetkeen, olet läsnä. Kun olet läsnä, voit antaa mielen olla sellainen kuin se on ilman, että joutuisit mukaan sen sotkuihin.

Älä anna egon vedättää tänäänkään!

Suuri väärinkäsitys

Ennen kaikkea meidän on syytä pitää silmällä suhtautumistamme persoonapronomineihin. Muuten otamme automaattisesti henkilökohtaisesti asioita, jotka eivät todellisuudessa ole henkilökohtaisia samalla kadottaen tai käsittäen väärin asiat, jotka todella ovat henkilökohtaisia. 

~ Jon Kabat-Zinn kirjasta Kehon ja mielen viisaus

A really really bad day by TheeErin, on Flickr

Myötätunnosta taas.

Päätin palauttaa myötätuntoisuutta elämääni. Olen kirjoittanut siitä aiemmin jonkin verran, mutta tässä hieman kertausta. Ihan meitä jokaista varten.

If you want others to be happy, practice compassion. If you want to be happy, practice compassion.

~ Dalai Lama

Monessa blogissa on ainakin epäsuorasti ollut kirjoituksia siitä, miten itselleen pitäisi olla kiltimpi. Se pieni ääni kuiskii koko ajan korvaan kaikista tekemättömistä töistä ja muistuttaa jokaisesta mokasta, joka on joskus tullut tehtyä. Toisia kohtaan aina kehotetaan olemaan myötätuntoinen, miksi ei itseään kohtaan?

Jokainen tarvitsee myötätuntoa itseään kohtaan, jotta suorittaja ei koko ajan vaan olisi esillä. Jos elämä potkii, on aina helppo soimata itseään. Milloin se on auttanut? Tilanne ei usein parane, eikä huono fiilis auta korjaamaan tilannetta. Miksi sen sijaan, ei pysähtyisi hetkeksi ja toivoisi parempaa oloa ja eloa itselleen? Olenko MINÄ oikeasti se henkilö joka ansaitsee voida paremmin?

おかあさん　さようなら by Sushicam, on Flickr

Myötätunto on aiemmin blogissa määritelty näin:

Myötätunto vaatii kärsimyksen huomaamista, sen olemassaolon tunnustamista ja sitä että antaa oman itsen tai toisen kärsimyksen koskettaa. Myötätunto on ymmärryksen ja ystävällisyyden tarjoamista ja epätäydellisyyden hyväksyntää itseään ja toisia kohtaan.

Myötätunto koostuu ystävällisyydestä, jaetusta inhimillisyydestä (kaikki ovat erehtyväisiä!) ja tietoisesta läsnäolosta. Varmoja merkkejä myötätuntoisesta ihmisestä ovat:

©       pakoton, pehmeä hymy, lempeät äänenpainot ja hellä kosketus

©       ystävällisyyden, kärsivällisyyden, hyväksynnän ja anteeksiannon viljeleminen

©       oman kehon kohteleminen pehmeästi ja rakastavasti.   

Lue Lisää: Mielen taito, osa 5. Myötätunto

  

Näe onnesi

Tänään olen kiitollinen mennestä työviikosta, jonka aikana on ollut aikaa ajatella, se on ollut tässä muutosten tilanteessa tarpeen.

Olen kiitollinen ihanista saunahetkistä koko perheen kanssa. Poikkeuksellisesti saunoimme jopa kahteen kertaan! 

Olen kiitollinen siitä, että pääsin kahdesti urheilemaan ja treeni kulki hyvin huolimatta siitä, että spinningmaratonista ei ole kovin kauaa.

Untitled by mathias is analogue, on Flickr

Siitä, että aina istuu jalat tietyin päin tyynyllään, menee ihan jumiin. Jokin aika sitten huomasin tämän ratsastaessa, kun painon tulisi jakautua tasan molemmille istuinluille. Ei jakautunut, enkä pystynyt sitä korjaamaan. Olen menneellä viikolla siksi tietoisesti nyt venyttänyt vasenta reittä ja pakaraa. Jo viikossa tulokset ovat aivan uskomattomat. En aluksi pystynyt ollenkaan istumaan tuolilla vasen jalka taitettuna oikean reiden alle. Nyt pystyn ja kaiken lisäksi helposti. Seuraava venytyskohde, oikea nilkka on jo työn alla. Keho muokkautuu ja vastaa hyvin, venyttely kannattaa, koska tuloksia saa näin nopeasti! Olen kiitollinen mahdollisuudesta muuttaa kehoa.

Suosittelen, niin venyttelyä kuin kiitollisuuttakin!

Keep your eyes open to your mercies. The man who forgets to be thankful has fallen asleep in life. 
~ Robert Louis Stevenson 

Elämme outoja aikoja

Lähde: Truth Beckons

Tolle: Läsnäolon voima – 4. Älä kärsi - vapaudu

 

Tämän päivän sanat Tollelta ovat aika kovia. Niissä piilee totuus ja se ei aina aluksi ole helpon kuuloista. Tässä jälleen siis ajatuksia Läsnäolon voima kirjasta.

 

Suurin osa ihmisten kärsimyksestä on tarpeetonta. He aiheuttavat sitä itse itselleen niin kauan kuin he eivät ole havainneet mielen hallitsevan heidän elämäänsä. Mitä enemmän kykenet kunnioittamaan läsnä olevaa hetkeä ja hyväksymään sen, sitä vähemmän joudut kärsimään ja sitä vähemmän olet itsekeskeisen mielen otteessa.

Tarvitsemme luonnollisesti niin mieltä kuin aikaakin toimiessamme tässä maailmassa. Mutta jossain vaiheessa ne saavat yliotteen elämästämme, ja tällöin kuvaan tulevat mukaan väärät toimintamallit, kärsimys ja murhe. Varmistaakseen vallassa pysymisen mieli pyrkii jatkuvasti peittämään nykyhetken menneisyyden ja tulevaisuuden alle. Silloin läsnä olevaan hetkeen erottamattomasti kytkeytyvän Olemisen elinvoima ja loputon luovuus peittyvät ajan alle.

Welcome to Forever by Extra Medium, on Flickr

Oivalla perin pohjin, että on olemassa vain tämä läsnä oleva hetki, ei muuta. Asiat ovat niin kuin ovat. Huomaa, miten mieli luokittelee ja miten tämä luokitteleminen – tämä jatkuva tuomarina oleminen – aiheuttaa ahdistusta ja surua. Tarkkailemalla mielen toimintoja vapaudut sen vastarinnasta ja voit silloin sallia läsnä olevan hetken olla. Mitä tahansa läsnä olevaan hetkeen sisältyykään, ota se vastaan niin kuin olisit valinnut sen.

 

.:Irtautumisen mahdollisuus:.

Heti kun olet oivaltanut ja kokenut, miten olla läsnä sisäisten tapahtumien tarkkailijana, sinulla on käytössäsi mitä mahtavin muuttumisen väline. Tarkkaile kärsimykseen takertumistasi. Ole hyvin valpas. Tarkastele itä omituista mielihyvää, jonka saat siitä, että olet onneton. Tarkastele pakonomaista tarvetta puhua siitä tai ajatella sitä. Jos pystyt nostamaan tietoiseksi, vastustus päättyy.  

 

 

 

Muutos ja parantuminen

Tietoisuus ei välttämättä kaikissa olosuhteissa vähennä tuskaamme. Pikemminkin se tarjoaa meille suuremman astian pidellä kärsimystämme hellästi ja tuntea se läheisesti kaikissa tilanteissa. Tämä saa aikaan muutoksen – ja parantumisen. 

~Jon Kabat-Zinn kirjasta Kehon ja mielen viisaus

today it rained by wine me up, on Flickr

Tolle: Läsnäolon voima – 3. Ajattelusta olemiseen

Läsnäolon voima kirjan kolmannessa kirjoituksessa jankutetaan ajatusten harhaan viemisestä ja siitä miten keho kertoo totuuden. Olemiseen ja rakkauteenkin palataan tässä kirjoituksessa. Niiden saavuttaminen on mahdollista. Usko pois. Tai kokeile katsoa ajatuksiasi vaikka istumalla. Kuka ajattelee? Kuka haluaa? Mistä kärsimys kumpuaa?

