Symbioosissa

Wikipedia määrittää symbioosin seuraavasti: Symbioosi - (kreikan kielestä: syn = kanssa, yhdessä, bios = elämä) merkitsee biologiassa kahden tai useamman eliölajin edustajien läheistä yhteiseloa. Tiukimmin määriteltynä symbioosi tarkoittaa lajien välistä vuorovaikutussuhdetta, josta molemmat osapuolet hyötyvät.

fire in an open hearth by sciain, on Flickr

Vietin osan menneestä viikosta mökillä kahdestaan pienen kanssa. Vaikka olemme samaa eliölajia, minulla on ajatus, että elimme hyvin läheisessä symbioosissa. Meillä oli kaikki niin kovin hyvin, vietimme ihania päiviä yhdessä laiturilla.

Nukuimme aamuisin ihan tosi pitkään pienen kanssa. Pieni on jo oppinut sanomaan, että nukkuminen on ihanaa. Ja sitä se on, palauttavaa ja voimistavaa.

Aloitimme aamut aina terassiaamiaisella. Sen jälkeen meni hetki, että saimme kaikki uimatarvikkeet, muut lelut, kirjat ja pehmusteet laiturille päivän leiriä varten. Suojasin pienen UV-vaatteilla ja eikun nauttimaan!

Minulle laiturilla makaaminen on parasta terapiaa ja voimien tankkaamista niin pimeää talvea kuin työelämää varten. Auringon ottaminen oli vuosia ainoa itseni ”hyväksymä” tapa vain olla tekemättä mitään. Siksi sitä niin paljon rakastan. Nykyään onneksi osaan olla muutenkin tekemättä yhtään mitään, mutta toki mielelläni olen auringossa edelleen.

Joka päivä seurasimme pilvien liikettä tarkkaan, aina välillä niiden liike oli arvaamatonta. Toisinaan ne muuttivat miten sattuu suuntaa ja peittivät odottamatta auringon.

Ilonamme oli kuikkien lentoharjoitukset. Siitä tulee kova ääni kun kuikka starttaa lentoon. Veden kiitorata on sille pitkä.

Laituripäivän aikana uitimme myös varpaita laiturilta vedessä, teimme raspilla jalkahoitoja ja luimme kirjoja yhdessä ja erikseen. Pieni oli iloinen uudesta haavista ja kalasti sillä roskia ja käpyjä vedestä. Nopeasti hän oppi myös onkimaan pudonneet uimakellukkeet ja lelut haavilla. Samoin pieneltä alkoi onnistua mehun hakeminen jääkaapista, mikä oli erittäin kätevää, koska äiti voi rauhassa lojua aurinkotuolissa häiriintymättä.

Toki pari kertaa piti käydä puskapissalla. Ruokaa syötiin välillä terassilla ja jälkiruuaksi otettiin sipsejä. Kävelin paljain jaloin edestakaisin ja se tuntuu niin maan läheiseltä ja hyvältä, suorastaan meditatiiviselta, jos nyt sitä sanaa haluaa käyttää. Sain jopa pienen ollessa hetken nukkumassa istuttua rakkaalla kivelläni. Tuuli teki järven aalloista äänekkäät ja vedestä timanttisen. Istuin hetken ihan keskenäni rauhassa.

Pääasiassa päivät kuluivat pilviä taivastellessa. Kohokohta oli ison suihkukoneen vana, jonka katoamista hiljalleen seurasimme. Pieni suihkukone lensi ihan sen jäljissä. Iso ja pieni, niin kuin mekin symbioosissa.