Todellisuus sellaisenaan

"What, concretely, is Enlightenment?"
"Seeing Reality as it is," said the Master.
"Doesn't everyone see Reality as it is?"
"Oh, no! Most people see it as they think it is."
"What's the difference?"
"The difference between thinking you are drowning in a stormy sea and knowing you cannot drown because there isn't any water in sight for miles around."

~ Anthony deMello : Awakening 

Rum Point, Cayman Islands by jocountry2009, on Flickr

6.45

Herätyskello soi minulla aina joskus kello kuusi. Spinningtunti alkaa klo 6.45.

Menen tunnille tahdonvoimalla. Olen oppinut, että ajatuksia, siitä että ei jaksa, tai että ei ole järkeä herätä treenaamaan ennen töihin menoa tulee ja menee. Usein ajatus on vain ihan pieni ja vastustaa ideaa lyhyen hetken.

Pyöräilen kaikkine vaihtovaatteitteni, suihkukamoineni ja eväineni tyytyväisenä pimeyden läpi tunnille rääkättäväksi.

Ilmeisesti valituskirjoitukseni teki tehtävänsä ja minun on helpompi huomata, että kaikki on hyvin. Valittamiseen ei ole aihetta. Olen kiitollinen terveestä kehostani, jota voin harjoittaa.

Walk the Line... by Thomas Leuthard, on Flickr

Treeni on raskas, kuten sen pitääkin olla, useimmiten jaksan sen hyvin. Pyrin aina tekemään täysillä ja unohtamaan sen, että aamulla ei muka kulje. Kaikenlaisia ajatuksia ja oletuksia. Ärsyttävää, mutta niittenkin kanssa on vaan elettävä.

Missä on mieleni?

Nyt saa tilata jo aiemmin hehkuttamalleni elokuvalle esitysoikeuksia.

Kuka ja mikä taho Suomessa haluaisi järjestää elokuvan näyttämisen? Ohjeet löytyvät virallisilta sivuilta.

Ihanaa sunnuntaita!

Tänään on hyvä päivä olla.

Viis siitä, että kelloja käännettiin. Sekin on vain ajatus, että se haittaa. Mitä tunnilla on väliä tässä elämässä?

Anna valosi loistaa

Ei ole mitään valaistunutta siinä, että kutistat itsesi, jotta

muut eivät tuntisi oloaan epävarmaksi sinun seurassasi.

Me synnyimme ilmentämään valoa, joka asuu meissä kaikissa.

Se ei ole vain joissakin meistä: se on jokaisessa.

Ja kun me annamme valomme loistaa, me tietämättämme

annamme muille luvan tehdä samoin.

Kun me itse vapaudumme pelostamme, meidän läsnäolomme

automaattisesti vapauttaa myös muut.

~ Nelson Mandela, virkaanastujaispuhe, 1994 

Shine Like the Stars by Toni Blay, on Flickr

Mielen hommia

Lähiaikoina olen saanut tuta jälleen miten se mieli tekee ihan mitä sitä huvittaa… Menen perässä pitkään ihan kuus-nolla, ennen kuin huomaan. Syytä on jatkaa harjoittamista.

Kitisin, narisin ja vinguin viime viikolla kaikille, jotka viitsivät kuunnella, kuinka minulla oli tilapäisenä yksinhuoltajana NIIIIIIIIIIIN vaikeeta.

Ihan oikeasti. Me olimme lapsen kanssa molemmat terveitä, eikä töissä ollut sattumalta kummempaa paniikkia. Minulla ei ollut mitään välttämättömiä menoja, vaan saatoimme pienen kanssa vaan käydä jumpassa ja hoitaa välttämättömimmät kotiaskareet. Sain ruuan ajoissa pöytään ja pyykkiäkin vähän pestyä. Näimme muutamaa ystävää ja kävimme tallilla ja metsäretkelläkin. Mitä ihmettä minä sitten valitan?

life can be more difficult without this by snacktime2007, on Flickr

Noh, puolisoni oli työmatkalla koko_viikon. Se tarkoittaa, että vien lapsen aamuin, illoin tarhaan, ja jos haluan treenaamaan, otan lapsen mukaan salille. Kaikki kotityöt on myös tehtävä itse. Sitä huomaa, kuinka se toinen puoliskokin taitaa sentään jotain tehdä. Sain itseni kuitenkin kiinni kurjista ajatuksista ja valittamasta ihan joka päivä. En siis edelleenkään osaa!!!

Ehkä kurjinta on se liian vähäinen uni, jonka seurauksena väsyttää vieläkin ihan infernaalisesti. Mitäs en ole mennyt ajoissa nukkumaan. Se on vaan niin konkreettista yksin lapsen kanssa ollessa, että ei ole sitä kuuluisaa ”omaa aikaa”. Sitä on sitten pienen nukahdettua ihan väkisin kukuttava ylhäällä kilpaa kuun kanssa. Ei kannattaisi, mutta sitä on muka niin paljon tekemistä.

Sain siksi itseni kiinni ajattelemasta tavallista useammin ”mä oon niin väsyny”. Se on vain ajatus, josta olen kuvitellut päässeeni eroon kokonaan. Mutta kuten niin monta kertaa ennenkin tiukan paikan tullen ei todellakaan ole helppoa ja kivutonta olla vaan läsnä oleva. Omasta normaaliarjesta poikkeaminen on aina hyvä tilaisuus harjoittaa.

Loppuun vielä viisaus Kajozendon sivulta:

Ne jotka ei tajuu zeniä, lopettaa sen.

Ne jotka tajuu zenin, lopettaa sen.

Ne jotka istuu,

istuu.

Buddhaluonto

Nykyhetki on ihana suoja, ihana satama ja ihana avaruus.

 ”Missä buddhaluonto täsmällisesti ottaen siis on?” Sogyal Rinpoche kysyy Tiibetiläisessä kirjassa elämästä ja kuolemasta. 

”Se on oman mielemme taivaan kaltaisessa luonnossa.” 

”Se on yksinkertaisesti oma virheetön, läsnä oleva tietoisuutesi, tajuava ja tyhjä, alaston ja hereillä.”

The Northern Lights show up the Big Dipper by Steve took it, on Flickr

Tietoisena johtaminen

Innotiimi järjesti jokin aika sitten aamiaistilaisuuden, jonka teemana oli tietoisena johtaminen, englanniksi mindful leadership. Puhujina siellä oli Antti-Jussi Wihuri ja Nina Panganniemi.

Tilaisuus pidettiin kauniilla paikalla olevassa kauniissa ravintola Töölörannassa ja sen tunnuslause oli:

Päivän laatuun vaikuttaminen on taiteista korkein.

~ Henry Thoreau

Ei huono tapa aloittaa päivää! Aamu alkoi muutaman minuutin kehon tunnusteluharjoituksella, jonka jälkeen Antti-Jussi kertoi kattavasti taustoja ja teoriaa tietoisen johtamisen aihealueen tueksi. Hänen mukaansa työpaikoilla esiintyy ainakin kolmenlaista dilemmaa.

1. Adhd

Huomiomme pomppii päivän aikana sinne tänne, keskittymättä mihinkään. Puhelin on kaiken pahan alku ja juuri, joka pitää tarkastaa kymmeniä kertoja päivässä ihan turhaan. Kun tekeminen keskeytyy usein, on sillä vaikutusta älykkyysosamäärään. Voimme kysyä, että haluanko toimia 8- vuotiaan tasolla?

2. Egot

Eri ihmisten tunteet ja egot häiritsevät palavereja. Tulisi miettiä, miten oman egon voi säätää oikealle tasolle. Työyhteisö voisi vaikka miettiä yhdessä tapoja lisätä itsesäätelymahdollisuuksia. Kaikkien tulisi havahtua siihen paljonko tuottoja menetetään egojen taistelun takia.

3. Mitä puuttuu?

Työelämässä puhutaan paljon hyvinvoinnin johtamisesta, mutta se ei oikein tunnu johtavan mihinkään. Mitä oikein puuttuu ja missä määrin mindfulness voisi auttaa?

