Käsi kädessä
menemme metsään. Pieni lähtee koska vaan mukaan. Toistaiseksi metsä on pienelle
mieluinen ja jännittävä paikka retkeillä ja käydä kävelyllä.
Tänään menemme
etsimään metsän henkeä. Sitä ei ole ja silti henki on kaikkialla. Se on puissa,
poluissa, kasveissa, hyönteisissä ja kauniissa maisemassa. Metsän hengen voi
tuntea kaikilla aisteilla.
Pieni haluaa mennä
syvemmälle metsään. Satumetsään. Satumetsä on sellainen metsä, jossa on kaunis
sammalpeite, joka houkuttelee pehmeydellään vaikka pötköttämään. Toisessa
satumetsässä on kaunis palleroporojäkäläpeti tai erityisen kaunis valo. Melkein
kaikki metsät ovat meille satumetsiä.
Otamme toisiamme
kädestä ja laitamme silmät kiinni. Muutamalla syvällä hengityksellä pääsemme
lähelle metsän henkeä.
Pieni miettii, että
mikä se on? Kerron sen olevan se rauha, joka tulee meihin sisälle, kun olemme
metsässä. Painotan sitä, että metsän henki on kaikkialla ja kaikessa luonnossa.
Se tekee meille hyvää ja palauttaa tasapainoon. Se on kaikki kaunis ja vähemmän
kaunis. Sanon metsän hengen auttavan meitä kaikessa elämässämme.
Olemme osa jatkumoa, jossa ihmiset ovat aina menneet metsään päästäkseen selville elämän totuudesta. Siellä mieli rauhoittuu ja asiat järjestyvät omille paikoilleen. Silloin on mahdollista saada selkeys kaikkiin kysymyksiin.
Pieni kuuntelee
tarkasti. Opettelemme yhdessä miltä tuntuu olla pieni mitätön osa maailmaa. Mutta
silti osa kokonaisuutta ja kaiken yhteyttä.
Kiitos metsän
henki.
2 kommenttia:
Miten osuvasti selitetty metsänhenki pienelle lapselle :) Tulee ihan ikävä Suomen metsään!
Pitää lähteä etsimään korviketta.
Metsä on ihana, mutta hätätapauksessa mikä vaan luonto toki tuo samat fiilikset!
Lähetä kommentti