Hiljaisuus: Luonto ja terveys

Näin joulun hiljentymisen alla on paikallaan julkaista hiljaisuudesta vielä yksi teksti.


Nopein tie hiljaisuuteen on mennä metsään. Kaarina Davis kirjoitti, että Suomessa oikein kartoitetaan paikkoja, joissa ei kuulu varttiin mitään ihmisen tuottamaa ääntä. Puolestani nämä paikat tulisi rauhoittaa ja suojella. Niille on valtava tarve energian tankkauspaikkoina ja ihmisen kiireen tyynnyttäjinä. Minulla on ajatus, että hiljaisuus on tärkeintä mitä hyvinvointimme eteen voimme vaalia.

Jo aiemmin siteeraamassani Hesarin artikkelissa tietoisesta kuuntelusta kerrotaan myös näin:

Kuuntelu terävöittää koko olemuksen, Kankkunen huomauttaa. Hän kuvailee erästä kesäistä kuuntelukävelyä. Vaikka tarkoitus oli ollut keskittyä vain kuunteluun, tuntuivat samalla kaikki muutkin aistit avautuvan ja voimistuvan.
"Tunsin vahvasti olevani olemassa. Muistan metsän tuoksut, lehtien kahinan, kesäisen ilman ihollani, värit ja koko vehmaan näkymän."

Kuuntelun avulla voi päästä syvälle havainnoimiseen ja olemiseen. Luonto auttaa tässä. Tutkimuksen mukaan:

Suomalaisilla hiljaisuuden kokemus liittyy hyvin usein luonnonrauhaan ja luonnon äänimaisemaan. Ei kuulu ihmisten ääniä, vaan esimerkiksi veden liplatusta, meren aaltojen kohinaa, metsän huminaa tai luonnon pieniä ääniä, kuvailee hiljaisuutta tutkiva Outi Ampuja Aalto-yliopistosta.

Suomalaisten mielikuvat hiljaisuudesta eivät siis ole täysin äänettömiä, vaan niihin liittyy pieniä ääniä, kuten kuinka lumi tippuu puusta tai lehti kahisee tuulessa. Itse asiassa aivan täydellinen hiljaisuus on mahdotonta saavuttaa elävien kirjoissa.

Glowing Deers! by VinothChandar, on Flickr

Samassa tutkimuksessa todetaan, että hiljaisuus on tärkeää hyvinvoinnille.

On havaittu, että meluisa äänimaisema herättää ihmisen evoluution aikana kehittyneet, tahdosta riippumattomat reagointitavat. Melu koetaan stressaavana, jolloin elimistö reagoi sen mukaisesti: stressihormonitaso kohoaa ja keho siirtyy ikivanhaan taistele tai pakene -tilaan.

Tutkimuksissa vastaajat mainitsivat myös spontaanisti sen, että mahdollisuudessa kokea hiljaisuutta arkipäivässä on heille terveydellisiä vaikutuksia, vaikka tätä ei olisi suoraan kysyttykään. Kun koehenkilö pääsee elvyttävään ympäristöön, kuten rauhalliseen puistoon, on todettu, että hänen verenpaineensa laskee jo 5–7 minuutin kuluttua.

Ylen vanhan artikkelin mukaan melu voi viedä yöunet, kuulon, mielenrauhan tai jopa mielenterveyden, mutta jatkuva altistuminen koville äänille voi viedä jopa hengen. Kovassa melussa sitä kapseloituu sisäänpäin, kommunikaatio heikentyy ja vuorovaikutus ympäristön kanssa on vaikeampaa.

Maailman terveysjärjestö WHO:n tutkimukset paljastavat, että jatkuva melu on syynä jopa satojen tuhansien ihmisten sydänkuolemiin maailmassa vuosittain. Vuosikymmeniä jatkuessaan melusaaste aiheuttaa pitkäkestoista stressiä. Tämä taas aikaansaa terveydentilan muutoksia, joka voi johtaa korkeaan verenpaineeseen, immuniteettiongelmiin tai sydänkohtaukseen.

Koska siis hälinä ja melu nostavat verenpainetta, aiheuttavat stressiä ja saavat meidät vihaisiksi ja aggressiivisiksi, meidän tulisi vaalia hiljaisuutta. Jokainen on yrittänyt joskus keskittyä meluisassa ympäristössä ja tietää, ettei se ole niin helppoa. Se saa hiljaisuuden tuntumaan luksukselta!



.:Hiljaisuuden määritelmä:.

Otetaan tähän kirjoituksen loppuun vielä määritelmä.

Wikipedian mukaan hiljaisuus on kuultujen äänten puuttumista tai hyvin matalien äänien esiintymistä. Toisaalta taas hiljaisuus voi merkitä sitä, ettei kukaan sano mitään, tai ei kuulu musiikkia tai yleensäkään mitään taustamelua. Hiljaisuus voi olla tosin osa kommunikointia, silloin ei-puhuttu kieli, ilmeet ja eleet pääsevät huomion keskipisteeseen. Toisinaan hiljaisuudella puheessa korostetaan, osoitetaan tietämättömyyttä tai annetaan tulkinnan mahdollisuus. Erilaisissa kulttuuriin kuuluvissa rituaaleissa voi olla iso merkitys hiljaisuudella, mutta se voi olla negatiivista tai positiivista.

Lue myös: 

Hiljaisuus: Liian hiljaista?

Hiljaisuus: Helikopteri

Hiljaisuus: tietoinen kuuntelu

Hiljaisuus: portti sieluun?

Hetkeään ei voi valita

Energiasta

Jos et ole sattunut huomaamaan, alkaa vuoden pimein aika olla ohi. Jos ihan tarkkoja ollaan se taitehetki koittaa tänä vuonna 21. joulukuuta klo 19:11. Viikon päästä on siis jo talvipäivänseisaus ja siitä alkaa päivä pidentyä. Jippii!

Tänä pimeänä aikana olen paljon pohtinut energiaa ja sen määrää. Tässä ote aiheesta Robin Sharman kirjasta Munkki joka myi Ferrarinsa.

Kirjassa pitkän tovin munkkien kanssa viettänyt mies kertoo elämän tosiasioita ystävälleen. Heidän juttunsa oli tässä vaiheessa kestänyt jo pitkään.

En tuntenut itseäni lainkaan väsyneeksi. Kun kerroin sen Julianille, hän hymyili jälleen. ”Olet taas oppinut yhden valaistuneen elämän periaatteen. Väsymys on suurimmaksi osaksi mielen luomaa. Väsymyksen valtaan joutuvat ihmiset, joiden elämästä puuttuu suunta, ja joilla ei ole unelmia.

Väsymyksesi oli siis pelkkää mielen tuotosta, paha tapa, jonka mielesi on kehittänyt eräänlaiseksi kainalosauvaksi paetakseen ikävystyttäviä tehtäviä. Tänä iltana olet mitä ilmeisimmin lumoutunut kertomastani ja innokas kuulemaan minulle paljastetut viisaudet.

Mielenkiinto ja asiaan keskittyminen antavat sinulle energiaa. Tänä iltana mielesi ei ole vaellellut menneisyydessä eikä tulevaisuudessa. Se on keskittynyt tiukasti nykyhetkeen ja keskusteluumme, jos otat tavaksesi ohjata mielesi keskittymään käsillä olevaan hetkeen, sinulla tulee aina olemaan rajattomasti energiaa kellonajasta riippumatta.

Energy 2011 - Mainstage (PLAY) by Scamelot, on Flickr

Ps. Yksi käytännön asia: Muista D-vitamiini! Minulla on ajatus, että sen riittävä määrä veressä auttaa kestämään pimeyttä.

Tönkkösuolatut jalat

Iltana eräänä istuin pientä nukuttaessani niin kuinminulla on nykyään tapana. En tiedä kauan aikaa meni, varmaan reilusti yli puoli tuntia. Pyrin olemaan katsomatta kelloa ihan tietoisesti. Arvioin ajan ihan summassa ja mielestäni istun tarpeeksi.

Istumisen päätteeksi, ajattelin pienen nukahtaneen ja nousin ylös. Olin tuntenut jalkani tosi puutuneiksi, mutta koska kaikki mielitekojen vastustaminen vaan kasvattaa tahdonvoimaa, jatkoin istumista. Jalkoihin sattuu, mutta mitä sitten, sen kanssa on istuttava.

Jos sitä paitsi rehellisiä ollaan, niin korvien väliin sattuu paljon enemmän. Mitä sitten, ei silläkään ole mitään väliä.

Joka tapauksessa kun sitten sain könyttyä ylös ja pääsin seisomaan, en tuntenut jalkoja lainkaan. Aika jännä tunne. Ennen nyt on aina jonkin verran ollut tuntoa. Minua alkoi naurattaa ja olin melko hysteerinen, koska ei auttanut vaikka jalkoja kuinka siirsi. Puutumus vaan jatkui.

Yritin pysyä pystyssä aika huonolla menestyksellä ja pienikin heräsi keskellä huonetta horjuessani ja lattiaa tampatessani. Pääsin onneksi takaisin tyynylleni ja sain istua vielä hetken odottaessani pienen nukahtavan uudelleen. Nyt tiedän, miksi nousemisesta aina varoitetaan. Olen näköjään istunut tarpeeksi oppiakseni sen miltä täysin tönköt jalat tuntuu. Ei miltään. Mutta ainakin opin hetken odottamaan ennen kuin lähden liikkeelle.

Santa Claus brought me this by 'Ajnagraphy', on Flickr

.:Haittaako jalkojen puutuminen?:.

Kaiken voi Googlata, ja päädyin etsimään tietoa, siitä, että haittaako jos ja kun jalat tuppaa puutumaan. Tieteen Kuvalehti osasi valistaa seuraavasti:

Raaja tai muu kehon osa puutuu, kun hermot lamaantuvat niin, että ärsykkeet eivät kulje kehosta aivoihin tai päinvastoin. Puutumisen syynä on yleensä hermojen puristus- tai pinnetila. Se voi johtua hermon kulkuradan ahtautumisesta tai puristuksesta esimerkiksi nukkuessa.

Puutuminen on yleensä harmiton vaiva, joka poistuu, kun ihminen vaihtaa asentoa tai liikuttelee raajaa, jotta lihakset rentoutuvat tai hermo pääsee pinteestä. Tällöin tuntuva pistely johtuu siitä, että kaikki hermot eivät elvy yhtä nopeasti.

Lähde: Tieteen kuvalehti

Kuka, mitä, häh?

Lue myös: Hallitsijan kolme kysymystä

Heti! Nyt!

Täydellinen joulu?

  

Voihan joulustressi. Joulukortit, itse tehdyt ruokalahjat, ulkomaan paketit, ruokalista, kauppalista, ulko-oven kranssi, joulukuusi vai ei joulukuusta, pienen joululahjat kaikilta eri ihmisiltä… Se on sesonki taas! Kaikkialla on jouluvalmistelut tapetilla.  Mikä on sinun ideasi joulusta?

Kuulin radiosta, että joulun ei tarvitse olla täydellinen. Pysähdy miettimään tätä hetkeksi.

Tarvitseeko kaikkien kaappien olla raivattu ja lamppujen pesty? Onko pakko vierailla tädin luona? Olenko huono ihminen, jos en jaksa katsella jokaista sukulaista? Haittaako se oikeasti, että kynttilät on käyriä? Pitääkö olla tämän vuoden trendikäs huonekuusi joulukuusena? Montako hyasinttia aiot ostaa? Onko se maailman suurin asia, jos enkelikellon enkelit kulkee perse edellä? Mikä olisi paras tapaninpäivän keittolounas?

Hössötystä, suunnitelmia ja kiirettä, onko siihen oikeasti aihetta?

Kuka arvostelee onko joulusi täydellinen? Sinä itse vai äitisi? Katsoitko Kodin kuvalehdestä millaista joulun pitäisi olla? Haittaako se, että on kiire tai jotain jää tekemättä?

candy cane cookies by chotda, on Flickr

Just. Kaikki nämä ovat vain ajatuksia. Joulun kaavoihinkin kangistuu, niitä voisi tuulettaa. Joskus sitä on vaan niin väsynyt, että ei jaksa edes joulua viettää. Tai olisi kiva vaan olla kotona ihan rauhassa ilman kiirettä.

Ehkä sinulle tulee jpla paha mieli perusydinperhejoulumallista kaikkine valmisteluineen. Marja Leenalla oli hyviä pointteja männä viikolla. Joulu saa olla pienikin. Ihan samalla tavalla joulumieli tulee, vaikka olisi yksin tai ei saisi perhettään syystä tai toisesta ympärilleen. Ystävien kanssa baarissa juhlittu joulu on ihan yhtä hyvä valinta kuin mikä tahansa muu tapa viettää talven juhlaa.

Olen aiemmin kirjoittanut siitä, että jokainen voisi pysähtyä miettimään mitä joululta haluaa. Sitten noudattaa vaan yksinkertaisia ohjeita, joilla joulustressille tulee loppu:

1.   Mitä sinä haluat?
2.    Tee niin.
3.    Pysy siinä.

Joulun vietossa kannattaa tehdä yhtä tietoisia valintoja kuin muutenkin elämässä. Valitsen itse miten paljon hössötän ja teen jouluvalmisteluja. Mutta ei, en ole mikään paras puhuja. En tiedä vielä missä ja miten joulun viettäisi, jotta se olisi rauhaisin ja parasta kaikille osapuolille. En osaa vielä elää niin kuin opetan. Opettelen.

Lue muita edellisiä joulujuttuja:

Joulutarina

Onko Mindfulness buumista joulun hallinnassa apua?...

Joulu. Voi sentään.

Hidastaa

Miten vietät joulua?

Joulumieli

Olla.

Istumisesta ja nukuttamisesta

Istun edelleen lasta nukuttaessa tyynylläni tuijottamassa seinää. Meditaationi, istumiseni, on siksi aina illalla, mitä nyt toisinaan viikonloppuna päivällä tulee istuttua. Siinä menee kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Näin on kätevintä nyt.

Pieni nukkuu nykyään omassa sängyssä, omassa huoneessa. Nukahtamisen aikana on erityisen tärkeää, että hän ei jää yksin. Äidin sydäntä särkee, kun pieni varmistaa, että ethän laita ovea lukkoon. Ikinä ei ole laitettu. En yhtään tiedä mistä pieni on saanut sen päähänsä.

Luemme ensin kaksi iltasatukirjaa. Pieni saa valita ne. Sitten peittelen pienen. Kysyn aina, että laitetaanko pakettiin? Aina pieni ei halua. Minulla on ajatus, että paketoiminen on turvallisen tuntuista. Mutta aina pieni ei halua.

Sammutan valot ja hilaan takamukseni tyynylle. Ristin jalat. Yritän muistaa vaihtaa välillä toisen jalan alle ja toisen päälle. Lyhyen hetken kykenen pitämään jalat puolilootuksessa. Pieni vaihtaa asentoa ja tuhisee. Jutteluyritykset torppaan sillä, että äiti istuu ja haluaa, että on hiljaista.

Pieni ei osaa edes ajatella, että siinä on outoa, että äiti istuu tuijottamassa seinää. Toisaalta pieni ei tiedä sen olevan ”hienoa meditaatiota”. Tämän haluan opettaa pienellekin. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, eikä hienoa, eikä outoa. Istuminen vain on osa elämää, ei yhtään mitään muuta.

Toki tunnen miten jalkani venyvät, mahani vapautuu ja pullistuu, sekä pulputtaa iloisesti ollessaan hyvässä asennossa. Selkäni suoristuu ja niskani rentoutuu. Hyvä niin. Toisaalta taas välillä sattuu yläselkään ja jalat puutuvat ihan tönköiksi. Sitä paitsi alaselkä ei aina lopetettuani tunnu kovin vetreältä. Se on heikoin kohtani tällä hetkellä.

Paitsi, että mieli on vielä heikompi. Palaan koko ajan takaisin hengityksen laskemiseen, ajatukset ovat aina muualla. Keskityn ja palaan harharetkiltä tähän pimeään huoneeseen pienen viereen. Se on maailman tärkein paikka tässä ja nyt. Palaan sata kertaa. Palaan palaamasta päästyäni.

Jollain keskustelupalstalla oli juttua siitä, että miten aivot ovat ”meditoidessa” samalla aallon pituudella kun nukkuessa. No, ilmankos pieni nukahtaa yleensä kanssani hieman nopeammin kuin puolisoni kanssa! Aikuisten oikeasti se on ihan sama – useimmiten voin olla tyytyväinen noin puolen tunnin istumiseeni. Se on elämääni nyt.

Annetaan valon loistaa

Kuulin lapsena vaarin sotajuttuja aika paljon. En muista, että ne olisivat pelottaneet. Sotamiehet peittivät omat traumansa aika hyvin. Jutut olivat tosi humoristisia ja niitä kertoessa naurettiin paljon. Vaarini kuoli jo ollessani 8-vuotias ja sen jälkeen isoäitini ja äitini ovat pitäneet jutut mielessäni.

Muistan hyvin jo pienestä saakka sen tulleen selväksi, että itsenäisyydestämme on näitä sotamiehiä kiittäminen. Moneen vuoteen en ymmärtänyt mitään sen merkityksestä, mutta olin miehistä ylpeä. Sittemmin olen oppinut paljon maailmasta ja käynyt paikoissa, joissa itsenäisyys ei ole päivän selvää. Kiitollisuus on tähän kuuluva vahva tunne.

Siniristilippu 2 by hugovk, on Flickr

Anna Valosi loistaa, niin Suomen itsenäisyyden kuin eilen edesmenneen Nelson Mandelankin kunniaksi.

Ei ole mitään valaistunutta siinä, että kutistat itsesi, jotta

muut eivät tuntisi oloaan epävarmaksi sinun seurassasi.

Me synnyimme ilmentämään valoa, joka asuu meissä kaikissa.

Se ei ole vain joissakin meistä: se on jokaisessa.

Ja kun me annamme valomme loistaa, me tietämättämme

annamme muille luvan tehdä samoin.

Kun me itse vapaudumme pelostamme, meidän läsnäolomme

automaattisesti vapauttaa myös muut.

~ Nelson Mandela, virkaanastujaispuhe, 1994