Antti-Jussi kertoi mindfulnessin taustaa ja antoi mielestäni yhden hyvän määritelmän:

Mindfulness on mielentila, joka säännöllisesti viljeltynä tukee kattavaa ja autenttista kokemusta nykyhetkestä.

~ Marianetti & Passmore

Tavoitteena on joka tapauksessa saada enemmän tietoa ja vähemmän vääristyneesti. Meidän jokaisen olisi hyvä kiinnittää huomiota siihen miten automaattinen toiminta ohjaa meidät väärälle raiteelle. Sitä paitsi,  

jos antaa huomion hajaantua, Se vahvistuu aivoissa. Jos keskittyy, Se vahvistuu. Tämä neuvo oli jo yksinään todella arvokas aamupäivän anti.

"火山就要爆發....... (part. 1) by Jennifer 真泥佛 (Busy... Post & Run), on Flickr

Tilaisuuden lopun keskusteluissa esiin tuli tietoisena olemisen muistaminen ja ajan ottaminen harjoittamiseen. Hyötyjä ja mahdollisuuksia, joita yhdessä tunnistettiin oli muun muassa:

• ·         herätysvaikutus huomaamaan läsnäolon tärkeys
• ·         dialogin laadun paraneminen
• ·         virheitä hyväksytään ja luodaan tunnelma jossa voi oppia virheiden tarkastelusta
• ·         opitaan miten saan parhaan esiin itsestäni ja toisista
• ·         myyntityö läsnä olevana, joka ikinen on mielenkiintoinen kohtaaminen
• ·         tehdään yhteiset pelisäännöt
• ·         kyky sallia toisten mielipiteitä, maailma ei ole enää mustavalkoinen.
• ·         joutilaisuus ja pysähtyminen on avain tuottavaisuuteen

Itse päätin ottaa saamistani neuvoista vaarin ja päätän oppia keskustelussa joka kerta jotain uutta! Se vaatii herpaantumatonta kuuntelua ja keskittymistä. Tilaisuudessa tehtiin myös yksi pidempi hiljainen harjoitus. Aina sitä oppii ja mieli oli iloinen ja virkeä tilaisuuden jälkeen. 

Kaikille aiheesta lisää kiinnostuneille suositeltiin kirjoja:

The mindful workplace

Mietiskellen menestykseen : sisäisen etsinnän hakutuloksia

Innotiimi järjestää aiheesta kaikenlaista koulutusta.

Jokapäiväinen Zen VII: Loppuviisaudet

Tässä viimeinen osa muistiinpanoista Charlotte Joko Beckin kirjasta Jokapäiväinen Zen. Muutama viisaus vielä.

Mitä tapahtuu harjoittaessa? Kuinka peloista voi vapautua?

Aluksi on purettava kaksi ensimmäistä vaihetta alkutekijöihinsä. Tämä tapahtuu muuttumalla sivustakatsojiksi. Sen sijaan, että sanomme ”Minun ei pitäisi olla kärsimätön”, tarkkailemme itseämme ollessamme kärsimättömiä. Astumme sivuun ja katselemme.

Näemme totuuden kärsimättömyydestämme. Tuo totuus ei taatusti ole mikään mentaalinen kuva kiltteydestä ja kärsivällisyydestä. Luodessamme tämän kuvan peitämme vain ärtymyksemme ja vihamme, jotka pulpahtavat esiin myöhemmin. Mikä on totuus kustakin hetkestä, jonka olemme tunnekuohun vallassa, kun olemme kärsimättömiä, mustasukkaisia tai masentuneita?

Huomaamme sen jatkuvasti kehittävän unelmia siitä, millaisia meidän pitäisi tai ei pitäisi olla tai millaisia toisten pitäisi tai ei pitäisi olla, siitä millaisia olemme menneisyydessä olleet ja millaisia tulemme tulevaisuudessa olemaan, siitä kuinka voimme järjestää asiat, niin että saamme sen mitä haluamme.

Kolmas vaihe on yksinkertaisesti tuon kärsimättömyyden hetken kokemista. Kun kykenemme tähän, olemme päässeet pois kaksijakoisuudesta, jossa on olemassa minä ja se, millainen minun pitäisi olla – ja palaamme itseemme sellaisina kuin olemme. Kun koemme itsemme sellaisina kuin olemme, kärsimättömyys alkaa haihtua, koska ainoa asia, joka pitää yllä kärsimättömyyttä, ovat omat ajatuksemme.

ok, cool. Now what? by piermario, on Flickr

.:Vielä sitoutumisesta:.

Koska suurimmat vaikeutemme liittyvät ihmisiin, puhumme ehkä liian vähän sitoutumisestamme (tai sen puutteesta) esineisiin. Jos esimerkiksi annamme huoneemme olla sotkuinen, emme ole sitoutuneet. Harjoituksemme pitäisi kuitenkin ulottua kaikkiin ihmisiin ja esineisiin, jokaiseen kissaan, jokaiseen hehkulamppuun, hiekkapaperin palaan, vihannekseen ja vaippaan. Jos emme pidä asioista huolta, emme tiedä mitä sitoutuminen on. Sitoutuminen ei ole jotakin, mikä tapahtuu sattumalta. Sitoutuminen on kyky, ja se kasvaa samalla tavalla kuin lihakset kasvavat: harjoittelemalla.

Sitoutuminen on toimimista. Koska yritämme välttää toimimista, tarkkailijan on oltava valppaana.

Lue edelliset osat:

Jokapäiväinen Zen I: Johdanto ja elämänohje
Jokapäiväinen Zen II: Alku ja miksi?
Jokapäiväinen Zen III: Peloista ja harjoittamisesta

Jokapäiväinen Zen IV: Suhteista

Jokapäiväinen Zen V: Suhteista lisää

Jokapäiväinen Zen VI: Luovuta ja hyväksy

Olen biohakkeri?

Se, mitä olen viimeiset 20 vuotta tehnyt on nyt saanut uuden nimityksen. Olen ehkä biohakkeri, sen wikipediamääritelmä ei ihan ehkä vastaa merkitystä, joka sanalle ollaan lähiaikoina laittamassa. Täytän biohakkerin mahdollisen uuden määritelmän, koska olen kiinnostunut niin hyvinvoinnistani, kuin henkisten ja fyysisten suoritusteni parantamisesta. Tämä tapahtuu kokonaisvaltaisesti elämäntilanteeni huomioiden ja kehollisesti, eli unen, ravinnon ja liikunnan avulla. Miksi? Siksi, että haluan pystyä tekemään mitä haluan, ilman, että fysiikka rajoittaa. Haluan olla pirteä ja energinen.

Blogiini tullaan aika usein hakusanalla kehollisuus, ja olen siksi usein yrittänyt kirjoittaa kehollisuudesta lisää. Tekstiä ei vaan ole jostain syystä syntynyt. Biohakkerointi on mielestäni tietyllä tavalla kehon kautta elämistä, mutta se on minulle niin perussettiä, etten osaa edes kertoa mitä teen.

Blogin yksi kategoria on keho, ja sen alle mahtuu monenlaista kirjoitusta. Huomaan, että aika moni asia on oikeastaan suorituskyvyn, jaksamisen ja onnen tai mielen kapasiteetin maksimointia. Olen aina pyrkinyt ymmärtämään miksi olen väsynyt, miksi minulla on vatsa kipeä ja miksi jaksoin treenata tai kuinka magnesiumin laadulla voi vaikutta kramppeihin. Tähän ikään päästessä tiedän kuinka kaikki vaikuttaa kaikkeen!

Se, että tunnustelen miltä kehossani tuntuu stressaavan työpäivän aikana, on niin tavallista, että minulla ei ole siitä mitään kirjoitettavaa. Otan muutaman syvän hengenvedon ja jatkan töitäni tai pidän hetken silmiäni kiinni. Tunnen kuinka stressimöykky pienenee ja sulaa edes reunoiltaan vähän pienemmäksi.

Deanna Di Carlo Yoga by TonyFelgueiras, on Flickr

Se, että olen ollut iät ja ajat kasvissyöjä ja kokeilen eri ruoka-aineita, vitamiineja ja ateriarytmejä, tutkien mitä ne ruuansulatuksessani aiheuttavat, on ihan arkipäiväistä. Siitäkään en ole paljon juttua keksinyt. Toki blogissani on ollut raakasuklaan ja vegaanistenpullien ohjeita. Sillä olen koettanut sanoa, että kannattaa kiinnittää siihen mitä syö, sitä on huomiota. Niin ja kunnon biohakkerin tavoin syön yliannokset d-vitamiinia, spirulinaa, raakasuklaata, juon kääpiä ja teen smoothieita. Niistä moni muu kuitenkin kirjoittaa paljon paremmin tässä maassa.

Se, että käyn korkeatehoisilla ryhmäliikuntatunneilla repimässä mielestäni ja kehostani kaiken irti, nauttien siitä ja janoten endorfiinejä, on ihan tavallista minulle. Toisinaan täti jopa repäisee käymällä polkemassa paikallaan olevaa pyörää vähän pidempään.

Se, että ”meditoin”, istun tuijottamassa seinää, on myös kehon rajojen opettelua ja kertoo mielelle läksyjä siitä mikä on totta. Kiitos hyvän opetuksen, en pidä istumistakaan millään tavalla ihmeellisenä.

Se, että pyrin tekemään joogaapilatestaasahiataichita tai jotain sinne päin on vaan niin jokaviikkoinen rituaali, etten siitäkään yleensä meuhkaa. Timo Klemola kirjoittaa paljon kehotietoisuudesta, joka on niin istumista kuin erilaista liikettäkin. Minulla ei ole mitään fiksua sanottavaa asiasta, Timo sanoo kaiken paremmin.

Unen kanssa minulla varmaan olisi eniten tekemistä ja parannettavaa, koska ihmiskokeeni ovat osoittaneet, että 8 tuntia onoptimaalinen unen määrä. Siihen ei ihan aina päästä, mutta sitäkin on tullut kokeiltua, biohakkeroitua.

Minulla on paljon oppimista, tietoa tulee koko ajan lisää saataville ja aina on varaa parantaa. Odotan innolla uutta biohakkerin käsikirjaa, jotta saisin tietää, olenko lainkaan oikeilla jäljillä…

5 vee

Entä jos »Jumalan valtakunta» on kielikuva sille. mikä on kauneinta ja ihmeellisintä? Ja sinne pääsee sisään vain lapsenkaltaisena?

Vaali viisivuotiaan mieltäsi. 

Viisivuotiaan mieli, voimaa synnyttävät avainkohdat:

a)   Viisivuotias antaa puheaikaa maailmalle. Ei puhu koko ajan päälle, vaan malttaa kuunnella mitä esimerkiksi kukilla on kerrottavana.

b)   Innostus oletusarvona. Viisivuotias tiedostaa, että aina asiat eivät suju toivotulla tavalla mutta tämä ei muuta perustilannetta, joka virittyy innostavuuden ympärille.

c)   Läsnäolotaituruus. Energia on ehtymätön, koska jokaisena hetkenä, se kohdentuu tähän.

d)   ”Äiti. katso kun minä hyppään.” Viisivuotiaasi haluaa, että joku merkitsevä henkilö näkee hänen loistavan suorituksensa.

e)   Mielikuvitusvoima antaa tarinan avautua saman tien tässä. Viisivuotias antaa tarinan tapahtua.

f)    Viisivuotias tietää tarvitsevansa toisia. Kiukutteluunkin tarvitaan yleisö. jolle kiukutellaan. Mutta ihaninta on touhuta isän kanssa ja äidin kanssa ja muiden ihmisten kanssa.

g)   Viisivuotias luottaa elämän suureen kantoaaltoon. Kun nukkuu, hän nukkuu. Kun piirtää, piirtää. Luottavainen selkänoja, eikä vilkuile taakse.

~Esa Saarinen Kirsti Lonka Muodonmuutos 

serendipity by gureu, on Flickr

Tyyneyden lähde

Serendipity by The Rocketeer, on Flickr

Tänään aion olla ainakin kerran ajoissa jossain. Siitä tulee tyyneksi.

Jokapäiväinen Zen VI: Luovuta ja hyväksy

Jälleen vähän muistiinpanja Charlotte Joko Beckin kirjasta Jokapäiväinen Zen. Hieman sekalaista ajatuksentynkää, mutta koita saada jostain kiinni ja sitten luopua siitäkin.

Yksi tärkeä este ymmärtämiselle on se, ettemme tajua harjoitukseen liittyvän vahvan vastustuksen olemassaoloa. Siihen liittyy tämä haluttomuus, niin kauan kuin henkilökohtainen minämme ei ole täydellisesti kuollut. Ainoastaan Buddhalla ei ole vastustusta, enkä usko että ihmiskunnassa on yhtään Buddhaa. Kuolemaamme saakka meillä on aina jonkin verran henkilökohtaista vastustusta, joka on tunnistettava.

.:Lisää rehellisyyttä:.

Toinen tärkeä este on rehellisyyden puute sen suhteen, keitä kullakin hetkellä olemme. On hyvin vaikeaa myöntää, että ”Olen kostonhimoinen”, ”Haluan rangaista” tai ”Olen omahyväinen”. Tällainen rehellisyys on vaikeaa. Meidän ei aina tarvitse kertoa toisille, mitä olemme itsestämme havainneet, mutta meidän pitäisi olla tietoisia kaikesta, mitä tapahtuu. Meidän on nähtävä, että jahtaamme täydellisyyden ihanteita, sen sijaan että tunnustaisimme epätäydellisyytemme. Voi luovuttaa ihan hyvin.

San Francisco lucky double rainbow by davidyuweb, on Flickr

.:Hyväksyminen:.

Kun harjoitamme zazeniä, raivaamme tiemme kohti tätä koania, tätä paradoksia, joka tukee elämäämme. Tajuamme yhä selvemmin, että vaikka mitä tapahtuisi, vaikka kuinka vihaisimme sitä ja vaikka meidän olisi taisteltava kuinka kovasti tahansa – jollakin tavalla kaikki on kuitenkin hyvin.

Saanko zenin harjoittamisen kuulostamaan vaikealta? Zenin harjoittaminen on vaikeaa. Silti ne, jotka harjoittavat zeniä tällä tavalla, nauttivat suunnattomasti elämästä. Koska he eivät odota mitään elämältä, he voivat nauttia siitä. Kun tapahtuu jotakin sellaista, mitä useimmat kutsuisivat katastrofiksi, he saattavat kyllä taistella, mutta silti he nauttivat elämästä ja hyväksyvät sen.

Melkein jokainen on sesshinin jälkeen onnellisempi. Ehkä siksi, että se on ohi, mutta ei pelkästään sen takia. Sesshinin jälkeen pelkkä kävely kadulla on mahtavaa. Ennen sesshiniä se ei sitä ollut, mutta sesshinin jälkeen se on mahtavaa.

Tämä asenne ei ehkä kestä kovin kauan. Kolmen päivän kuluttua etsimme jo seuraavaa ratkaisua. Olemme kuitenkin oppinet jotakin tällaisen etsinnän virheellisyydestä. Mitä enemmän olemme oppineet ottamaan elämän vastaan sellaisenaan kaikissa muodoissaan, sitä vähemmän meitä kiinnostaa hylätä se ja etsiä kuviteltua täydellisyyttä.

Lue edelliset osat:

Jokapäiväinen Zen I: Johdanto ja elämänohje
Jokapäiväinen Zen II: Alku ja miksi?
Jokapäiväinen Zen III: Peloista ja harjoittamisesta

Jokapäiväinen Zen IV: Suhteista

Jokapäiväinen Zen V: Suhteista lisää

Alef

Paulo Coelhon kirja Alef on vielä kesken, se kertoo läsnäolon tilasta. Alef on se piste. 

