Minulla on pitkään ja nautiskellen ollut työn alla Charlotte Joko Beckin kirja Jokapäiväinen Zen.
Voin varauksetta suositella sitä jokaiselle muodollisen harjoittamisen perusasioista
kiinnostuneelle. Kirja on käytännönläheinen ja konkreettinen. Se koostuu Jokon
opetuspuheista. Usein luvun loppuun päästyäni vetäydyin tyynylle, kun tuntui,
että tässä nyt pohjustus, istu sen kanssa. Laitan nyt blogiin kirjoitussarjana joitain
ajatuksia kirjasta, jotka minua puhuttelivat erityisesti.
Kirjaa mainostetaan Basam booksin sivulla
seuraavasti:
Jokapäiväinen
zen on nimensä mukaisesti teos, joka tuo zenin keskelle kiireistä arkea.
Charlotte Joko Beck kertoo maanläheisellä ja mutkattomalla tavalla zenistä ja
osoittaa että zenin harjoittamiseen ei vaadita lootuksenkukkia tai
temppelikelloja.
Zen
on pohjimmiltaan hyvin yksinkertaista, ja sen harjoittamiseen tarvitaan vain
avoin mieli ja halu oppia rauhallisempaa suhtautumista ympäröivään maailmaan.
Joko Beck ei halua ihmisten luopuvan mielipiteistään tai tunteistaan, eikä
etenkään heittäytyvän fatalismin vietäväksi, vaan oppivan hallitsemaan
itsekeskeistä mieltään joka liian usein onnistuu pilaamaan hyvän päivän
ylenmääräisellä pelolla, huolella tai vihalla.
Luvassa on muodollisen harjoittamisen ohjeita, tietoa
siitä miten harjoittaminen kannattaa ottaa osaksi läheistä ihmissuhdetta ja
paljon asiaa pelosta.
Aloitetaan kuitenkin kohdalla, jossa Joko antaa
mielestäni hyvän elämänohjeen:
.:Sulje
ovi:.
Zenin harjoittaminen merkitsee oven sulkemista dualistiselta
elämänkatsomukselta, ja tämä vaatii sitoutumista. Kun heräätte aamulla ettekä
halua mennä zendoon, sulkekaa ovi tältä. Nouskaa sängystä ja menkää. Jos teitä
työssä ollessanne laiskottaa, sulkekaa ovi tältä ja tehkää parhaanne. Sulkekaa
ihmissuhteessa ovi arvostelulta ja epäystävällisyydeltä.
Sulkekaa zazenissä ovi dualismilta ja avautukaa
elämälle sellaisena kuin se on. Vähitellen, kun opimme kokemaan kärsimyksemme,
sen sijaan että pakenemme sitä, elämä paljastuu iloksi.
Jatkoa seuraa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti