Odotusta

Joulu tuntuu hyökyvän päälle. Huomasin ottavani punaisia kynttilöitä esille, silitin joulutyynynpäälliset sohvalle ja ulkona on ripustettu jo jouluvaloja. Se tuntuu kuitenkin hyvältä. Pieni on innoissaan ja se tarttuu.

Päätimme millaisen kuusen hommaamme ja sain itseni kiinni haaveilemasta isosta valkoisesta joulutähdestä, jonka lehdet ovat niin valkoiset, että ne kiiltävät. Pienet asiat tekevät joulun odottamisen konkreettiseksi. 

Jouluvalmisteluita on kiva tehdä vähitellen, tietäen kuitenkin, että ne sinne viimeisille päiville kuitenkin kerääntyy kaikenlaista. Se on ihan hyvä niin.

Olen joskus aiemminkin kirjoittanut, että jouluun valmistautumisessa on tärkeä kuunnella heitä, joiden kanssa joulun viettää. Mitä he toivovat ja miksi? Onko yhdessäolo vai rauha tärkeämpää? Miksi joku lahja on saatava? Voisiko jostain jälkiruuasta luopua? Veikkaan, että katastrofin ainekset ovat kasassa, jos 

kukaan ei kysy, vaan kaikki vaan olettavat toisten toiveita.

Jos yhdessä tehdään tietoiset päätökset ja mietitään mitä halutaan ja mitä ei haluta tehdä, on aika käytetty kaikkien mielestä tärkeimpiin asioihin. On hyvä siis pysähtyä hetkeksi kuuntelemaan ja suunnittelemaan. Sitten voi ottaa rennosti ja fiilistellä rauhassa joulun tuloa.

Haluatko jo virittäytyä jouluun? Lue nämä:

Joulu. Voi sentään.

Kuta pienempi olet itse, sitä joulumpi tulee

Täydellinen joulu?

Joulutarina

Onko Mindfulness buumista joulun hallinnassa apua?...

Hidastaa

Miten vietät joulua?

Joulumieli

Juhlamielellä

Heräsimme kauneuteen

Meillä oli ilo päästä metsäkämpälle yhdeksi yöksi Nuuksioon. Illan suussa satoi jo vähän lunta, mutta emme odottaneet maan olevan valkoinen kun heräsimme lauantaiaamuna. 

Kaunis tykkylumi oli peittänyt märät puut ja maan kevyeen lumipeittoon. Lasten riemulla ei ollut rajaa! Puiden oksat notkuivat paikoitellen lumesta. 

Varvut olivat kauniimpia kuin koskaan. 

Valon väri oli muuttunut maisemassa. Kävimme sitä ihaillen pienellä metsäretkellä, jonka kruunasi kämpille palatessa auringon pilkistys. Se oli niin matalalta, mutta oli kuitenkin aurinko.

Olen kiitollinen:

©      Kauniista maiseman muutoksesta

©      Siitä, että pimenevää syksyä on enää kuukausi jäljellä

©      Kynttilöiden polttamisesta, koska niiden valo on niin kaunis

©      Hienon kämpän lainaamismahdollisuudesta

©      Omasta perheestä ja vanhoista, hyvistä ystävistä

©      Levosta ja flunssan taittumisesta

©      Tasapainon tunnusta tässä ja nyt

Mikä omassa viikonlopussasi oli läsnä olevin hetki?

Talviteloille

Meidän isäinpäiväviikonloppu vietettiin mökillä viimeistä kertaa tänä vuonna. Päivä on jo niin lyhyt ja yöt kylmiä. Rakas mökkimme ei ole talviolosuhteisiin tarkoitettu. Nyt on luovutettava mökkeilystä noin puoleksi vuodeksi.

Takassa täytyi polttaa koko ajan tulta, mutta se ei haittaa, luo vaan tunnelmaa kilpaa kynttilöiden kanssa.

Viikonloppu meni muuten palautumisen merkeissä. Olemme nukkuneet kuin tukit ja pitkään. Meillä ei ole kiire mihinkään. Päivä on niin lyhyt, että löysäillessä ehti tulla pimeäkin ennen kuin ehdimme kovin paljon haravoida. Kävimme lyhyillä kävelyillä, jotka päättyivät ihan pimeyteen. Pieni juoksi taskulampun kanssa edellä pelottomana.

Saunoimme pitkään molempina iltoina. Järvi oli varmaan korkeintaan kuusiasteinen, mutta silti sinne oli pulahdettava. Jalat kangistuivat ja veri alkoi kiertää.  Saunassa sai istua kauan, jotta suli kunnolla. Oloa on vaikea kuvailla, mutta kihelmöivän hyvä se oli.

Maisema on marraskuun harmaa, tihkusateinen ja sumuinen. Se houkuttelee pysymään sisällä, polttamaan kynttilöitä ja käpertymään kylki kylkeen sohvalle kirjojen kanssa. Totta puhuen, sitä pystyy tekemään kotonakin, vähän lämpimimmissä oloissa. Laitoimme siksi mökin talviteloille loppujen lopuksi hyvillä mielin.

Versomeditaatio

Elävä ravinto on jäänyt kesän hyvien kokemusten jälkeen tavaksi sen verran, että kasvatan ituja ja versoja edelleen lounasruuakseni. Olo on energinen ja hyvä. Selkeästi se kokeilujeni mukaan sopii minulle. Versojen kasvatus on myös sopiva käytännön harjoitus tavalliseen viikkooni.

Kuvassa on jokaviikkoinen traditio. Valmiiksi kasvaneet auringonkukanversot puhdistetaan nyppimällä siemenet pois ja pussitetaan viikon evässalaattien tekoa varten. Siemeniä on aika paljon, ne näkyvät kuvassa mustina. Harjoittamiseen on paljon materiaalia siis.

Ympäristö ei ihan ole sama kuin mökillä kesällä laiturilla auringossa. Mutta tästäkin hetkestä pyrin tekemään mahdollisimman miellyttävän. Olen valinnut terveellisen ruokavalion ja se sopii minulle. Teen tietoisia valintoja ja käytän aikaa versojen ja itujen kasvattamiseen. Totta puhuen minulla menisi enemmän aikaa viikossa niiden hankkimiseen muualta. 

Otan puhdistushetken verran aikaa itselleni ja ajatuksilleni. Joku voisi kutsua sitä meditaatioksi. Pyrin olemaan läsnä ja  ajattelen aktiivisesti korkeintaan kiitollisuutta ruokaani kohtaan. Muita ajatuksia tulee ja menee, mutta niin se on aina. Mindfulness summitissa puhutiin paljon siitä, miten tärkeää on huomata mielensä vaeltavan ja palauttaa se sitten lempeästi kohteeseen. Se on jo edistymistä, kun huomaa, ettei koko ajan ole läsnä sille mitä tekee.

Keskityn arvostamaan vihreää ruokaani, se ravitsee minut ja antaa minulle vitamiineja ja hivenaineita helposti imeytyvässä muodossa. Kiitän siemeniä ja multaa, kiitän valoa ja vettä, jotka minulle ruuan tekevät.

Olisiko sinulla arjessa vastaavanlaisia hetkiä otettavaksi harjoitukseksi?

Irti

Kiirettä pitää ja kirjoittaminen on vähällä Mindfulness Summitin takia. Oletko ehtinyt kuunnella keskusteluita? Suosittelen lämpimästi!

Muuten päässä on pyörinyt ajatuksista irti päästäminen. Ja muutamaa rankkaa biisiä olen siksi luukuttanut spotifystä. Tämän Mokoman sanat sopivat ajatuksiin. 


En tiedä mistä pidän Mistä unelmoin Olen unohtanut mitä sydän tahtoo Olen tehnyt mitä pitää Kuten kuuluukin Nyt ihmettelen ketä oikein palvoin Väki pyörii pyörässä Ja tässä väkipyörässä On hampaat jotka unelmia kalvaa Ja minä väkipakolla Yhteen puren hammasta En alistu nyt enää väenvaltaan Tehkää tietä sillä olen irti Enkä väistä enää ketään Olen päässyt eroon kahleistani Enkä pelkää enää mitään Joka liitos natisee Käy höyry korvista On aika laittaa lauseelle piste Uusi virke alkakoon Se soikoon uljaana Ihmiskunnan uusi alkukaste Päämääräkö sen määrää Missä määrässä Määränpäässä joku päätäni jo määrää Tehkää tietä sillä olen irti Enkä väistä enää ketään Olen päässyt eroon kahleistani Enkä pelkää enää mitään Tehkää tietä sillä olen irti En väistä, en pelkää Tehkää tietä sillä olen irti Enkä väistä enää ketään Olen päässyt eroon kahleistani Enkä pelkää enää mitään

~ Irti, Mokoma

Mind Full v. Mindful, On Flickr

Lue lisää irti päästämisestä:

Maalari maalasi taloa

Päästä irti ajatuksista
Mitä harjoittaminen opettaa?
Tietoisuustaidot elämäntapana: 2. Asenne ja aikomus
Tietoisuustaidot elämäntapana: 8. Irti haluamisista

Juttelua lapsen kanssa

Poljimme maanantaiaamuna tavalliseen tapaan töihin. Juttelemme matkalla melkein aina raittiista ilmasta ja siitä miten paljon nopeampia olemme pyörällä kuin autoilijat. Aika usein puhumme myös kohtaamistamme söpöistä koirista. Vaihtuva maisema näin syksyllä kirvoittaa monta kysymystä pienen mielessä. Taivas on aina välillä erityisen hieno. Tänä kertomuksen aamuna näimme kaksi risteävää suihkukoneen vanaa ja kuun niiden välissä. Se oli molempien mielestä hieno!

Lapsille ei YLE:n uutisen mukaan puhuta tarpeeksi ja siksi he eivät opi puhumaan. Vuorovaikutus on välttämätöntä puheen kehittymiselle. Siihen ei ruutujen takaa elettävässä elämässä ole mahdollisuutta. Oma pieni on välillä myös ihan hiilenä kun käytän autossa aikaa puheluihin, eikä hänen kanssaan keskusteluun. Hän haluaa osansa huomiostani ja jutella kaikesta kokemastaan.

Äiti. Äiti. Äiti. Sata kertaa päivässä pienellä on jotain asiaa. Jos en heti reagoi, ääni nousee ja muuttuu vaativammaksi. Tunnistan artikkelista kohdan, jossa some nousee keskustelua tärkeämmäksi. Oma helmasyntini on kuunnella podcasteja samalla kun teen kotitöitä. Tiedostan, että silläkin ajalla voisi kuunnella lasta ja keskustella lapsen kanssa. Mutta milloin minä sitten tuon Mindfulness Summitin kuuntelisin?

Summitin Joseph Goldsteinin podcastista (muistaakseni) poimin hyvän harjoituksen tähän puhumiseen. Kommunikaatio, se miten ilmaisee itseään ja miten on vuorovaikutuksessa, on mitä parhain harjoitus. Sen hallinta mitä päästää suustaan on erittäin kasvattavaa. Itse asiassa Goldstein taisi sanoa kommunikaation olevan paras mahdollinen harjoitus. Sitä meistä jokainen harjoittaa joka päivä ja lapselliset meistä voivat tehdä sitä entistä enemmän omien lasten kanssa. Kokeile vaikka!

The Mindfulness Summit

Perjantain kunniaksi blogissa on fiilistelyä niin viikon loppumisesta kuin koko kuukauden ihan ilmaisesta Mindfulness Summitista. 


Onpahan taas ollut vauhdikas viikko. Syvät, hetkeen palauttavat hengitykset ovat olleet tarpeen monta kertaa päivässä. Kaikeksi onneksi myös pieni palauttaa äidin maan pinnalle ajatusten kiertäessä kehää aikataulujen, mukana raahattavien varusteiden ja työasioiden parissa. Missä ihmeessä olisin, jos en muistaisi ottaa niitä syviä hengen vetoja? Niiden supervoima auttaa päivän taisteluissa. 

Vietimme perjantai-iltaa rauhassa koko perheen kanssa laittaen tuoreista juureksista ihanaa ruokaa, ja laiskotellen takan ääressä. Pieni oppi pelaamaan kuva-Aliasta ja oli innoissaan oivalluksistaan. Oma nenä oli vähän liikaa näissä ruuduissa, mutta sain kuin sainkin tunnelmamusiikit soimaan Spotifysta, sykemittarin säädöt kohdalleen ja parit muut netissä hoidettavat asiat tehtyä. Kotoisa ja rento perjantaifiilis oli kuitenkin asettunu näiden seinien sisään viikonlopuksi jäädäkseen.

Tietoisuustaitojen oppimiseen on nyt tarjolla hauska ja helppo tie. Lokakuun aikana on tarjolla ilmainen online tapahtuma nimeltä Mindfulness Summit. Sen aikana voi rekisteröityä kuuntelemaan nettiluentoja maailman eturivin tietoisuustaitojen asiantuntijoilta, harjoittamaan mindfulnessia ja oppimaan alan ihmisten haastatteluista. Kysessä on hyväntekeväisyysprojekti ja siksi on mahdollista lahjoittaa rahaa tai ostaa rajoittamattomia katseluoikeuksia videoihin. Tavoitteena on kasvattaa ihmisten tietoisuutta mindfulnessista ja tukea kerätyillä varoilla toisia voittoa tavoittelemattomia mindfulness tietoisuutta levittäviä organisaatioita.

Voit liittyä seminaariin blogin sivupalkin linkin kautta. Ensimmäisen päivän sessiossa puhuttiin hengittämisen voimasta, autopilotista ja siitä mistä Mindfulnessissa nyt yleensä on kysymys. Meillä on vain tämä yksi elämä. Haluatko maistaa, haistaa ja tuntea kaiken aidosti? Olisiko tarpeen opetella miten ollaan tässä ja nyt? Käy kuuntelemassa Mindfulness summitissa mistä on kyse.


Iloista, läsnäolevaa viikonloppua!

Tärkeää juuri nyt

Oli kaunis syksyinen viikonloppu. Kaikki aistit olivat käytössä olemisen vallatessa elon meille niin tärkeällä mökillä. Kaikki hidastuu ja muu elämä menettää merkityksensä. Ilmassa on kuitenkin päälimmäisenä luopumista kesästä.

Jos totta puhutaan, niin ajatus siitä, että mökki saattaa seistä seuraavat seitsemän kuukautta yksin metsässä, on vaikea. Minusta on kuoriutunut äiti-ihmiseksi tultuani oikea mökkeilijä. Viihdyn hyvin pienessä, hiljaisessa ja yksinkertaisessa elossa keskellä metsää.

Odotukset ovat näin normiarjesta mökille päästessä aina korkealla. Se on hyvä harjoitus kun kaikki ei aina mene suunnitelman, toiveen ja kuvitelman mukaan. Tällä kertaa superkuu valvotti oikein urakalla molempina öinä, enkä saanut nautittua pimeässä pitkään nukkumisesta. Kuvitelmasta ja toiveesta piti päästää lakanoissa tuskissaan kieriessä irti. Päivällä oli helpompaa nauttia joka hetkestä.

Mikä oli minulle viikonloppuna tärkeää?

Ihmiskasat ja kutitus.

Päiväunet laiturilla paksun vanhan viltin alla.

Istuminen laiturilla, oleminen vain ihaillen maisemaa.

Kameran käytön opettelu.

Viikon oppien sulattelu. Ideoita ja inspiraatiota. Itsestään paikalleen loksahtelevan elämän ihmettely.

Putoavat lehdet ja keltaisen värin vallan otto maisemassa. Annan kesän mennä.

Kävely metsässä, hirvikärpästen kanssa tanssi tuskasta.

Mustikat ja puolukat.

Viimeiset ulkoruokailut.

Saunominen. Kylmän järven houkutus. Uiminen on ihanan kamalaa.

Lehtien ja kirjojen luku sohvalla.

Hiljaisuus ja rauha.

Se kuu. Vaikka valvottikin.

Yhdessäolo.

Mikä on sinulle tärkeintä juuri nyt?

Kehoon perustuva tarkkaavaisuus: Ravinto, Osa 2.

Palataan Fiskön saarelle vielä kesätunnelmiin hetkeksi. Lue edellinen osa:
Kehoon perustuva tarkkaavaisuus: Ravinto, Osa 1.

.:Ruokavaliosta:.

Käytännössä tiukka detoxilla pysyminen tarkoitti kaikista viljoista ja hedelmistäkin kaukana pysymistä. Meille tehtiin oma aamuvihersmoothie, jonka puhdistavia osia keräsimme luonnosta. Toiset söivät tavallista elävän ravinnon tattari ja hirssipuuroa siemenmaitoineen, marjasoseineen ja hedelmäsurvoksineen.

Päivällä kaikki söivät elämänvoimakeittoa. Kräkkerit eli leipä oli tehty erikseen pelkästä siemenestä tiukan linjan vetäjille, muiden leivässä oli myös viljaa ja tai vihanneksia.

Iltapäivällä tiukan linjan kannattajille oli tarjolla vihannesmehuja. Vehnänorasmehua nautimme paitsi heti aamun sitruunaveden jälkeen, niin myös iltapäivällä. Tai siis ne nauttivat vihreitä, ketkä siihen pystyivät detoxaajista.

Tämä oli kaiken ydin ja tärkein oppi. Oli hyvin olennaista kuunnella sitä miten paljon keho pystyi ottamaan puhdistavia ruokia vastaan. Detoxin ärhäkkyyttä voi hyvin itse oppia säätelemään eri ruoka-aineilla.

Iltaisin söimme yhdessä kaikki runsaan salaatti-, itu- ja versoillallisen, jossa oli rakentavia ainesosia kuten sieniä mukana. Koko ajan oli tarjolla montaa erilaista yrttiteetä ja vesipannu kävikin kuumana. Ilokseni keittelimme myös pakuriteetä parina päivänä.

.:Ohjelmasta:.

Suurin osa kurssilaisista oli paikalla vaikka kuinka monetta kertaa. Meitä ensikertalaisia oli vain 7 koko 25 hengen joukosta. Se jo kertoo paljon paikan ihanuudesta ja elävän ravinnon ihmeitä tekevästä voimasta. Tämä kurssi oli kuitenkin ensimmäinen, jossa kokeiltiin väljempää ohjelmarunkoa ja vähemmän formaalia opetustapaa. Instituutissa ei myöskään koskaan ole ollut ennen näin tiukan linjan detoxkuuria. Tulevaisuus näyttää järjestetäänkö sellaista jatkossa.

Päiväohjelmamme oli suunnilleen väljästi seuraava:

Herättyä puoli litraa vettä ja sitten sitruunavettä lasillinen.

Vehnänorasmehu

8.15-8.45          Aamujumppa ulkona (Asahia, pilatesta)

8.45-9.00          Aamupiiri ja rentoutus salissa, affirmaatioita

9.00                  Aamiainen

12.00                Lounas

14.00                Vehnänorasmehu ja tai vihermehu

17.00                Illallinen

Aamupäivällä ja iltapäivällä oli tiedonjakoa, keskusteluita ja luentoja ulkona tai sisällä.

.:Kylpemistä ja retki:.

Tiistai-iltana menimme meren rantaan saunomaan autokyydeillä noin 10 kilometrin päähän kallioiselle rannalle. Laiturilta kastautuminen ja kunnolla saunominen tekivät hyvää. Sauna lämpisi myös instituutissa joka ilta, koska saunominen tekee puhdistautumiselle hyvää vieden kuona-aineita mennessään.

Torstaina oli vapaaehtoinen lisämaksullinen meriretki ulkoluodolle kalastajaveneellä. Luonto oli upea ja sielu lepäsi hienossa maisemassa. Päiväksi sattui yksi kesän hienoimmista, ja nahka kyllä kärventyi suhteellisen pahasti. Saimme eväänä retkellä elävän ravinnon tacoja sienitäytteellä ja täytyy sanoa, että se maistui monen päivän pelkkien vihreiden syömisen jälkeen elämäni parhaalta aterialta! Illalla meillä oli iltajuhla leikkien ja laulaen, sekä iltapalaksi makoisaa ”suklaakiisseliä”.

Viimeisestä päivän kokoonnuttiin vielä vaihtamaan kokemuksia ja keskustelemaan niistä. Lounaan jälkeen hajaannuimme kaikki eri ikäiset ja –taustaiset kotimatkoillemme.

.:Lopuksi, suositukset:.

Suosittelen elävään ravintoon tutustumista kaikille kasvissyöjille tai kasvissyönnin lisäämisestä kiinnostuneille. Sen tärkeimpiä anteja omaan elämääni ovat olleet hedelmien ja vihannesten kypsyyden tunnistaminen, idättämisen ja versottamisen oppiminen. Ne monipuolistavat omaa ruokavaliotani.

Suosittelen Fiskön Elävän ravinnon instituutissa lomailemista kaikille jotka ovat tottuneet kasvispitoiseen ruokaan ja ovat kiinnostuneita elävästä ravinnosta. Hiljentyminen ja hidastaminen tapahtuvat ihanalla saarella kuin itsestään. Suosittelen tutustumaan ja kysymään eri viikkojen ohjelmasta tarkemmin instituutista ja valitsemaan itselleen niistä sopivimmalta tuntuvan.

Minulle sattui varmasti itselleni sopivin kurssi, enkä usko, että olisin oppinut niin paljon muuten kuin suhteellisen tiukkaa vihreää puhdistautumispaastoa noudattaen. Kehoon perustuvaa tarkkaavaisuutta voi harjoittaa monella eri tasolla. Tänä kesänä omalla kohdallani se meni nyt näin ankarasti.

Lue lisää:

Ahvenanmaan elävän ravinnon instituutti – Institutet för levande föda i Fiskö

Elävä Raakaravinto yhdistys

Kehoon perustuva tarkkaavaisuus: Ravinto, Osa 1.

On yksi asia, jonka kehittäminen ja säännöllinen harjoittaminen johtaa henkisiin pyrkimyksiin, rauhaan, tarkkaavaisuuteen ja selkeään ymmärrykseen, tietoon ja näkemykseen, onnelliseen elämään tässä ja nyt sekä vie viisauden ja valaistumisen huipulle.

Mikä on tuo yksi asia?

Se on kehoon perustuva tarkkaavaisuus.

~ Buddha - Satipathhana sutta

Minulla on ajatus, että kehoon perustuvaa tarkkaavaisuutta voi harjoittaa myös ravinnon kanssa. Tätä olen pitkään kasvisruokavaliotani muokkaamalla ja biohakkeroimalla tehnyt.  Tavoitteenani on olla energinen ja terve, ja kokeilen siksi mielelläni erilaisia kasvisruokavalioita ja tapoja puhdistaa kehoani. Tällä kesälomalla vein harjoittamisen taas hieman pidemmälle Ahvenanmaan elävän ravinnon instituutissa Fiskössä.

Olin jo kolme vuotta sitten soittanut Fiskön emäntä Eila Vuokilalle ja kysellyt paikasta. Hän toivotti minut silloin sydämellisesti tervetulleeksi tyttäreni kanssa Ahvenanmaan elävän ravinnon instituuttiin Brändön saarelle. Keräsin kuitenkin pari vuotta rohkeutta lähteä matkaan pienen lapsen kanssa ja varasin vasta tälle kesälle paikan itselleni ja viisivuotiaalleni. Olen ollut kiinnostunut elävästä ravinnosta jo pitkään ja tutustunut siihen lukuisilla työväenopiston kursseilla. Osana omia itseni biohakkerointiprojekteja olen optimoinut elinvoimaani muun muassa elävän ravinnon aamiaisen ja ruokien yhdistelysääntöjen avulla.

.:Mitä on elävä raakaravinto?:.

Lyhyesti sanottuna elävä ravinto on kasvisruokaa, jota ei kuumenneta yli 42 asteen. Sillä on omasta mielestäni voimakkaasti puhdistava ja uudistava vaikutus. Ruokavalioon kuuluu myös tietyt suhteellisen monimutkaiset ruoka-aineiden yhdistelysäännöt, jotka tähtäävät optimaaliseen ruuansulatukseen ja ruoka-aineiden imeytymiseen.

.:Matkaan!:.

Tämän vuoden ensimmäisen viikon teema instituutissa oli Detox ja Pilates. Aihe oli kiinnostava ja ilmoittauduin kesä-heinäkuun vaihteen kurssille. Innostuneena olin valmistautunut ja viikon elänyt kevyellä kasvisruualla ilman kofeiinia. Mainittakoon, että vuosi on jo mennyt ilman sokeria, sen vähentäminen olisi joka tapauksessa ollut myös aiheellista Detoxiin valmistautuessa. Käytin vähäisessä määrässä kuitenkin viljoja ja maitotuotteista juustoja detoxia edeltävällä viikolla. Pääasiassa söin kuitenkin salaattia. Se oli ihan tarpeen, mutta detox alkoi osaltani heti maanantaina iltapäivästä päästyämme instituuttiin kunnon päänsäryllä.

Paikan emäntä oli ystävällinen ja näki jo etukäteen valtavasti vaivaa kimppakyytien järjestelyssä. Meillä olikin ilo saada kyytiin samanhenkistä seuraa Helsingistä ja pitkä matka meni oikein rattoisasti.

Pääsimme perille Fiskön kylän vannaan kansakouluun alkuiltapäivästä yhden lossimatkan sekä 35 minuutin lauttamatkan jälkeen. Saimme heti yläkerran huoneeseen majoittautumisen jälkeen maukkaan elävän raakaravinnon lounaan. Pieni sai heti lautasen täydeltä vieraita makuja eri itujen ja versojen muodossa. Voi sanoa, että ne maistuivat minulle huomattavasti paremmin kuin hänelle.

.:Puhdistautumaan:.

Ruuan jälkeen meillä oli tutustumis- ja esittäytymispiiri. Meillä oli kolme ohjaajaa: Pääkokki Maj-Len Heikka, Helena Hietanen ja jumppaohjaaja Tiina Himanen. Viikon mittaan tuli selväksi miten hienosti heidän osaamisensa ja persoonansa täydensivät toisiaan.

Kurssilaisten esittelykierroksen aikana ohjaajat ymmärsivät, että kaikilla kurssilaisilla ei ollut halua vetää tiukkaa puhdistautumislinjaa. Me sitä haluavat kuitenkin sen saisimme, muille oli tarjolla ”tavallista” elävää ravintoa. Mietin mihin olen ryhtymässä, mutta näin jälkikäteen olen iloinen, että detoxille ryhdyin, muuten en olisi oppinut kehoni kuuntelusta ja puhdistautumisesta niin paljon kuin viikon aikana opin.

Tästä lisää seuraavassa kirjoituksessa.

Metsän henki

Käsi kädessä menemme metsään. Pieni lähtee koska vaan mukaan. Toistaiseksi metsä on pienelle mieluinen ja jännittävä paikka retkeillä ja käydä kävelyllä.

Tänään menemme etsimään metsän henkeä. Sitä ei ole ja silti henki on kaikkialla. Se on puissa, poluissa, kasveissa, hyönteisissä ja kauniissa maisemassa. Metsän hengen voi tuntea kaikilla aisteilla.

Pieni haluaa mennä syvemmälle metsään. Satumetsään. Satumetsä on sellainen metsä, jossa on kaunis sammalpeite, joka houkuttelee pehmeydellään vaikka pötköttämään. Toisessa satumetsässä on kaunis palleroporojäkäläpeti tai erityisen kaunis valo. Melkein kaikki metsät ovat meille satumetsiä.

Otamme toisiamme kädestä ja laitamme silmät kiinni. Muutamalla syvällä hengityksellä pääsemme lähelle metsän henkeä.