---

Kenties syynä on todellakin uupumus. Kun ihminen valvoo runsaan vuorokauden, hän menettää lähes kaiken puolustuskykynsä; minä olen siinä tilassa. Kalustamaton eteinen joka on tehty pelkästä lasista ja teräksestä alkaa näyttää utuiselta. Melu vaimenee, keskittyminen herpaantuu, enkä minä ole enää täysin tietoinen siitä kuka ja missä olen. Ponnistan voimani mutten kykene ajattelemaan selkeästi. Tiedän että pyydän häntä olemaan ihmisiksi ja palaamaan sinne mistä hän on tullutkin, mutta suustani tulevilla sanoilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä näen.

Big Enough For Us All by Lomo-Cam, on Flickr

Katson valoa, pyhää paikkaa, ja minua kohti vyöryy aalto joka saa minut tulvimaan rauhaa ja rakkautta, vaikka rauha ja rakkaus kulkevat tuskin koskaan käsi kädessä. Näen itseni mutta samaan aikaan paikalla ovat kärsänsä ilmaan nostavat Afrikan elefantit, autiomaan kamelit, Buenos Airesin baarissa juttelevat ihmiset, kadun yli juokseva koira, pensseli jolla nainen viimeistelee ruusua esittävää taulua, Sveitsin vuorella sulava lumi, eksoottisia ylistyslauluja laulavat munkit. Santiago de Compostelan kirkon eteen saapuva pyhiinvaeltaja, paimen lampaineen, juuri heränneet, taisteluun valmistautuvat sotilaat, valtameren kalat, maailman kaupungit ja metsät – kaikki on niin selvää ja suunnatonta. niin pientä ja lempeää.

Olen alefissa, pisteessä jossa kaikki on samassa paikassa samaan aikaan.

Seison ovilla jotka aukeavat silmänräpäykseksi ja painuvat samassa kiinni mutta jotka paljastavat mitä niiden taakse on kätketty – aarteita, ansoja, kulkemattomia teitä ja matkoja joita kukaan ei ole voinut koskaan edes kuvitella. 

~ Paulo Coelho - Alef

Syksyä etsimässä

Lokakuu alkoi ja tuntuu oikein hyvälle vuodenajalle. Ilma on toistaiseksi aurinkoinen ja melko lämmin. Maisema on kaunis, kiitos puiden jotka loistavat kilpaa auringon kanssa. Oli siis erinomaisen hyvä viikonloppu ulkoilla jälleen kerranNuuksiossa. Kävimme kahden lainalapsen ja omamme kanssa pienellä geokätköilyretkellä.

Polut olivat peittyneet lehtiin. Aurinko lämmitti meitä kallioilla vielä ihanasti. Vedimme kaikki viimeisiä luonnon D-vitamiiniannoksia soluihimme antaumuksella.

Kaikki kiipesivät reippaasti muutaman kallionreunan yli. Jälkeenpäin ajatellen paikat olivat vähän vaarallisia ja lapsia oli kuulemma pelottanutkin. Terve pelko on ihan hyvästä. Metsässä on kuitenkin vähemmän vaarallista kuin liikenteessä. Meillä kaikille oli hieno fiilis kun kuitenkin ylitettiin itsemme ja päästiin ehjinä perille. Ei ole itsestään selvää päästä jokaisella askeleella eteenpäin turvallisesti. Se vaatii tarkkaavaisuutta ja hyvää huomiokykyä. Meidän kaikkien on syytä oppia kulkemaan tietoisesti.

Eväät tietty maistuivat viimeisellä kätköpaikalla erinomaisen maukkaille. Se kätkö vaan ei antautunut vaikka haimme sitä ennen ja jälkeen pasteijoiden ihan uupumukseen saakka. Päivän saldoksi jäi kolme kätköä.

Matkalle osui erilaisia polkuja, metsäaukeita, pari suota, kaksi lampea ja kaksi hakkuaukeaa. Metsä oli kuivaa ja helppokulkuista. Kolmasosa matkasta edettiin normaalin kätköretken tapaan polutonta taipaletta. Olen ylpeä lapsista, jotka ottivat kepin maasta kävelysauvaksi ja tarpoivat reippaasti seikkailussa eteenpäin.

Vajaan neljän kilometrin matkalla koettiin marinaa, väsymystä, kiukuttelua ja paljon uhkailua ja hermojen kiristystä. Se taitaa olla ihan normaalia lasten kanssa liikkuessa. Silti jäimme voitolle. Ihanan metsän rauhoittava kauneus on kaiken sen arvoista. Nautinnollinen aamupäivä lehtien loisteessa toi meille syksyn mieliin.

 Suosittelen!

Onni tulee

Jokapäiväinen Zen V: Suhteista lisää

Tässä seuraa jatkoa Charlotte Joko Beckin kirjan Jokapäiväinen Zen muistiinpanoille. Annetaan Jokon puhua siitä, miksi ihmissuhteet ei toimi. Opin tästä kohdasta pari hyödyllistä asiaa.

Aina kun tunnemme olomme epämukavaksi ihmissuhteessa, meidän pitäisi välittömästi pysähtyä miettimään, mitä olemme tekemässä. Kuinka voimme tehdä tästä epämukavuuden tunteesta harjoituksemme kohteen?

En sano, että kaikkia suhteita pitäisi jatkaa ikuisesti, koska suhteen tarkoituksella ei ole mitään tekemistä itse suhteen kanssa. Suhteen tarkoitus on lisävoima, jonka elämä saa, kun se käyttää suhdetta kanavanaan. Hyvä suhde antaa elämälle lisää voimaa. Kun kaksi ihmistä on yhdessä vahvoja, elämä vaikuttaa vahvemmin heidän kauttaan kuin kahden yksittäisen ihmisen kautta – melkein kuin muodostuisi kolmas, suurempi kanava.

Tätä elämä etsii. Se ei piittaa siitä, olemmeko ”onnellisia” suhteissamme. Se etsii kanavaa ja haluaa tuon kanavan olevan vahva. Jos se ei ole vahva, elämä voi yhtä hyvin hylätä sen. Elämä ei piittaa suhteistamme. Se etsii kanavia voimalleen voidakseen toimia mahdollisimman tehokkaasti. Tästä toimimisesta meissä on kysymys; koko tämä draama minun ja partnerini välillä ei kiinnosta elämää.

Get Creative! by JD Hancock, on Flickr

.:Suhde toiseen on suhde itseen:.

Meidän ei pidä palvella opettajaa, keskusta. työtä, puolisoa tai lasta, vaan ainoastaan todellista minäämme. Harjoituksen myötä meille käy selväksi, että koko elämämme ajan kiinnostuksemme todellista minäämme kohtaan on vähäinen. Sen sijaan olemme kiinnostuneita pienestä minästämme: meitä kiinnostaa se, mitä me haluamme, mitä me ajattelemme, mitä me toivomme, mikä saisi meidät tuntemaan olomme hyväksi, mikä takaisi meille terveyttä ja hyvinvointia. Tähän energiamme kuluu.

Viisas harjoitus valaisee vähitellen tätä tosiasiaa. Se, että olemme tällaisia, ei ole hyvää tai pahaa, se vain energiamme kuluu. Viisas harjoitus valaisee vähitellen tätä tosiasiaa. Se, että olemme tällaisia, ei ole hyvää tai pahaa, se vain on niin.

Todellinen harjoitus tuo meidät yhä lähemmäksi tuota yksinkertaista ja epädramaattista tilaa, jossa asiat ovat sitä, mitä ne ovat, ne toimivat. Tuo toimiminen ei voi syntyä itsekeskeisyydestä. Sesshinissä istuminen kasvattaa suuresti mahdollisuuksiamme viettää suuremman osan elämästämme tuossa yksinkertaisessa tilassa. Meillä on kuitenkin oltava kärsivällisyyttä, sisukkuutta ja ryhtiä; meidän on säilytettävä tyyneytemme ja istuttava. Todellinen minä on ei-mitään. Se on jonkin muun poissaoloa. Minkä poissaoloa?

Lue edelliset osat:

Jokapäiväinen Zen I: Johdanto ja elämänohje

Jokapäiväinen Zen II: Alku ja miksi?
Jokapäiväinen Zen III: Peloista ja harjoittamisesta

Jokapäiväinen Zen IV: Suhteista