Viimeksi Tollen kirjan ajatuksissa oli perusteita siitä, että sinä et ole ajatuksesi. Ajatuksen elävät omaa elämäänsä meistä jokaisen päässä. Tolle haluaa korostaa tätä jopa niin, että sanoo ainoan ja ratkaisevan askeleen edetessä kohti valaistumista olevan tämä: opi irtautumaan mielestäsi. Aina kun onnistut luomaan katkoksen ajatusten virtaan, tietoisuutesi valo voimistuu. Blogin pitäjä ei tavoittele valaistumista, mutta tietoisena elämistä ja hyvää elämää. Siitä minulla on taas ajatus, että se ei ole mahdollista olematta tietoinen valinnoistaan.

.:Ajattelu ja keho:.

Ajattelu ja tietoisuus eivät ole yksi ja sama asia. Ajattelu on vain tietoisuuden vähäinen juonne. Ajattelua ei voi olla ilman tietoisuutta, mutta tietoisuus ei tarvitse ajattelua. Jos todella tahdot tuntea mielesi, keho antaa siitä aina totuudenmukaisen peilikuvan. Tarkastele siksi emootiotasi tai paremminkin tunne se kehossasi.

Jos ajatuksen ja emootion välillä vallitsee ilmeinen ristiriita, silloin ajatus valehtelee ja emootio kertoo totuuden. Eräs mielen perustehtävistä on taistella tuota emotionaalista kärsimystä vastaan tai poistaa se.

Jos pystyy näkemään ajatusten taa, Tolle lupaa miten luonnollinen yhteys Olemiseen palautuu. Rakkauden ja ilon välähdykset ja syvän rauhan tuokiot ovat mahdollisia silloin, kun ajatusvirta taukoaa vaikka vain muutamaksi hetkeksi. Rakkaus, ilo ja rauha ovat syviä Olemisen tiloja tai ehkä paremminkin kolme puolta sisäisestä suhteestasi Olemiseen.

Dynamic Serenity by papalars, on Flickr

.:Ajattelemalla haluamisen ansaan:.

Kaikki mielen halut ovat pyrkimystä korvata Olemisen ilo etsimällä vapautusta tai täyttymystä ulkoisista asioista ja tulevaisuudesta. Kirjoittaja korostaa, että niin kauan kuin samastun mieleeni, minä olen yhtä kuin himoni, tarpeeni, haluni, kiintymykseni ja inhoni. 

En Ole.

Henkisestä näkökulmasta katsottuna kielteinen ja myönteinen ovat saman kolikon kaksi puolta. Molemmilla on osansa siinä taustalla olevassa kärsimyksessä, joka kuuluu erottamattomasti mieleen samastumiseen ja itsekeskeiseen tietoisuudentilaan. Kärsimyksen tasoja on kaksi: on nyt luomasi kärsimys ja menneisyydestä peräisin oleva kärsimys, joka elää edelleen mielessäsi ja kehossasi.

Luonnon järjestys

Viikolla teimme pienen metsäretken vapaapäivän kunniaksi. Ihan pienen ajomatkan päässä kotoa on metsää, jylhiä kallioita, kaunis iso Bodom-järvi ja raikasta ilmaa. Suuntasimme sinne heti kun aamu-uniltamme ehdimme.

Ihastelimme retken alussa vuolaasti virtaavaa, kiemurrellen sammalkivien väleissä vaahtoavaa puroa. 

Ensimmäinen geokätkö laittoi meidät kiertämään syksyistä järveä, jonka jää oli jo osaksi peittänyt. Sen rannoilla ja metsän rajassa oli lunta. Mättäät olivat sieviä jäätyneessä lumipeitteessä. Näimme muutaman huiman suuren männyn ja pari keloa. Yritimme olla hiljaa, mutta mitään eläimiä ei näkynyt.

Toista geokätköä etsimme pitkään joen sillan alta, mutta sitä ei vaan löytynyt. Onneksi mutaisen polun päästä löytyi toinen. Retken kruunasi grillaus takkatuvassa Pirttimäessä ja kakkukahvit kahvilassa.

Kun palailimme autolle, mietin millaista olisi elää Bangkokissa tai Lontoossa. Sieltä ei ole mahdollista kuin monen tunnin matkustamisen jälkeen päästä luontoon. Oma kotikaupunki on mahtava, täällä pääsee pian luontoon hengittämään ilmaa ja tilaa. Olen kiitollinen siitä.

Iso metsä ympärillä ja peltoaukeama, joka jatkuu silmän kantamattomiin muistuttavat omasta pienuudesta, mutta samalla palauttavat uskoa siihen, että kaikki järjestyy. Luonnossa on järjestys, vuodenajat seuraavat toisiaan ja kaikella on oma tehtävänsä. Huikeaa!

Kuten olen aiemminkin kirjoittanut:

Luontoympäristö on monille yksi tärkeä keino hallita elämän paineita, stressiä ja ehkäistä sairauksia. Elpymiskokemukset mieluisissa luontoympäristöissä olivat tutkimuksissa selvästi vahvempia kuin mieluisissa kaupunkiympäristöissä. 

Tutkimukset osoittavat vierailun luontoalueilla muun muassa parantavan huomiokykyä ja työstä suoriutumista sekä kohentavan mielialaa. Jännittyneisyys häviää jo muutamassa minuutissa ja mielialan muutokset tasoittuvat parissakymmenessä minuutissa.

Lue lisää:

Mene jo metsään!

Terveysvaikutteinen metsä

Missä mun avaimet on?

Olen saattanut joskus mainita miten minulla on usein tavarat hukassa. Onko sinulla samoja oireita? Tunnustatko koskaan hukanneesi puhelintasi, vaikka juuri puhut siinä? Avaimet ovat minulla ne, joita haen ainakin kaksi kertaa viikossa. Miten ne voivat aina olla hukassa, kun on kiire? Ja aina ne löytyvät juuri sieltä mihin olen ne työntänyt.

          

Tulin ajatelleeksi, että jos olisi koko ajan tietoinen tekemisistään, ei olisi koskaan mikään hukassa. Aika houkutteleva ajatus, eikö? Siten voisi pyrkiä elämään. Asia on kuitenkin, niin etteivät vuosikausia meditoineet munkitkaan kykene olemaan koko ajan tietoisesti läsnä. Ei siis ole kovin paljon toivoa… Vai onko? Löysin aiheesta artikkelin, joka kertoo elämästä vähemmän tietoisena ja juuri siitä, että ne avaimet ovat jatkuvasti hukassa.

Artikkeli kysyy, onko kaikki se paniikki tarpeen, jota etsintään automaattisesti liittyy? Pidätkö itseäsi huolimattomana ja kaiken koko aika hukkaavana? Nämä ajatukset tulisi ottaa vakavasti, koska ne vaikuttavat siihen miten suhtaudumme omaisuutemme katoiluun. Suhtaudu jälleen: Nyt on näin, eikä sen kummempaa paniikkia ole tarpeen lietsoa. Sen kun rauhoittuu ja keskittyy vain etsintään. Paniikki vie turhaan voimia ja kaikkien kauhuskenaarioiden maalailu vie huomiota. Emme näe hukkaamaamme tavaraa, vaikka se olisi edessämme.

Olen jo vuosia sitten törmännyt nettisivustoon: ”How to find lost objects.” Sitä on joskus tiukassa paikassa kokeiltu ja kerran olen sen avulla kauan hukassa olleen villatakkini löytänyt – matkalaukusta, jonka luulin olevan tyhjä. Ainiin, en viitsi edes mainita paljonko olen hukannut vaatteita… Tässä joitain tuon nettisivuston ohjeita, jos nyt jotain sattuu joltain lukijalta olemaan hukassa.

.:Palauta mieleen mitä teit:.

Takaisin asiaan, Professori Solomonin neuvoista tärkein on aika tarkkaan tietoisuuden lisäämistä omista tekemisistä. Se kuuluu: Mitä tapahtui ennen hetkeä, jolloin viimeksi muistat nähneesi kadoksissa olevan tavaran? Sitä hämmästyy usein miten hyvin muistaa tapahtumia ja pystyy palauttamaan niitä mieleen. Se on hyvä harjoitus ja osoittaa, että muisti toimii, vaikka usein siihen ei luota.

Huomionarvoista on, että multitaskaus haittaa huomattavasti tapahtumien muistiin palauttamista ja vaikeuttaa siksi etsintätyötä. Et varmaan ylläty itsekään jos avaimia ei löydy, jos muistat olleesi illalla huolissaan sateen tulosta, samalla korjanneesi pyykkejä ja puhuneesi puhelimessa. Silloin viimeksi tulit avaimilla sisään pyykkinarulta. Sitten niitä avaimia ei enää ollutkaan aamulla missään.

I've got the key... by Jason. Tabarias, on Flickr

.:Keskity siihen mitä teet:.

Entä etsiessä, keskitytkö vain etsimiseen? Kuinka usein sinulle käy kuten minulle ja tavara löytyy laatikosta, josta jo etsit. Etsimiseen menee aikaa paljon enemmän, jos samat paikat täytyy etsiä moneen kertaan. Käännä siis ensimmäisellä kerralla joka kirjekuori ja katso huolella myös laatikoiden taakse.

EllenLanger pitää avainten hukkumista hyvänä herättäjänä, se muistuttaa siitä miten autopilotilla elämme. Emme ole tässä ja nyt, emmekä keskity tekemisiimme. Langerin mukaan: ”Melkein mistään ei voi olla täysin varma. Sen huomaaminen auttaa meitä ymmärtämään, että on elettävä yhteydessä omaan itseen ja liikkeeseen ja huomioitava kaikki ympärillä oleva. Vain silloin olemme läsnä.” Hän neuvoo opettelemaan kiinnittämään ympäristön ja ihmisten uusiin piirteisiin aktiivisesti huomiota edes hetkittäin. Se on helppo harjoitus.

* * *

Yksi katoaminen on minulle edelleen mysteeri. Miten sormukseni ikinä joutui hiusvahapurkkiin vessan hyllyllä, jota ei mielestäni oltu käytetty viikkokausiin? Sieltä se kuitenkin löytyi muutaman viikon päästä, kun olin jo selvittänyt kannattaako vessan viemäri purkaa. Ei olisi muuten kannattanut, sormus ei jää siihen. Tuona katoamisaamuna olin varmaan tehnyt liian montaa asiaan yhtä aikaa.

Lupaan jatkossa kiinnittää huomiota tekemisiini ja keskittyä entistä tiukemmin siihen mitä olen tekemässä. Ehkä ne avaimet olisivat jatkossa vain kerran viikossa hukassa...

Elämättömät hetket

Jokainen hetki, joka meiltä jää huomaamatta, on elämättä jäänyt hetki. Jokainen menettämämme hetki kasvattaa todennäköisyyttä siitä, että myös seuraava hetki lipuu ohitsemme huomaamattamme, ja että elämme sen verhoutuneena tiedostamattomiin automaattisiin tottumuksiimme sen sijaan, että eläisimme tietoisina ja tietoisuudessa. 

Jon Kabat-Zinn, kirjasta Kehon ja mielen viisaus

Crescent Nebula: Live Fast, Die Young (NASA, Chandra, 10/14/03) by NASA's Marshall Space Flight Center, on Flickr

Kantava voima

Kävin katsomassa kehutun James Bondin ennakkonäytöksessä pari viikkoa sitten. Niin ja mitä tekemistä sillä on tietoisen läsnäolon kanssa? 

No ei paljon mitään, paitsi, että yhdessä elokuvan tiukimmista käännekohdista valovoimainen pääkonna Raoul Silva istuu eristyssellissään jalat ristissä. Asento ei ole aivan oikeaoppinen, mutta hänet kuvataan keskittyneenä hengittämässä. Silva meditoi! 

En löytänyt hänestä kuvaa juuri sitä meditointikuvaa, mutta tässä kuva hänestä eristyssellistä. Laittakaa vinkkiä jos oikea kuva jostain löytyy!

Lähde: gamezone.com

Konnan täydellinen suunnitelma on juuri pääsemässä käyntiin täysillä. Hänen mielensä on täysin keskittynyt tähän hetkeen. Hän tietää kuka hän on, missä hän on ja miksi hän on siellä. Vuosien kidutus on saanut hänet oppimaan, että voima on meissä jokaisessa sisällä. Ei ole mitään muuta. Näin ainakin haluan ajatella.

Uutisissa on ollut paljon tarinaa myös suomalaisen raskaan sarjan nyrkkeilijän Robert Heleniuksen valmistautumisesta seuraavaan otteluun pitkän tauon jälkeen. Hänen valmistautumisessaan on myös meditointi mukana. Kuka lie häntä opettaa, kun ei paljon aiheesta kerro.

Lue lisää:

Helenius liikkunut munkkien aaltopituuksilla - "Tärkeää oppia tuntemaan itsensä"

Tolle: Läsnäolon voima – 2. Olemisesta

Olemista ja toteutumista käsitellään Läsnäolon voima kirjan toisessa osassa. Tolle korostaa läsnäoloa tässä hetkessä. Puhuupa hän valaistumisestakin. Ei juuri mitään uutta, mutta hyvää kertausta. Ajattelu estää olemisen, jos sen valtaa ei tiedosta. Olisi siis syytä tavoitella katkosta ajatusten virrassa.

Eckhart Tolle näyttää määrittelee näin olemisen:

Oleminen on kaikessa ikuisesti läsnä oleva kaikkinainen elävä ykseys lukemattomien syntymän ja kuoleman lain alaisten muotojen tuolla puolen. Mutta Oleminen ei kuitenkaan ole vain tuolla puolen vaan se on myös läsnä jokaisessa muodossa sen sisimpänä näkymättömänä ja häviämättömänä olemuksena.

Tämä tarkoittaa, että voit saavuttaa sen, koska se on sinun oma syvin itsesi, todellinen luontosi. Mutta älä yritä käsittää sitä mielesi avulla. Älä yritä ymmärtää sitä. Voit saada tuntuman siihen, kun mieli on hiljaa, kun olet läsnä, täydellisesti ja perin pohjin tässä hetkessä. Valaistuminen merkitsee juuri Olemis-tietoisuuden saavuttamista ja tuossa ’toteutumisen tunnun’ tilassa elämistä.

touching points by cordyceps, on Flickr

.:Et ole mielesi:.

Kukaan ei voi julistaa omistavansa yksinoikeutta Olemiseen. Se on sinun perusolemuksesi. Voit tavoittaa sen välittömästi, silla se on sinun oma olemassaolon tuntemuksesi, havainto olen, joka on ennen kuin olen sitä tai olen tätä. Niinpä on vain lyhyt askel sanasta Oleminen Olemisen kokemiseen.

On todella tuskallista, ellei pysty pysäyttämään ajattelua.  Mieleen samastuminen luo käsitteistä, luokitteluista, mielikuvista, sanoista ja mielipiteistä läpinäkymättömän verhon, joka estää kaikki aidot suhteet. Se Vapautus alkaa sillä oivalluksella, ettet ole riivaaja – ajattelija. Tämä tietoisuus mahdollistaa riivaajan tarkkailemisen. Heti kun alat pitää silmällä ajattelijaa, tietoisuuden korkeampi taso aktivoituu. Silloin näet, että ajattelun ulottumattomissa on valtava määrä älykkyyttä ja että ajatus on vain sen pienen pieni osanen.

Kun ajatus väistyy, koet mielen virrassa katkoksen, ei-mielen tauon. Nuo tauot ovat aluksi lyhyitä, ehkä muutaman sekunnin pituisia. Mutta vähitellen ne pitenevät pitenemistään. Kun tällainen tauko tulee, koet sisäistä hiljaisuutta ja rauhaa. Keskität tietoisuutesi täydellisesti läsnä olevaan hetkeen. Voit harjoitella tätä kaikissa arkiaskareissasi. Esimerkiksi portaissa kulkiessasi – kotona tai työpaikalla – kiinnitä huomio joka askeleeseen, joka liikkeeseen, jopa hengitykseen. Ole täydellisesti läsnä.

Huoliryppy

Katson työn lomassa joskus ulos ikkunasta. Talon vieressä on hiljainen kävelytie, jolla aika harvoin kulkee ketään. Silloin kun kulkee, sen huomaa. Eräs ohikulkija pisti miettimään viime viikolla miten  keho kertoo miten mielestä.

Tänään ohi meni nainen, jonka huonoon ryhtiin kiinnitin ensimmäisenä huomiota. Toiseksi silmään pisti otsa. Se oli kurtussa. Todella kurtussa. Hänellä oli varmaan työn alla jokin suuri ongelma.

Kasvot ovat sielun peili, kuten tavataan sanoa. Niistä näkee huolen ja murheen, halusipa sitä tai ei. Olisi hyvä kuitenkin tiedostaa kehon ja mielen yhteys. Huolikierrettä on arjessa paikasta toiseen rientäessä vaikea katkaista. Kehon avulla se onnistuu, kun muistaa kiinnittää huomiota omiin tuntemuksiin, voi myös päästää jännityksistä irti. Kasvojen lihasten tietoinen rentouttaminen viimeistelee kehon rentoutuksen.

Afraid and Worried, II by Onur YILDIRIM (Shadov), on Flickr

Huolet näkyvät ulospäin. Niiden murehtiminen näkyy ulospäin. Se on ehkä toisarvoista, mutta muista, että murehtiminen on pois tässä hetkessä olemisesta.  Onko sinulle käynyt koskaan niin, että et muista koko kävelemästäsi matkasta bussilta kotiin yhtään mitään? Missä olit silloin? Et varmaan ainakaan kävelemässä, vaan saatoit murehtia mennyttä tai kantaa huolta tulevaisuudesta. Turhaa, niin turhaa.

Se on toinen tarina taas sitten miten mieli saa kehon sairastumaan.

Tarkista nyt, ja mielellään huomenna arkena taas onko otsasi kestorypyssä?

Tuokion ekstaasi

Jos ihmiset tajuaisivat olemassaolon mittaamattoman ihmeen  edes väläyksenomaisesti,  tuokion ekstaasina,  niin arkipäiväisyyden suomukset  eivät enää milloinkaan heidän silmiään tyystin peittäisi.                                                                      ~Yrjö Kallinen contemplation by AlicePopkorn, on Flickr

Tolle: Läsnäolon voima 1. Johdanto

Minulla on olleet Echart Tollen kirjat tosi pitkään ja olen niitä aina välillä lueskellut. En tiedä miksi ne eivät oikein kolahda. Yritän nyt ottaa siitä selvää ja postaan jatkossa joitain ajatuksia Läsnäolon voima kirjasta.

Kirjaa myydään seuraavalla esittelytekstillä:

Ajattelun ulottumattomissa on valtava määrä älykkyyttä. Ajatus on vain sen pienen pieni osanen. Oivallat, että kaikki todella merkitsevä -kauneus, rakkaus, luovuus, ilo, sisäinen rauha –nousee mielen tuolta puolen. Alat herätä.

Läsnäolon voima vie lukijansa matkalle henkisiin ulottuvuuksiin. Vaikka matka on haastava, Eckhart Tolle viitoittaa tietä selkeästi kysymysten ja vastausten avulla. Tällä matkalla sinulle paljastuu, että voit vapautua mielesi kahleista ja sen aikaansaamista ongelmista tässä ja nyt. Nykyhetkelle antautumalla löydät oman todellisen itsesi - sisäisen rauhan, voiman ja eheyden. Löydät elämäniloa täynnä olevan hiljaisuuden, jossa kärsimys, kiire ja murhe lakkaavat. Elämäsi muuttuu. Läsnäolon voima on jo osoittautunut yhdeksi tärkeimmistä viime aikoina kirjoitetuista henkisistä teoksista.

Paljon luvattu vai, mitä? Olen antanut itseni ymmärtää, että monelle Tolle on se ensimmäinen ja oikea johdattaja tietoisuustaitoihin. Annetaan siis ajatuksille mahdollisuus.

Tolle kertoo omasta heräämisestään: ”Pystyin yhä toimimaan maailmassa vaikka tajusin, että mitä tahansa teinkin, se ei voinut lisätä mitään siihen, mitä minulla jo oli.” Hän neuvoo miten olisi kiinnitettävä huomio siihen, mikä on tiedostamatonta ja aiheuttaa ristiriitoja.  

Toisaalta hän puhu ihmisen tietoisuuden syvällisestä muutoksesta – ei jonakin etäisenä tulevaisuuden mahdollisuutena, vaan nyt saavutettaissa olevana tilana, olitpa kuka tahansa tai missä tahansa.  

Tolle neuvoo: ”Älä käytä lukiessasi vain mieltäsi. Seuraa valppaasti kaikkia tunnereaktioitasi ja syvältä nousevia tunnistamisen tuntoja. En pysty kertomaan. ainuttakaan totuutta, jota et jo sisimmässäsi tuntisi. Voin vain muistutaa sinua siitä, minkä olet unohtanut. Silloin kehosi jokaisen solun sisältä aktivoituu ja vapautuu ikivanha, mutta aina uusi ja elävä tieto”.

”Älä takerru mihinkään sanaan. Ne ovat ainoastaan mahdollisimman nopeasti taakse jätettäviä porraskiviä. Puhun sisäisestä kokemuksesta.”

Ei takerruta vaan, lähdetään avaamaan mieltä.