Pieni miettii, että mikä se on? Kerron sen olevan se rauha, joka tulee meihin sisälle, kun olemme metsässä. Painotan sitä, että metsän henki on kaikkialla ja kaikessa luonnossa. Se tekee meille hyvää ja palauttaa tasapainoon. Se on kaikki kaunis ja vähemmän kaunis. Sanon metsän hengen auttavan meitä kaikessa elämässämme.

Olemme osa jatkumoa, jossa ihmiset ovat aina menneet metsään päästäkseen selville elämän totuudesta. Siellä mieli rauhoittuu ja asiat järjestyvät omille paikoilleen. Silloin on mahdollista saada selkeys kaikkiin kysymyksiin.

Pieni kuuntelee tarkasti. Opettelemme yhdessä miltä tuntuu olla pieni mitätön osa maailmaa. Mutta silti osa kokonaisuutta ja kaiken yhteyttä.

Kiitos metsän henki.

Lisää mindfulnessia elämään

Syksy on innostumisen ja kursseille ilmoittautumisen aikaa. Minullekin. Useana vuonna olen listannut mindfulness kurssi- ja koulutustarjontaa netistä eri paikkakunnilla. Enää se ei ole mahdollista. Tarjontaa ja opetusta on niin paljon.

Minulla on ajatus, että opettelen joka vuosi jonkin uuden taidon. Nyt olen ilmoittautunut valokuvauskurssille työväenopistoon. Se ei liippaa lainkaan mindfulnessia, paitsi, että senkin harjoittamiseen tarvitsen tietoisuustaitoja.

Suosittelen liittymään Facebook ryhmään nimeltä "Mindfulness Suomi". Siellä lähes kaikki, ainakin tietämäni koulutuksen tarjoavat mainostavat palveluitaan. Ja niitä on paljon.  Enää tänä vuonna 2015 ei ole mahdollista nostaa esiin kursseja ja avata niiden sisältöä.

Mindfulness on kaikessa mukana.

Mitä sitten valita?
Usein kannattaa luottaa vaistoonsa ja valita puhuttelevin kurssi. Mikä on tällä hetkellä kiinnostavin näkökanta? Valitettavasti en osaa neuvoa muuta kuin lukemaan ja perehtymään tarjontaan ja kuuntelemaan omaa sisintä.

Omaa harkintaa ja ajattelua kannattaa jatkaa kurssin aikanakin. Jos joku ei tunnu hyvältä, se ei ehkä sinulle sovi. Opettajilla on suuri vastuu ja valta omaan kokemukseen perustuen jakaa osaamistaan. Opettajia on hyvin paljon ja erilaisia, mutta minulla on ajatus, että sen oman ja sopivimman opettajan varmasti löytää, mutta ei ehkä kerralla.


Kommentoi omia koulutuskokemuksiasi mieluusti tähän!


Lue lisää:

McMindfulnessKatsaus Mindfulness ja läsnäolotaitojen kurssitarjontaanOpettajia, kursseja ja koulutusta
Miten aloittaa?!

Isoäidin pöytäliina ja kulissit

Olen saanut äidiltäni pöytäliinan, jonka hän on perinyt omalta äidiltään. Sukuni naiset ovat aina olleet kovia tekemään käsitöitä. Hienoja mattoja, ryijyjä ja pöytäliinoja on vaikka millä mitalla vaatehuoneiden kätköissä.

Tämä tarinan pöytäliina on erityisen hieno, koska se on tehty pula-aikaan sotien jälkeen. Isoäitini oli saanut jostain käsiinsä sokerisäkkejä. Niiden kangas soveltui erityisen hyvin pöytäliinaksi. Isoäiti on ommellut säkkikankaat huolellisesti yhteen, niin huolellisesti, että saumaa tuskin huomaisi, jos se ei olisi hieman repeillyt. Sen jälkeen isoäiti on kirjaillut taitavasti kauniit kukkakuviot kankaaseen.

Voin tuntea sen ilon, jota hän on tuntenut levittäessään kauniin, tahrattoman ja silloin ehjän uuden pöytäliinan ensimmäistä kertaa kodin pöydälle. Pula-aikana kaunista tehtiin niillä silloin olleilla resursseilla parhaimman taidon mukaan.

Sisustaminen on hieman toista nyt, kun voi ajaa suhauttaa lähimpään IKEAan ja hakea muutaman uuden tyynyn tai vähintään koristekynttilöitä. Niistä otetaan kuva ja laitetaan se yhteen tai useampaan somekanavaan kertomaan omaa tarinaansa elämämme täydellisyydestä.

Isoäidin aikaan ei ollut somea, kaikki tapahtui oikeassa elämässä. Silti olen ymmärtänyt monista suvun tarinoista isoäidin luoneen kauniita vaatteita ammatikseen ja kotiin tekstiilejä vaikka kuinka olemattomista raaka-aineista. Kodissa hänellä oli kaikki täydellistä, tai ainakin siltä näytti. Kaikkia tarinoita ei edes pyynnöistäni huolimatta minulle koskaan kerrota. Nykypäivän somessa tarinat rakentavat meille jokaiselle ihan omat kulissit.

Somea voi uskoa tai olla uskomatta. Toisen elämää ei voi koskaan täysin tietää millaista se on. Huolimatta kauniista postauksista en voi tietää miltä toisesta tuntuu ja mitä kulissi taakseen kätkee. Sen kun muistaa, voi opetella myötätuntoista asennetta, joka on tietoisen läsnäolon peruspilareita. Myötätunto kaikkia ja kaikkea kohtaan, mitä tahansa eteen tulee, on kasvattava harjoitus.

Myötätunto vaatii kärsimyksen huomaamista, sen olemassaolon tunnustamista ja sitä että antaa oman itsen tai toisen kärsimyksen koskettaa. Myötätunto on ymmärryksen ja ystävällisyyden tarjoamista ja epätäydellisyyden hyväksyntää itseään ja toisia kohtaan.

Blogeja moititaan usein myös kauniista, todellisuuden peittävistä kuvista. Joten jotta tämä kirjoitus olisi epätäydellinen, kerrottakoon, että illallisen päätteeksi kuvan etualalla oleva punaviinilasi kaatui isoäidin liinalle. Ihan itse kaasin. Se on nyt pesty ja kulissien takana jännitetään lähtikö se puhtaaksi vai onko pöytäliinalla jälleen yksi tarina lisää salattavanaan. Paitsi, että nyt tarina on tallennettu ikuisiksi ajoiksi someen.

Kerro mitä pidät somekulisseista tai lue toinen tarina, jossa esiintyy sukukalleuksia:

Toteemi

Pienen kanssa mustikassa

Tänä vuonna on todella paljon mustikkaa. Jopa niin paljon, että oma lyhyt pinnani kestää sitä käydä keräämässä harva se päivä. Pieni lähtee innolla mukaan poimuri heiluen. Tässä päivän opetus suoraan metsästä.

Mökillä on sen verran vähät aktiviteetit, että mieluusti haemme aamiais- ja piirakkamustikat metsästä vaikka joka päivä. Jäisistä banaaneista teemme vielä mustikkajäätelöä kardemummalla ja kanelilla. Mustikat olivat vähissä, joten suunnaksi oli taas tarkoitus ottaa lähimetsä.

Lähtiessä saunan kiuas ei ottanut syttyäkseen ja emme päässeet ajattelemani mukaan heti matkaan. Mustikkaan päästyäni pienen tavat kävivät hieman kiristyneelle hermolle. Siksi kysyin tapani mukaan miksi-kysymyksen:

”Miksi sun pitää koko ajan heti muutaman mustikan jälkeen tyhjentää poimuri ämpäriin?”

Yleensä näihin saa aivan loistavia vastauksia, mutta tällä kertaa tosiaan pieni yllätti:

”No kato, se on lapsen käytöstä!”

Ei voi tietää, jos ei kysy. Ja usein vastaus on niin riemastuttava, että meinaa vedet valua silmistä.

Olen muutaman kerran kirjoittanut siitä miten ei voi tietää mitä toinen oikeasti ajattelee. Se on todellinen myötätunnon harjoitus, kun pyrkii vain kuuntelemaan ja kysymään. Sillä pärjää lapsen kanssa pitkälle.

Lastenpsykiatri, aiemminkin siteeraamani Jari Sinkkonen on pari vuotta sitten sanonut tähän sopivasti:

Hyvä vanhempi ei oleta, mitä lapsen päässä liikkuu, vaan kysyy. Hän ryhtyi ammattiinsa, koska halusi selvittää, mikä piru siinä on, että aikuiset tajuavat lapset niin väärin.

Ainut neuvo häneltä lapsen ymmärtämiseen on:

Ongi! Onkiminen tarkoittaa sitä, että eläytyy lapsen hätään ja alkaa heitellä kysymyksiä: Voisiko paha olosi johtua eilisestä riidasta? Vai läksyistä? Vai mistä, olen pihalla, en tajua! Ei lapsi toivo, että vanhemmat olisivat kaikkitietäviä. Lapsi toivoo, että vanhemmat olisivat hänestä niin kiinnostuneita, että vaivautuisivat kysymään.

Aina ei mielestäni tarvitse olla hätä. Minulla on ajatus, että yhteiselo on sujuvampaa, kun pyrkii kuuntelemaan ja ymmärtämään. Siinä on läsnäolon ydin, vaikka sitten yhteisessä mustikkametsässä.