Olen biohakkeri?

Se, mitä olen viimeiset 20 vuotta tehnyt on nyt saanut uuden nimityksen. Olen ehkä biohakkeri, sen wikipediamääritelmä ei ihan ehkä vastaa merkitystä, joka sanalle ollaan lähiaikoina laittamassa. Täytän biohakkerin mahdollisen uuden määritelmän, koska olen kiinnostunut niin hyvinvoinnistani, kuin henkisten ja fyysisten suoritusteni parantamisesta. Tämä tapahtuu kokonaisvaltaisesti elämäntilanteeni huomioiden ja kehollisesti, eli unen, ravinnon ja liikunnan avulla. Miksi? Siksi, että haluan pystyä tekemään mitä haluan, ilman, että fysiikka rajoittaa. Haluan olla pirteä ja energinen.

Blogiini tullaan aika usein hakusanalla kehollisuus, ja olen siksi usein yrittänyt kirjoittaa kehollisuudesta lisää. Tekstiä ei vaan ole jostain syystä syntynyt. Biohakkerointi on mielestäni tietyllä tavalla kehon kautta elämistä, mutta se on minulle niin perussettiä, etten osaa edes kertoa mitä teen.

Blogin yksi kategoria on keho, ja sen alle mahtuu monenlaista kirjoitusta. Huomaan, että aika moni asia on oikeastaan suorituskyvyn, jaksamisen ja onnen tai mielen kapasiteetin maksimointia. Olen aina pyrkinyt ymmärtämään miksi olen väsynyt, miksi minulla on vatsa kipeä ja miksi jaksoin treenata tai kuinka magnesiumin laadulla voi vaikutta kramppeihin. Tähän ikään päästessä tiedän kuinka kaikki vaikuttaa kaikkeen!

Se, että tunnustelen miltä kehossani tuntuu stressaavan työpäivän aikana, on niin tavallista, että minulla ei ole siitä mitään kirjoitettavaa. Otan muutaman syvän hengenvedon ja jatkan töitäni tai pidän hetken silmiäni kiinni. Tunnen kuinka stressimöykky pienenee ja sulaa edes reunoiltaan vähän pienemmäksi.

Deanna Di Carlo Yoga by TonyFelgueiras, on Flickr

Se, että olen ollut iät ja ajat kasvissyöjä ja kokeilen eri ruoka-aineita, vitamiineja ja ateriarytmejä, tutkien mitä ne ruuansulatuksessani aiheuttavat, on ihan arkipäiväistä. Siitäkään en ole paljon juttua keksinyt. Toki blogissani on ollut raakasuklaan ja vegaanistenpullien ohjeita. Sillä olen koettanut sanoa, että kannattaa kiinnittää siihen mitä syö, sitä on huomiota. Niin ja kunnon biohakkerin tavoin syön yliannokset d-vitamiinia, spirulinaa, raakasuklaata, juon kääpiä ja teen smoothieita. Niistä moni muu kuitenkin kirjoittaa paljon paremmin tässä maassa.

Se, että käyn korkeatehoisilla ryhmäliikuntatunneilla repimässä mielestäni ja kehostani kaiken irti, nauttien siitä ja janoten endorfiinejä, on ihan tavallista minulle. Toisinaan täti jopa repäisee käymällä polkemassa paikallaan olevaa pyörää vähän pidempään.

Se, että ”meditoin”, istun tuijottamassa seinää, on myös kehon rajojen opettelua ja kertoo mielelle läksyjä siitä mikä on totta. Kiitos hyvän opetuksen, en pidä istumistakaan millään tavalla ihmeellisenä.

Se, että pyrin tekemään joogaapilatestaasahiataichita tai jotain sinne päin on vaan niin jokaviikkoinen rituaali, etten siitäkään yleensä meuhkaa. Timo Klemola kirjoittaa paljon kehotietoisuudesta, joka on niin istumista kuin erilaista liikettäkin. Minulla ei ole mitään fiksua sanottavaa asiasta, Timo sanoo kaiken paremmin.

Unen kanssa minulla varmaan olisi eniten tekemistä ja parannettavaa, koska ihmiskokeeni ovat osoittaneet, että 8 tuntia onoptimaalinen unen määrä. Siihen ei ihan aina päästä, mutta sitäkin on tullut kokeiltua, biohakkeroitua.

Minulla on paljon oppimista, tietoa tulee koko ajan lisää saataville ja aina on varaa parantaa. Odotan innolla uutta biohakkerin käsikirjaa, jotta saisin tietää, olenko lainkaan oikeilla jäljillä…