Nyt saatiin lunta! Olimme pitkällä kävelylenkillä läpi
lähimetsien. Maisema oli ihan erilainen. Vaikka viheriöivä metsä on ollut ihan
kaunis, siihen alkoi jo kyllästyä. Näin on hyvä.
Keräsimme tällä kertaa aarteita kierroksellamme.
Löysimme
kanervia, talven törröttäjiä, keppejä, joissa on jäkälää, saniaisen jämiä,
käpyjä ja kuusen pudottamia kasvannaisia.
Hienoja muotoja ja värejä oli vaikka
kuinka paljon erilaisia, kun aloimme niitä kerätä. Pussi oli kotiin tullessa
ihan täynnä. Se selviää aikanaan mihin näitä aarteita käytetään.
Pieni sai ensimmäiset pyllymäet, vaikka luisto ei parin millin lumella vielä ollut kovin hyvä.
Bongasimme tipun ja hienoja jääpuikkoja
vallihaudassa.
Kiipesimme korkeimmaille kalliolle ja aurinko tuli
meitä morjestamaan ihan pieneksi hetkeksi.
Olen kiitollinen
…tämän päivän metsäretkestä.
…hiljaisista päivistä.
…siitä, että olemme olleet pitkään terveitä.
…suunnitelmista ja siitä, että ne eivät olet sitovia.
…yrityksistä mennä aikaisin nukkumaan.
…yhteisestä ymmärryksestä ja pyrkimyksestä
ymmärrykseen.
…talvesta! Lumi toi hurjasti valoa.
Miten oma viikonloppusi meni ja millaisia
kiitollisuuden aiheita sait?
2 kommenttia:
Onpa ihana talvinen metsä! Tulee muuten aina oma lapsuus mieleen, kun luen teidän retkistä. Minusta on hienoa lukea, että olet lapsellesi läsnä. Se varmasti opettaa hänelle paljon.
Täällä on kevätilma, näin jo kevätkukkia kun kävimme maaseudulla ja söimme salaattia oman maan salaateista... Se on epätavallista.
Kiitollisuuslistasi ovat inspiroivia. Minä olen kiitollinen siitä, että minulle annettiin sisäistä voimaa, että näimme upean auringonnousun ja laskun, että saimme viettää hetken aikaa luonnossa, että uskalsin puhua paikallista kieltä enemmän kuin yleensä.
Kiitos sinulle ajatuksistasi! Kiitollisna on ilo olla.
Parhaani mukaan lapsen kanssa olen, sitä koetellaan koko ajan. Se on kai sitä kasvamista. :)
Lähetä kommentti