Jatkan
Brad Warnerin kirjan, Zeniä
karmalla ja suklaakastikkeella jutuilla
pitkistä istumasessioista. Niistä olen vain kuullut, enkä vielä koskaan päivää
pidemmille uskaltautunut. Mieli kyllä tekisi. Alla vastaus myös siihen, että miksi vaivautua? Oikeasti.
Brad kertoo kirjassa kokemuksistaan viikon mittaisilla
retriiteillä, joilla hän käy ainakin kerran vuodessa joko osallistujana tai
opettajana. Näin hän valistaa meitä:
Pitkitetty zazen voi tehdä syvällisimmistäkin,
pelottavimmistakin, ällöttävimmistäkin, tai
mitenkään-muutenkaan-mielenkiintoisista ajatuksista suunnilleen yhtä kiehtovia
kuin kuivuvan maalin katseleminen. Kääntelitpä
ajatuksiasi aivoissasi kuinka monta kertaa tahansa, niissä ei kerta kaikkiaan
ole enää mitään makua.
Tämä voi olla mielenkiintoista vähän aikaa. Mutta
muutaman päivän jälkeen ei enää löydy mitään
kivaa tai edes pelottavaa, jota et olisi nähnyt sata kertaa aiemmin. Mitä
tahansa aivosi sylkevät, se on vain lisää roinaa. Ei enää jaksa välittää siitä.
Tässä vaiheessa olet kuitenkin kyllästymässä perin pohjin olemaan tällä
typerällä zenretriitillä.
Paskat. Ei. Pakko pysyä mukana.
Ajattelet, että kukaan muu ei tunne näin. Mutta kaikki
ne tuntevat samoin.
 |
| Untitled by B erta, on Flickr |
Kun tätä on kuitenkin kestänyt vähän aikaa, saavutat
tietyn pisteen. Minä en osaa tarkalleen sanoa, mikä se piste oikeastaan on tai
miten se saavutetaan. Mutta tuntuu
todella hyvältä vain pysyä siinä. Olet katsellut peiliin koko ajan. Et
tietenkään kirjaimellisesti. Mutta tavalla, joka on täyttä zazenia. Joskus
pidät näkemästäsi. Mutta monesti et. Silti
katselet itseäsi ylhäältä alas. Viimein ymmärrät, että voit elää sen kanssa.
Se ei ole niin mahtavaa kuin toivoit, mutta ei myöskään niin kamalaa kuin
pelkäsit. Se on vain mitä on. Se on
universumi. Ja se olet sinä. Ja se on siistiä. Aika vitun siistiä.
Retriitit voivat olla oivallinen tapa oppia
kärsivällisyyttä. Jos pystyt istumaan odottamassa kellon soittoa merkkinä
jälleen yhden loputtoman istunnon päättymisestä, vaikka olet varma että
kellonsoittaja kuoli kuusi tuntia sitten, pystyt
istumaan tyynesti luultavasti minkä tahansa elämän tarjoileman sotkun läpi.
Lue edelliset osat:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti