Pieni papukaija

Päivänä eräänä jalkani olivat – yllätys yllätys – urheilusta tavallista jäykemmät. Olin tuskissani ja huokailin kuuluvasti rappusia kiivetessäni. Pieni kirkas ääni kuului keittiöstä: Tulitko äiti hulluksi? Niin, olen aika usein tainnut manailla ja huokailla milloin mitäkin, sanoen, että tulen hulluksi.

Pieni kuuntelee ja tarkkailee meitä herkeämättä. Hän oppii yllättävän paljon matkimalla ja ottamalla meistä esimerkkiä. 

Miten puhun puolisolleni, komennanko vai pyydänkö? Mitä ja minkälaisella ruokahalulla meillä syödään, millainen kehon kuva ja malli minulla on? Miksi minä käyn jumpassa? Onko meillä rahaa? Kuinka paljon nukutaan? Miten suhtaudun siihen, että pähkinät pyörivät kokatessa ympäri keittiön lattiaa? Miten ilmaisen väsymystäni?

Aikuinen saa takaisin omalla mitallaan. Pieni on kuunnellut sanakäänteet ja äänenpainot tarkkaan. Komennot ja kehotukset ovat nuotilleen samat. Käytös ja teot tarttuvat kuin kieli talvella rautakaiteeseen.

Meille ainakin sattuu ja tapahtuu. Vastoinkäymisiä ei voi välttää, mutta siihen voi vaikuttaa miten niihin suhtautuu.

Minulla on ajatus, että sillä miten aikuinen ilmaisee itseään päivän aikana ns. tiukoissa tilanteissa, kun lapsi ei halua tehdä jotain pyydettyä, on suuri merkitys. Toisin sanon, luomme yhteiselomme sillä meneekö hermo heti ja alammeko huutaa, vai pysymmekö keskustelevalla linjalla selittäen kärsivällisesti esim. syy- ja seuraussuhteita. Tähän on syytä kiinnittää huomiota, miettiä arvojaan ja tehdä tietoisia valintoja siitä miten lasta kohtelee.

woodland animals by merwing✿little dear, on Flickr

Tässä uutisessa kerrotaan miten moraalikin siirtyy matkimalla. Omatunnon pistos jäljittelee vanhemman reaktiota niin väärin parkkeeraamiseen kuin valkoisiin valheisiinkin. Vanhemman todellisuus vaan vääjäämättä siirtyy lapsen todellisuudeksi. Sen laatuun on syytä kiinnittää huomiota. Mitä haluan lapseni elämänarvojen olevan?

Tapa miten elää ja miten suhtautuu kaikkeen eteen tulevaan, tarttuu kovin helposti meillä asuvaan pieneen papukaijaan. Pieni ottaa mallia kaikesta. Vanhemman on hyvä tiedostaa omat reaktionsa ja tarpeen mukaan muuttaa näitä.

* * *

Tilanteissa voimme usein kiivastua tai voimme lopettaa ja katsoa selkeämmin omaa intensiivistä reaktiotamme tuolla hetkellä. Voimme itsestämme huolimatta katsoa tilannetta – Miksi tunnen niin vahvasti tässä tilanteessa? Mihin tämä minut vie, jos jatkan kuten nyt? Mitä vaihtoehtoja minulla on?

Syyllisyyteen, häpeään, uskollisuuteen, velvollisuuteen tai vastuuseen perustuvia vetoomuksia käytetään lasten manipuloimiseksi ja painostamiseksi. Niiden avulla lapsi saadaan noudattamaan äänettömiä käytösmalleja, mikä jättää lapselle hyvin vähän tilaa ilmaista omia tunteitaan ja tarpeitaan.

Lähde: Jokapäiväiset ilonaiheet: vanhemmuus ja tietoinen läsnäolo kirja