Huomaatko eron?

”Toisten ymmärtäminen on viisautta; 

Itsensä ymmärtäminen on valaistumista; 

Toisten hallitseminen vaatii voimaa; 

Itsensä hallitseminen vaatii vahvuutta.”

~ Lao Tzu

Cosmic Colours by Chrissy Downunder, on Flickr

En saa mitään aikaiseksi

Tänään en tehnyt yhtään mitään töiden jälkeen. Paitsi, että oikeasti tein.

Kävin treenaamassa koko kropan Bodypumpissa, niin, että vatsalihaksiin sattui. Paljon.

Pesin mutaisia pyöräilykamppeita koko koneellisen.

Ruokin perheeni kaikenlaisilla ruuanjämillä. Jälkiruuaksi oli kuitenkin juustolautanen.

Olin pienen lääkärileikissä tutkittavana. Lue: makasin kolmen peiton alla lattialla.

Siivosin korukasan takaisin telineeseen, jolla pieni oli leikkinyt. Tuhoa tuli normaalin yhden purkautuneen helmikorun verran. Laitoin kolme koneellista vaatteita siinä sivussa kaappiin.

Tein soijamaitoa ja pesin sen tuomiopäivän koneen. Se vaatii erityistä tarkkuutta, ja on hyvin hankalaa.

Steampunk Beholder Miniature robot sculpture - Daniel Proulx - Canada . : Steampunk Exhibition at The Museum of the History of Science, The University of Oxford, U.K. by Catherinette Rings Steampunk, on Flickr

Keitin pakuriteetä puolisolleni, samalla kun pakkasin huomisen kaksi välipalaa, lounaani ja laitoin aamiaispuuroni likoamaan.

Valitsin huomiset vaatteet treeniin ja pienelle. Pakkasin reppuni.

Järjestin keittiön, olisko kolmeen kertaan mitään?

Laitoin muistolaatikoihin kesän aikana kertyneet esitteet ja liput, ym. sälät.

Kaiken aikaa tietysti murehdin kaikenlaisia piristäviä työjuttuja.

Kylvetin pienen ja rasvasin huolella kiristävän nahkan.

Elämää

Tavallista elämääni.

Minusta tuntuu siltä, että en tehnyt mitään. Minulla on ajatus, että taas yksi ilta meni ilman, että sain aikaan yhtään mitään. Aina on niin miljoona asiaa, jotka odottavat vuoroaan ja kiljuvat huomiota. Ne ovat paljon kuuluvaäänisempiä, kuin tehdyiksi tulleet asiat.

Kun katsoo listaa, voi todeta, että jotain sentään tein. En ollut ihan saamaton, mutta näin ne päivät kuluvat, jos niihin ei kiinnitä huomiota. Olen kiitollinen tästä kaikesta. Lupaan kiinnittää huomiota jokaiseen asiaan, jota teen. Tämä on elämää ja se ei ole hukkaan heitettyä.

Mitä sinä teit tänään?

Lisää merkitystä

On hetkiä, jotka muistaa ikuisesti. Toisaalta taas on hetkiä, jotka haluaa unohtaa. Olen kirjoittanut useasti, siitä miten elämän merkityksellisyys saa tuntemaan itsensä enemmän elossa olevaksi. Tämä video kertoo siitä kaiken. Ota hyvä asento ja paina playta.

Videon löysin Elisha Goldsteinin linkittämänä.

Hetket tekevät elämästä merkityksellisen. On siis aiheellista lisätä elämää ohikiitäviin hetkiin. Se lisää merkityksen tuntua elämään. Mikä tahansa on hyväksi, mikä keskeyttää sen, että suhtaudumme elämään ”tavallisena” tai tylsänä”.

” Tietoinen läsnäolo on tilaisuus todella huomata läsnä oleva hetki ja elää sitä tuntien yhteenkuuluvuutta kaikkien kanssa, sekä käsitellä luovemmin arjen uhkia ja pettymyksiä. Se on tietynlaista suhtautumista omaan kokemukseen, oli kokemus millainen hyvänsä. Se on tämänhetkisen kokemuksen hyväksyvä tiedostaminen.”

Jälkimmäisen lainauksen lähde: Tässä ja Nyt

Mikä oli tänään pyhä hetkesi?

Epätavallista

Nautimme menneenä viikonloppuna ylellisyydestä nimeltä aikaa vain puolisolle. Vietimme yhden yön Haikon kylpylässä ihan kahdestaan. Nautinto! Olen vahvasti sitä mieltä, että kun ei ole tottunut tällaiseen hemmotteluun, siitä nauttii silloin harvoin sitäkin enemmän.

