Entä jos emme ottaisikaan yhteyttä muihin silloin kun meillä on hetki aikaa? Entä jos oivaltaisimme, ettei kahden hetken väliä ole todellisuudessa olemassa? Entä jos olisimmekin yhteydessä ihmiseen, joka on linjan tässä päässä?
Mitä jos soittaisimmekin vaihteeksi itsellemme kysyäksemme kuulumisia ja kuullaksemme mitä meillä on mielessä? Entä jos olisimme yhteydessä omiin tunteisiimme myös silloin, kun tunnemme itsemme turraksi, hämmentyneeksi, tylsistyneeksi, sekavaksi, ahdistuneeksi tai masentuneeksi, tai kun meidän on saatava vielä yksi asia tehtyä?
~ Jon Kabat- Zinn kirjasta Kehon ja mielen viisaus
 |
| The Man and His Dog by thewoodenshoes, on Flickr |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti