Syksyä etsimässä

Lokakuu alkoi ja tuntuu oikein hyvälle vuodenajalle. Ilma on toistaiseksi aurinkoinen ja melko lämmin. Maisema on kaunis, kiitos puiden jotka loistavat kilpaa auringon kanssa. Oli siis erinomaisen hyvä viikonloppu ulkoilla jälleen kerranNuuksiossa. Kävimme kahden lainalapsen ja omamme kanssa pienellä geokätköilyretkellä.

Polut olivat peittyneet lehtiin. Aurinko lämmitti meitä kallioilla vielä ihanasti. Vedimme kaikki viimeisiä luonnon D-vitamiiniannoksia soluihimme antaumuksella.

Kaikki kiipesivät reippaasti muutaman kallionreunan yli. Jälkeenpäin ajatellen paikat olivat vähän vaarallisia ja lapsia oli kuulemma pelottanutkin. Terve pelko on ihan hyvästä. Metsässä on kuitenkin vähemmän vaarallista kuin liikenteessä. Meillä kaikille oli hieno fiilis kun kuitenkin ylitettiin itsemme ja päästiin ehjinä perille. Ei ole itsestään selvää päästä jokaisella askeleella eteenpäin turvallisesti. Se vaatii tarkkaavaisuutta ja hyvää huomiokykyä. Meidän kaikkien on syytä oppia kulkemaan tietoisesti.

Eväät tietty maistuivat viimeisellä kätköpaikalla erinomaisen maukkaille. Se kätkö vaan ei antautunut vaikka haimme sitä ennen ja jälkeen pasteijoiden ihan uupumukseen saakka. Päivän saldoksi jäi kolme kätköä.

Matkalle osui erilaisia polkuja, metsäaukeita, pari suota, kaksi lampea ja kaksi hakkuaukeaa. Metsä oli kuivaa ja helppokulkuista. Kolmasosa matkasta edettiin normaalin kätköretken tapaan polutonta taipaletta. Olen ylpeä lapsista, jotka ottivat kepin maasta kävelysauvaksi ja tarpoivat reippaasti seikkailussa eteenpäin.

Vajaan neljän kilometrin matkalla koettiin marinaa, väsymystä, kiukuttelua ja paljon uhkailua ja hermojen kiristystä. Se taitaa olla ihan normaalia lasten kanssa liikkuessa. Silti jäimme voitolle. Ihanan metsän rauhoittava kauneus on kaiken sen arvoista. Nautinnollinen aamupäivä lehtien loisteessa toi meille syksyn mieliin.

 Suosittelen!