Mieli maalaili kaikenlaisia uhkakuvia viikonloppua odotellessa. Aina on vaarana viikonlopputyöt, auton hajoaminen, jalan katkeaminen, pienen joku hippakuppa tai vähintään hissiin juuttuminen. Pääsimme kuitenkin ennen ruuhkaa sujuvasti perille ja olimme perjantaina jo ennen puolta viittä altaassa pulikoimassa. Ahh! 

Parasta oli seura ja se yhdessäolo kaikessa rauhassa. Lauseen sai loppuun, mikä on kovin epätavallista. Paikka on kaunis ja ruokkii kaikkia aisteja. Ihan täydellistä! Tässä kohokohtia fiilisteltäväksi.

Hyvät välipalaeväät autossa.

Nopea kirjautuminen hotelliin.

Pehmeät kylpytakit päälle.

Kaunis saunaosasto ja kuuma sauna.

Lämmintä allasvettä.

Poreita.

Höyrysauna.

Skumppaa.

Kylpylähoitoja.

Herkullisia alkupaloja ravintolassa.

Hiljaisuus.

Syli.

Ihan pimeä huone.

Sateen ropina ikkunalaudalla.

Kiireetön aamiainen.

Aurinkoinen päivä ja tumman sininen taivas.

Kaunis merimaisema.

Hieno miljöö.

Aina viehättävä Porvoon vanha kaupunki.

Hyvät kahvit suolapalalla.

Brunbergin tehtaanmyymälä.

Kotimatka hienossa auringonpaisteessa.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin on ihana palata!

Koska sitten?

Lähde: http://www.marcandangel.com/

Hulluuden rajalla

Laita käsi koholle, jos arjessa joskus tuntuu sille että pimahdusvaara on lähellä. Harva se päivä ainakin minulla on ajatus, että sekoan, olen höperöitynyt, minulla viiraa, en käy kaikilla sylintereillä, kaikki muumit eivät ole laaksossa tai matot on vähintään rypyssä vintillä.

Elämä koettelee ja tuollaiset ajatukset ovat melko yleisiä. Kuten varmasti olet jo tästä blogista oppinut, meillä on kaikenlaisia ajatuksia päivän mittaan. Hulluksi tulemisen ajatukset ovat ajatuksia siinä missä muutkin.

Todellisuuden taju pettää oikeasti hulluksi tullessa pahan kerran. Minulla on ajatus, että tietoisuustaidot voivat olla avuksi, koska ne opettavat havainnoimaan tarkasti maailmaa, ja tulkitsemaan ympäristöä ja toisia ihmisiä ilman ennakkoluuloja. Itselleni on ollut tärkeä oppi edes välillä huomata millaista soopaa mieli kehittelee.

Oikeasti en tiedä yhtään millaista on tulla hulluksi. Niin voi kuitenkin käydä. Täytyy olla hyvin raskasta, kun tuntee, ettei selviä omasta elämästään tai on niin harhainen, että siksi ei uskalla lähteä kotoa. Tässä ja nyt eläminen, itsensä kuunteleminen ja omaan elämäänsä vaikuttamaan oppiminen ovat mielenterveyden keskusliiton mukaan kuntoutumisen perusta.

Ei siis ihme, että aihe kiinnostaa minua. Kävin Heureka tulee hulluksi näyttelyssä hulluuden rajalla kokemassa mitä hulluksi tuleminen on.

Vastaan tuli ensin huolisilppuri, jonka virtuaalinen versio auttaa netissä.

Virtuaalinen huolisilppuri

Huoletkin ovat vain ajatuksia. Ainakin on helppo saarnata niin.

Pieni oli eniten innoissaan Kohtaa pelkosi huoneesta, jossa oli pimeä metsää ja siellä täällä loisti silmiä. Niitä kun uskalsi kuitenkin lähestyä, paljastui se, minkä eläimet silmät ne oikeasti olivat.

Pieni meni myös rohkeasti fobiahuoneeseen ja ei ollut moksiskaan erilaisista kuiskailevista äänistä. Siinä taas nähtiin, kuinka aikuisen ennakkoluulot vievät mukanaan. Opimme näyttelyssä myös monista ihmiskohtaloista ja siitä mitä oman mielenterveyden eteen voi tehdä. Olisi hyvä, jos se olisi yhtä tärkeä osa yleistä hyvinvointia.

Lisäksi vierailimme Heurekan huippukiinnostavassa Määränpäänä Mars näyttelyssä, legendaarisessa perusnäyttelyssä ja katsoin lisäksi planetaariossa Se on Solu!-elokuvan. Viimeksi mainittu muistutti minua pitämään solujen hyvinvoinnista huolta.

Rikkaruoho virrassa

"What kind of a person does Enlightenment produce?"
Said the Master:
"To be public-spirited and belong to no party,
to move without being bound to any given course,
to take things as they come,
have no remorse for the past,
no anxiety for the future,
to move when pushed,
to come when dragged,
to be like a mighty gale,
like a feather in the wind,
like weeds floating on a river,
like a mill-stone meekly grinding,
to love all creation equally
as heaven and earth are equal to all
— such is the product of Enlightenment."
On hearing these words one of the younger disciples cried, "This sort of teaching is not for the living but for the dead," and walked away, never to return.

~ Anthony deMello

Glendale Cove, Knight Inlet by Dru!, on Flickr

Lohikäärmehengitys

Meillä on tapana ottaa syviä hengityksiä. Omistani kerron blogissa usein, mutta myös pieni on ottanut tavan omakseen. Syvät hengenvedot ovat lohikäärmehengityksiä. Miksei?

Onhan lohikäärme suuri ja mahtava. Se saa asioita tapahtumaan pelkällä läsnäolollaan. Niin muuten saa lohikäärmehengityskin.

Dragon by miheco, on Flickr

Pieni ottaa Lohikäärmehengityksen kehoituksesta:

Aina kun on kiire, eikä malttaisi keskittyä laittamaan sukkaa jalkaan.

Aina välillä kun istutaan pöntöllä inttämässä, että ei ole hätä.

Aina, kun autossa tulee paha olo

.

Aina, jos itkettää niin ettei henkeä saa.

Aina, kun halataan pitkään.

Lue lisää Hesarin artikkelista mindfulnessin opettamisesta lapsille:

Mindfulness sopii lapsillekin

Rauhoitu yhdessä lapsen kanssa

Mitä maailma tarvitsee?

Kuva: Mindfulness coach

Aakkospeli

Pieni aloitti muutama kuukausi sitten kyselemään usein: ”Mitä tossa lukee?”. Kysymys voi tulla kotona kirjan äärellä, youtubea katsellessa tai mikä hauskinta missä vaan liikkeellä ollessamme. Siinä kun on muutaman kerran lukenut: Hengenvaara, Lähtevät kaukojunat tai BR-lelu, alkaa hieman miettimään, että josko keksisi jotain parempaa luettavaa.

Periaatteenani on takoa silloin kun rauta on kuumaa. Olen aina ollut epäuskoinen, kun ihmiset kertovat kolmi- tai nelivuotiaidensa oppineen lukemaan, mutta kai sitten niin voi käydä. Meillä ei ole sellaisia tavoitteita, mutta miksei kirjaimia hieman harjoiteltaisi, kun 3vee 10 kk on niistä kerran kiinnostunut.

Tässä jo kauan sitten netistä löytämässäni pelissä on mielestäni aineksia viihdyttämään ja opettamaan pientä sen verran kun kiinnostusta riittää.

Pimppasin kortteja päällystämällä ne kirjamuovilla. Se meni rattoisasti muutaman Yle Areenan Blogistania-jakson yhteydessä. Pelkät leikatut kortit eivät varmaan kestäisi kovin hyvin, mutta toisaalta aina voi printata uudet. Jos tiedät, että jostain saa vastaavanlaisia kortteja ostaa kestävinä, ilmianna ehdottomasti! 

Pelin alkuperäisellä sivulla on muutama variaatio. Korteilla voi pelata:

1.    Yksinkertaista ”Mitä esineitä löytyy, joiden nimi alkaa ko. kirjaimella?”
2.   Tähän yhdistettyä ”Montako näitä esineitä on?”
3.    Tai ”Minkä värisiä nämä esineet ovat?”

Tärkeää on muistaa, että antaa lapsen tehdä omassa tahdissaan ja vain niin kauan kun huvittaa. Ei kannata painostaa, vaan edetä lasta kuunnellen ja niin kauan kun on hauskaa. Pienen mielenkiinto ei paljon viittä minuuttia pidempään kestä, mutta peliä voidaan pelata pariin kertaan päivässä. Suosittelen!

Koskaan ei voi tietää 2

Ei voi tietää miltä tuntuu, kun rakas nukkuu pois.

Ei voi tietää miltä tuntuu, kun oma isä ei osaa enää kotiin.

Ei voi tietää, millaista on, kun vie oman lapsensa joka kuukausi leikkaukseen.

Ei voi tietää, miten jaksaa, kun öisin valvoo murehtimassa.

Ei voi tietää, miltä tuntuu, kun paikkaa lapsen kurahousut kolmatta kertaa jeesusteipillä ja toivoo, ettei tänä syksynä sataisi kovin paljon.

Ei voi tietää, miltä tuntuu kun puoliso tekee aina pitkää päivää.

Ei voi tietää millaista on, kun ei ole enää rahaa edes ruokakauppaan.

Ei voi tietää, miten joku jaksaa elää, kun odottaa omaa elinajan arviotaan.

Oman elämän onnea ei osaa arvostaa, ennen kuin sen menettää. Toisen elämää ei voi ymmärtää, ennen kuin itse on samassa tilanteessa. 

Muistetaan taas toisen kunnioittaminen ja se myötätunto.

blessings ~ by AlicePopkorn, on Flickr

Myötätunto vaatii kärsimyksen huomaamista, sen olemassaolon tunnustamista ja sitä että antaa oman itsen tai toisen kärsimyksen koskettaa. Myötätunto on ymmärryksen ja ystävällisyyden tarjoamista ja epätäydellisyyden hyväksyntää itseään ja toisia kohtaan.

- Kirjasta Mielen taito 

Kuunnellaan toisiamme.

Vuoden kaksi turhaa päivää

Haltia

Joskus pihtaus kannattaa. Suomen luontokeskus Haltia avattiin jo toukokuussa, mutta olemme säästäneet siellä käyntiä huonommille keleille. Pikkuretki Haltiaan oman ja lainalasten kanssa kruunasi marraskuisen lauantain. Haltia on hieno! Suosittelen sinne vierailua ainakin lasten kanssa.

Haltiassa oli pari lapsien mielestä aika jännittävää huonetta, mutta myös monta mykistävää videoseinää ja kauniita luontoinstallaatioita. 

Mukaan on otettu myös taidetta, joka onsaanut inspiraation tietysti luonnosta. Kuvat ja esineet liikuttivat minua todella, eikä turhaan, luonto puhuttelee kaikella kauneudellaan.

Kettu ja karhu karhun pesän lähellä.

Osmo Rauhalan Peliteoria teos pisti ajattelemaan. Siinä muuttuvassa installaatiossa nähdään kaksi joutsenta pelaamassa klassista strategista lautapeliä: shakkia. Pelilaudalla on koko perimä.

”Tunnemmeko luonnon pelisäännöt? Joudumme koko ajan selviytymään täällä tilanteessa, jossa emme tiedä pelin reunaehtoja: kukaan ei tiedä mistä maailma on saanut alkunsa, kukaan ei tiedä miten se tarkalleen ottaen toimii, eikä kukaan tiedä miten se päättyy.”

Jäin miettimään, että juuri tämä on se syy, miksi on elettävä kaikkea luontoa ja kaikkia ihmisiä kunnioittaen. Se on tietoisuutta.

Luonnos näyttelyn taiteilijan mietteitä.

Vierailun jälkeen haimme tietysti luontokeskuksen lähikätkön ja piipahdimme sitten vielä vähän lähimetsään. Virtuaalisen ja "kuolleen" luonnon vastapainoksi oli päästävä oikeaan metsään. 

Luonnos näyttelyn toisen taiteilijan mietteitä.

Väkeä oli paljon liikkeellä. Kuljimme hyviä polkuja ja tietysti myös vähän liukkaita kalliota pitkin iloisen marisevana joukkona kuten tavallista. 

Meillä oli eväänä leipiä ja emme siksi tehneet tänään tulia, mutta hyvälle kaikki silti maistui. Yksi kätkö oli metsästä vielä saaliina.

Kotiin matkasi aivan umpiväsyneitä lapsia ja kyllä meitä isompiakin vähän haukotutti. Hyvä lauantai!

Lue Haltian sivuilta lisää keskuksesta. Ja ennen kaikkea, mene käymään siellä! Olisipa keskus ollut jo kymmenen vuotta sitten, kun kävimme metsäretkellä Nuuksiossa intialaisten kollegoiden kanssa. He kovasti ihmettelivät, kun ei metsässä nähty varpusta kummempia eläimiä. Näyttelyssä niitä pääsee edes vähän lähemmäs.

Katso Haltian trailerit

MYYTTI

ILO

Välitila

Syksy vaan jatkuu lämpimänä ja tuntuu kovin välitilalta.

Pimeys. Kaiken ylittävä. Aikaisin.

Sadetta.

Lämmintä ilmaa.

Viimeisiä pyöräilykelejä.

Kumisaappaita ja goretexiä.

Itseaiheutettua kiirettä.

Hard by AlyssssylA, on Flickr

Ruokavalion tuunausta vitamiinien toivossa.

Pakuriteetä ja inkivääriä.

Loputonta vihannesten kuorimista.

Liikaa ja liian kovin treenejä. Palautumista, muttei peruskestävyyttä.

Palelemista ja kylkeen kaivautumista.

Näin on nyt.

Tyhjyys vaivaa, mutta vain jos antaa sen vaivata. Näin on ihan riittävän hyvä ja en usko, että mitään sen kummempaa tarvitsen.

Minulla ei ole mitään sanottavaa. Jotain isompaa odottaa kulman takana tulla kirjoitetuksi. Sitä odotellessa olen olemassa.