Paluusta ja levon merkityksestä

Ei liene kovin iso yllätys, että näillä helteillä loma ja heinäkuu kuluivat laiturilla maatessa ja lasten kanssa uidessa. Useimpina päivinä en paljon edes kävellyt! Liikkumattomuus tuntuu kropassa jumittavana ja levottomana olona ja lopulta jopa pää alkaa olla sumea. Kuten kaupunkiin, myös jumppaan oli palattava.

Sunnuntai oli näillä helteillä ihan yhtä hyvä päivä kun mikä muu tahansa mennä jumppaan. Olen tainnut satunnaisesti mainita SATSin suhteellisen kovasta CorePulse tunnista. Käyn sillä epäsäännöllisen säännöllisesti ja tykkään haastavasta kokonaisuudesta. Sinne pyöräilin ihanan kuumassa aamupäivässä. Täytyy myöntää, että tuntee olivat aika kauhun sekaiset.

Ei siinä mitään, yksi spinningtunti oli jo aiemmin viikolla tehnyt hyvää. Odotin innolla punnertamista, mutta sykkeen kohotusbiisi kiikkuvalla corelaudalla pelotti. Ei muuta kun laudalle ja musan pyörteisiin. Huomasin ihmeekseni, että jaksoin. Ohjaaja antaa useissa biiseissä kävely tai juoksuvaihtoehdon. Huomasin juoksevani suurimman osan näistä kohdista. Pomppia en jaksanut ihan kaikkea, mutta en kyllä jaksa, olin millaisessa kunnossa hyvänsä.

Kroppa on jo tottunut kuumuuteen, mutta hikoilu on kyllä ihan naurettavissa mittasuhteissa. Harvoin sitä nyt ihan tippumalla tippuu koko ajan kauluksesta sisään hikeä… Jaksoin ja jaksoin. Jopa lopun tiukat vatsat menivät aika hyvin. Outoa kerrassaan.

Päättelin kotiin pyöräillessä, että mikään muu kun lepo ei voi olla syynä suhteellisen hyvään suorituskykyyn. Olen nukkunut pitkiä öitä koko loman. Lihakset ovat levänneet, koska liikuntaa on tullut niin vähän.

Living la Vida Loca - Explored #338 by vana, on Flickr

Kroppa antoi taas todella tärkeän läksyn. Pitää tietää miltä tuntuu pomppia hullunkiilto silmissä kun oikeasti jaksaa. Normaalitilassa ei tule mitään. Fiilis on ihan eri. Se nyt vaan on niin, että on:

• ·         Nukuttava
• ·         Pidettävä treenistä lepopäiviä
• ·         Venyteltävä tai käytävä Bodybalancessa
• ·         Juotava riittävästi ja syötävä palauttavaa ruokaa
• ·         Kuunneltava kroppaa!

Näin kertoo levon tarpeesta terveurheilija.fi:

Lihaksiston kudosvauriot korjautuvat ja energiavarastot palautuvat harjoittelusta tehokkaimmin rakentavien eli anabolisten hormonien vaikuttaessa. Näiden hormonien eritys on vilkkainta tietyissä unen vaiheissa. Nämä syvän unen vaiheet saavutetaan parhaiten, kun unirytmi on säännöllinen.

Myös hermoston palautuminen vaatii säännöllistä unta. Useat tutkimukset osoittavat, että sekä pitkä valvominen että kasautuva univaje heikentävät havaintojen tekemistä ja koordinaatiokykyä. Tästä syystä väsyneenä harjoittelu ja kilpaileminen lisäävät loukkaantumisriskiä.

Mainittakoon vielä se, että tunnen itseni ja endorfiinintarpeeni sen verran hyvin, että heti jumpan ekoista sykepiikeistä palautui mieleen, miksi tätä on todellakin saatava lisää. Olen palannut. Levänneenä.