Paulo Coelhon kirja Alef on vielä kesken, se kertoo läsnäolon tilasta. Alef on se piste.
---
Kenties syynä on todellakin uupumus. Kun ihminen valvoo
runsaan vuorokauden, hän menettää lähes kaiken puolustuskykynsä; minä olen
siinä tilassa. Kalustamaton eteinen joka on tehty pelkästä lasista ja
teräksestä alkaa näyttää utuiselta. Melu vaimenee, keskittyminen herpaantuu,
enkä minä ole enää täysin tietoinen siitä kuka ja missä olen. Ponnistan voimani
mutten kykene ajattelemaan selkeästi. Tiedän että pyydän häntä olemaan
ihmisiksi ja palaamaan sinne mistä hän on tullutkin, mutta suustani tulevilla
sanoilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä näen.
 |
| Big Enough For Us All by Lomo-Cam, on Flickr |
Katson valoa, pyhää paikkaa, ja minua kohti vyöryy
aalto joka saa minut tulvimaan rauhaa ja rakkautta, vaikka rauha ja rakkaus
kulkevat tuskin koskaan käsi kädessä. Näen itseni mutta samaan aikaan paikalla
ovat kärsänsä ilmaan nostavat Afrikan elefantit, autiomaan kamelit, Buenos
Airesin baarissa juttelevat ihmiset, kadun yli juokseva koira, pensseli jolla
nainen viimeistelee ruusua esittävää taulua, Sveitsin vuorella sulava lumi,
eksoottisia ylistyslauluja laulavat munkit. Santiago de Compostelan kirkon
eteen saapuva pyhiinvaeltaja, paimen lampaineen, juuri heränneet, taisteluun
valmistautuvat sotilaat, valtameren kalat, maailman kaupungit ja metsät –
kaikki on niin selvää ja suunnatonta. niin pientä ja lempeää.
Olen alefissa, pisteessä jossa kaikki on samassa
paikassa samaan aikaan.
Seison ovilla jotka aukeavat silmänräpäykseksi ja
painuvat samassa kiinni mutta jotka paljastavat mitä niiden taakse on kätketty –
aarteita, ansoja, kulkemattomia teitä ja matkoja joita kukaan ei ole voinut
koskaan edes kuvitella.
~ Paulo Coelho - Alef
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti