Hidasta mökkielämää

Edellisen kirjoituksen stressiteemalle saimme vastapainoa hitaasta mökkiviikonlopusta. Koko perhe oli ihan rikkipoikkiväsyneita, jokainen omasta eri syystään ja oli ihanaa suunnata mökille kahdeksi päiväksi latautumaan.

Perjantaina illalla olimme olleet fiksuja ja menneet aika aikaisin nukkumaan kukkumisen sijaan… Siksi heräsin aika aikaisin. Ilma oli viilennyt noin 16 asteen tienoille, eikä ulkona enää oikein tarjennut istuskella. 

Siksi meillä oli hidas aamu mökin tuvassa. Saimme nyt nauttia uudistetusta mökistä, juuri niin kuin olimme remonttia suunnitellessa ajatelleet. Söimme herkkucroissantteja ja uunipatonkia briejuustolla ja tomaatilla. Sitten luin pitkään lehtiä ja Hesaria. Ei mitään kiirettä mihinkään ja oli ihana, suhteellisen pirteä olo.

Ulkoilma kuitenkin houkutti. Aurinko pilkisteli vähän väliä pilvien raosta ja kutsui meitä pihalle. Teimme vain pieniä pihahommia ja tietysti olimme pienellä kävelyllä lähimetsien rakkaalla reitillä.

Pieni otti kameran mukaan myös. Metsässä oli suht kuivaa ja jo vieno syksyn tuoksu. Keltaisia lehtiä oli pudonnut maahan väriläiskiksi. Järveltä tuuli ja sen takana olevat pilvet olivat vähän uhkaavan näköisiä.

Polun pielissä oli aika paljon puolukoita. Pihlajissa on aika paljon marjoja, oransseja sellaisia. Retkueemme joutui muutamaan otteeseen hirvikärpäshyökkäykseen. Ne ovat niin iljettäviä, iloksemme hyttysiä ei sen sijaan ole lainkaan. Melkein kyllä valitsisin viisi hyttysenpistoa yhden hirvikärpäsen sijaan hiuksissani.

Päädyimme purolle, mutta se oli ihan kuiva, eikä vettä virrannut edes pienissä lammikoissa. Sitten jatkoimme metsäautotietä kalliolle paijaamaan jäkäliä ja tähystelemään järvelle. Metsästin hienoja oksia mökille oven pieleen koristeeksi. Muutama hieno löytyikin. Pieni jaksoi hyvin koko retken kävellä ja otti valokuvia eteen tulleista karvamadoista.

Palasimme iloisina ja nälkäisinä mökille. Söimme vielä lounasta terassilla. Siinä oli vähän kylmä, mutta silti niin ihanaa.

Sunnuntai noudatteli samaa hitaan hidasta kaavaa. Palasimme kotiin levänneinä. 

Mietin miten hitautta saisi näihin viikonpäiviinkin?

Stressistä

Monessa paikassa olen törmännyt tähän opettavaiseen tarinaan. Jaan sen tänään iloksenne.

Psykologi opetti stressin hallintaa yleisölle. Kun hän nosti lasin vettä, kaikki odottivat, että hän kysyy, onko puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä – kysymystä.

Sen sijaan, hymy kasvoillaan, hän kysyi: "kuinka raskas on tämä vesilasi?”. Arvauksia huudettiin grammojen tarkkuudella.

Hän vastasi: "Absoluuttisella painolla ei ole väliä. Se riippuu siitä, kuinka kauan pidän sitä. Jos minä pidän sitä hetken, paino ei ole ongelma. Jos pidän sitä tunnin, kättäni alkaa jo särkeä. Jos pidän sitä koko päivän, käteni muuttuu tunnottomaksi ja käsi tuntuu halvaantuneelta. Kussakin tapauksessa paino lasissa ei muutu, mutta mitä kauemmin kannattelen sitä, sen raskaammaksi se muuttuu "

The Drink and Click™ Show - EP6: Post Processing by Lotus Carroll, on Flickr

Hän jatkoi, "stressi ja huolet elämässä ovat kuin tuo vesilasi. Ajattelet ja pohdit huoliasi ja mitään ei tapahdu. Kun ajattelet niitä hieman pidempään ja ne alkavat satuttaa. Ja jos ajattelet niitä koko päivän, tunnet olevasi halvaantunut, etkä kykene tekemään mitään. "

On tärkeää muistaa päästää irti huolistasi. Niin pian kuin voit, laita kaikki taakka pois. Älä kanna niitä läpi päivän, illan ja yön.

Muista laittaa lasi alas!

Lue lisää tämän blogin kirjoituksia aiheesta:

Mielen salattu voima

Terveysvaikutteinen metsä

Leikkiä kaikki

Pieni on nyt siinä iässä, että koko ajan pitäisi olla leikkikaveri. Kesälomalla saimme harvinaisia vieraita Lapinlahdelta. Pieni tapasi ensimmäistä kertaa kaksi pikkuserkkuaan. Lapset ovat ihmeellisiä, aikuisten vielä seisoessa eteisessä, lasten leikki alkoi saman tien. Siinä ei kyselty kuka olet ja mistä pidät, vaan mentiin lelulaatikolle ja alettiin laittaa ruokaa yhdessä.

Toki kaikille pienille oli kerrottu, että pian saa leikkiseuraa, mutta silti leikkiin ryhtymisen nopeus yllättää aina. Toinen kohtaaminen, mikä jäi kummastuttamaan, tapahtui mökillä. Pieni leikki naapurissa asuneen itseään nuoremman saksalaistytön kanssa useaan otteeseen ja heillä ei ole edes yhteistä kieltä!

Yhdessä oleminen alkaa usein ihan pienestä, vaikka jostain molempia kiinnostavasta tavarasta tai saippuakuplien jahtaamisesta. Pian jo juostaan ympyrää yhdessä. Kaikki on yksinkertaisen ja iloisen innostavaa.

Minulla on ajatus, että lapsilla ei ole ennakkoluuloja ja käsityksiä. He eivät osaa ajatella toista lasta minään muuna kuin potentiaalisena leikkikaverina. Kaikista tilanteista ja ihmisistä löytyy joku asia, jonka varaan leikin voi rakentaa. Sen jälkeen leikki sujuu, kunhan aikuiset eivät sitä sekoita ja siihen puutu. Vanhempien on hyvä tiedostaa tämä ja antaa lapsille leikkirauha.

Fairy's toadstool by katmary, on Flickr

Luin vähän artikkeleita leikin tärkeydestä ja merkityksestä. Leikki on lasten mielihyvänsävyistä toimintaa ilman tietoista hyötytarkoitusta. Se on lapsen ominta toimintaa ja arvokasta sellaisenaan.

©      Leikki esittää todellisuutta symbolisesti, mielikuvituksellisesti, leikisti.

©      Leikki edellyttää leikkijöiden omaehtoista ja aktiivista sitoutumista siihen.

©      Leikkiä ylläpitää lapsen sisäinen oma motivaatio ja toiminnan synnyttämä mielihyvä.

©      Leikki on yhteydessä lapsen omiin kokemuksiin.

©      Lapset leikkivät heille ennestään tutuilla esineillä ja asioilla tai sellaisilla uusilla asioilla, joihin he ovat juuri tutustumassa ja joista he haluavat ottaa selvää.

©      Leikin säännöt ovat leikkijöiden itse luomia - leikin sisäiset säännöt eivät tule leikin ulkopuolelta.

©      Leikissä on keskeistä itse toiminta – ei niinkään sen päämäärät.

Leikki on lapsen luontainen tapa oppia. Sen avulla lapsi tutustuu ympäristöönsä ja opettelee uusia asioita. Leikin kautta lapset elävät vuorovaikutussuhteita, tunteita ja toimintatapoja, joita he ovat itse kokeneet ja nähneet.

Leikki on välttämätöntä lapsen emotionaaliselle, sosiaaliselle ja kognitiiviselle kehitykselle. Leikkiessä kehittyvät kieli, syy-seuraus ajattelu, joustava yhdisteleminen, luova ajattelu, assosiatiivisuus, ongelmanratkaisutaito ja kyky erottaa ulkoinen todellisuus leikistä. Leikki voi parantaa lapsen luottamusta itseensä ja omiin kykyihinsä. Leikki opettaa ymmärtämään sosiaalista vuorovaikutusta, moraalia ja arvoja sekä vastaanottamaan empatiaa toisilta leikkijöiltä

Lähde: MLL

Ehkä aikuistenkin pitäisi leikkiä enemmän?

"Emme lopeta leikkimistä sen johdosta, että vanhenemme - vanhenemme, koska lopetamme leikkimisen." ~ Herbert Spencer

Tarkoitus - tunne

Usein sanotaan, että etsimme elämän tarkoitusta.

Minä en usko, että todellisuudessa etsimme sitä.

Uskon meidän etsivän elossa olemisen tunnetta.

~ JOSEPH CAMPBELL, The Power of Myth 

Pain is weakness leaving the body; by A&A Photography, on Flickr

Lue lisää:

Kehon ja mielen viisaus 8. Enemmän elossa

Lisää merkitystä

Elä, älä vain ole olemassa

Luottamus

Tänään mielessä on olleet ihmissuhteet ja luottamus.

”Kaiken ytimessä on se henki, jolla ihmiset itsensä näkevät, ja toisensa näkevät.” – Esa Saarinen

ll Give You All I Can... by Brandon Warren, on Flickr

"Luottamus on tunne tai varmuus siitä, että johonkuhun tai johonkin voi luottaa, että joku tai jokin ei petä toiveita tai aiheuta pettymystä.

Ihmisten välinen luottamus on tunnetta ja kokemusperäistä tietoa. Luottava ihminen uskoo, että luottamuksen kohde ei halua hänelle pahaa, vaan tarkoittaa hyvää. Jos ihminen epäilee toisen moraalia ja aikeita, luottamusta ei synny. Luottamuksen edellytyksiä ovat hyvien aikeiden lisäksi osaaminen (kompetenssi) ja riski.

Luottamus on ennen kaikkea tunne, jonka kohdistamme ihmiseen, johon luotamme. Luotettavuus sen sijaan riippuu omasta käyttäytymisestämme. Muut arvioivat miten luotettavasti käyttäydymme. Lyhin tie luottamukseen on käyttäytyä luotettavasti ja olla luottamuksen arvoinen. Luottavaisuus on ominaisuus, johon vaikuttaa sekä persoonallisuus että kasvuympäristö. Toiset luottavat helpommin kuin toiset."

Lähde: Wikipedia



Miksi luottamus kestää joskus kauan rakentaa tai joskus syntyy heti?

Miksi luottamus on helppo pettää?

Miksi toiset ovat niin luottavaisia kaikkeen?

Miksi usein voi vaan luottaa, eikä muuta?

Miksi luottamus on intuitiota, eikä sanoilla usein selitettävissä?

Mitä tehdä kun luottamus on mennyt?

Paluusta ja levon merkityksestä

Ei liene kovin iso yllätys, että näillä helteillä loma ja heinäkuu kuluivat laiturilla maatessa ja lasten kanssa uidessa. Useimpina päivinä en paljon edes kävellyt! Liikkumattomuus tuntuu kropassa jumittavana ja levottomana olona ja lopulta jopa pää alkaa olla sumea. Kuten kaupunkiin, myös jumppaan oli palattava.

Sunnuntai oli näillä helteillä ihan yhtä hyvä päivä kun mikä muu tahansa mennä jumppaan. Olen tainnut satunnaisesti mainita SATSin suhteellisen kovasta CorePulse tunnista. Käyn sillä epäsäännöllisen säännöllisesti ja tykkään haastavasta kokonaisuudesta. Sinne pyöräilin ihanan kuumassa aamupäivässä. Täytyy myöntää, että tuntee olivat aika kauhun sekaiset.

Ei siinä mitään, yksi spinningtunti oli jo aiemmin viikolla tehnyt hyvää. Odotin innolla punnertamista, mutta sykkeen kohotusbiisi kiikkuvalla corelaudalla pelotti. Ei muuta kun laudalle ja musan pyörteisiin. Huomasin ihmeekseni, että jaksoin. Ohjaaja antaa useissa biiseissä kävely tai juoksuvaihtoehdon. Huomasin juoksevani suurimman osan näistä kohdista. Pomppia en jaksanut ihan kaikkea, mutta en kyllä jaksa, olin millaisessa kunnossa hyvänsä.

Kroppa on jo tottunut kuumuuteen, mutta hikoilu on kyllä ihan naurettavissa mittasuhteissa. Harvoin sitä nyt ihan tippumalla tippuu koko ajan kauluksesta sisään hikeä… Jaksoin ja jaksoin. Jopa lopun tiukat vatsat menivät aika hyvin. Outoa kerrassaan.

Päättelin kotiin pyöräillessä, että mikään muu kun lepo ei voi olla syynä suhteellisen hyvään suorituskykyyn. Olen nukkunut pitkiä öitä koko loman. Lihakset ovat levänneet, koska liikuntaa on tullut niin vähän.

Living la Vida Loca - Explored #338 by vana, on Flickr

Kroppa antoi taas todella tärkeän läksyn. Pitää tietää miltä tuntuu pomppia hullunkiilto silmissä kun oikeasti jaksaa. Normaalitilassa ei tule mitään. Fiilis on ihan eri. Se nyt vaan on niin, että on:

• ·         Nukuttava
• ·         Pidettävä treenistä lepopäiviä
• ·         Venyteltävä tai käytävä Bodybalancessa
• ·         Juotava riittävästi ja syötävä palauttavaa ruokaa
• ·         Kuunneltava kroppaa!

Näin kertoo levon tarpeesta terveurheilija.fi:

Lihaksiston kudosvauriot korjautuvat ja energiavarastot palautuvat harjoittelusta tehokkaimmin rakentavien eli anabolisten hormonien vaikuttaessa. Näiden hormonien eritys on vilkkainta tietyissä unen vaiheissa. Nämä syvän unen vaiheet saavutetaan parhaiten, kun unirytmi on säännöllinen.

Myös hermoston palautuminen vaatii säännöllistä unta. Useat tutkimukset osoittavat, että sekä pitkä valvominen että kasautuva univaje heikentävät havaintojen tekemistä ja koordinaatiokykyä. Tästä syystä väsyneenä harjoittelu ja kilpaileminen lisäävät loukkaantumisriskiä.

Mainittakoon vielä se, että tunnen itseni ja endorfiinintarpeeni sen verran hyvin, että heti jumpan ekoista sykepiikeistä palautui mieleen, miksi tätä on todellakin saatava lisää. Olen palannut. Levänneenä.

Hidas tanssi

Oletko koskaan katsellut lapsia

karusellissa?

Tai kuunnellut sateen

loiskahtavan maahan?

Seurannut perhosen lepattavaa lentoa?

Tai tuijottanut aurinkoa hiipuvassa illassa?

Hidasta toki vauhtia.

Älä tanssi niin nopeasti.

Aika on lyhyt.

Musiikki päättyy.

Kuljetko päivän läpi

juoksujalkaa?

Kuuletko vastauksen

kun kysyt: Miten voit?

Kun päivä on ohi

lepäätkö vuoteessasi

Satojen seuraavien puuhien

laukatessa mielessäsi?

Hidasta toki vauhtia.

Älä tanssi niin nopeasti.

Aika on lyhyt.

Musiikki päättyy.

Oletko koskaan sanonut lapsellesi,

että tehdään se huomenna?

Etko kiireesi keskellä

näe hänen murhettaan?

Oletko koskaan kadottanut

yhteyttä ystävääsi

kun koskaan ei ollut aikaa

soittaa ja sanoa hei?

Hidasta toki vauhtia.

Älä tanssi niin nopeasti.

Aika on lyhyt.

Musiikki päättyy.

Kun juokset päästäksesi jonnekin

et voi nauttia matkasta.

Kun huoli ja kiire täyttävät päiväsi,

on kuin heittäisit lahjan avaamattomana pois.

Elämä ei ole kilpajuoksu.

Kulje siis hitaammin.

Kuuntele musiikkia

ennen kuin laulu loppuu.

Kirjasta: 4 tunnin työviikko, Tim Ferriss

Onnellinen ja vapaa

Onnellinen ja vapaa sitä alkaa olla loman tässä vaiheessa.

Lähde: Zen Comics 1974

Lue lisää: 

Kaikkein onnellisin