Follow my blog with Bloglovin Tietoinen läsnäolo: Tietoisena elämisen vaikeudesta

27.12.2013

Tietoisena elämisen vaikeudesta




Silloin tällöin netistä lukee ihailevia kirjoituksia ihmisistä, jotka ovat täydellisesti läsnä. Heidän läsnäolonsa on ”sataprosenttista”, eikä usein kertomusten mukaan häiriinny koskaan pois läsnäolosta. Ajattelin kertoa tänään, miten vaikeaksi itse koen edes seitsemän minuutin ”täydellisen” läsnäolon.


Kiitos lauhan syksyn, olen edelleen pyöräillyt joka viikko muutaman kerran jotain pikkumatkoja. Pieni kaatosade välillä haittaa, mutta ilokseni opin pyöräillessä taas läsnäoloa.

Ei se sade vielä mitään, mutta se rakkine. Pyörästä on mennyt etujarru rikki. Se niittaa kiinni, jos sitä käyttää. Näin ollen on muistettava, että jarruttaa vaan takajarrulla. Ihan joka tilanteessa sen on oltava automaattista. Jos ei muista, niin sitten saa pysähtyä irrottamaan kiinni niitannutta jarrupalaa kädellä. Eteenpäin ei muuten pääse, tai ainakin meno on kovin tahmaista. Ja pysähtymistä en ole laskenut matka-aikaan, koska olen aina myöhässä joka tapauksessa.

Life is like riding a bicycle. To keep your balance you must keep moving ~ Albert Einstein
 by puthoOr photOgraphy, on Flickr


Jarrun käytön vaikeudesta päästään siihen miten vaikeaa on elää ja olla tietoisena koko ajan. Vaikka kuinka hoen itselleni kotiportilta lähtien, jarruta vain etujarrulla, jarruta vain etujarrulla, niin ei mene montaa kilometriä kun saan irrotella jarrupalaa. En muista. En keskity. Mielessä on sata muuta asiaa tai pelästyn liian läheltä ohittavaa autoa. En ole läsnä pyöräillessäni.

Täydellisen tietoisena kaikista teoistaan on hyvin hyvin vaikea elää. Minulla on paljon, paljon opeteltavaa.

Kertaakaan en nimittäin ole päässyt töihin tai salille, jonne matka kestää sen seitsemän minuuttia, ilman, että olisin jarruja kesken matkan rukannut. 

Jatkan harjoittelemista.



Lue myös muita pyöräilyjuttuja:

Aamumetsä

Pyörä pyörimään




Ei kommentteja: