Henkka
Hyppösen Nautitaan
raakana
kirja ansaitsee muutaman postauksen. Kirjassa on paljon blogin aihepiiristä
asiaa, se opettaa nauttimaan elämästä sellaisenaan, mitään lisäämättä, mitään
poistamatta.
Kirjassa käsitellään kolmea ansaa, jotka estävät meitä nauttimasta
elämästä raakana. Ne ovat:
1.
Ennustamisen ansa.
2.
Mielihyvän ansa.
3.
Ajatusten ansa.
Ensimmäinen ansa estää meitä kokemasta ympäröivän
todellisuuden sellaisena kuin se on.
Toisen vuoksi tulkitsemme tunteitamme
virheellisesti ja tavoittelemme vääriä asioita.
Kolmas tekee meistä ajatustemme
vankeja. Ajatusten ansaa on blogissa käsitelty kaikkein eniten, siksi kirja ei
siihen tarjonnut uusia oivalluksia, mutta kaksi ensin mainittua ovat
kirjoittamisen arvoisia. Otetaan tänään niistä ensimmäinen.
.:Ennustamisen
ansa:.
Kirjassa on ennustamisen ansaan mielenkiintoisia
fyysisiä selityksiä.
Aivot yrittävät saada mahdollisimman suuren hyödyn
mahdollisimman pienellä energiankulutuksella. Niillä on tähän nerokas keino:
arkistomateriaalin käyttäminen. Aivot tekevät temppunsa täyttämällä
tietoisuuden erilaisilla menneistä kokemuksista peräisin olevilla likiarvoilla.
Aivojen taito ennustaa, mitä silmien pitäisi nähdä, on
häkellyttävä. Melanooma-hoitojen vuoksi osan vasemman silmänsä näkökyvystä
menettänyt neurologi Oliver Sacks havaitsi, että hänen näkönsä on käsittämättömän
normaali, vaikka silmästä puuttuu valtava määrä näköhermoja.
Sacks ajattelee nykyään aivojen näkökeskusta (Visual
Cortex) eräänlaisena keskiarvokoneistona. Se pystyy ottamaan n näytteitä siitä,
mitä sille on esitetty, ja rakentamaan niistä tilastollisesti täysin mahdollisen
esityksen. Silmät eivät siis näe, aivot näkevät.
Redwoodin teoreettisen neurotieteen keskuksen perustaja
Jeff Hawkins puolestaan väittää, että ihmisen aivot ovat erikoistaneet monistamaan
jatkumoja ja kuvioita. Jokaista jatkumoa, kuviota, tilannetta, kokemusta tai
aistihavaintoa ei tarvitse tulkita erikseen, vaan aivot voivat noutaa
näkemällemme tai kokemallemme vastaparin muististamme. Valtaosan ajasta
ennustukset ovat riittävän tarkkoja ja energiaa säästyy. Mutta samaan aikaan meiltä menee paljon ohi.
Happy Birthday America! (Explored!) by VinothChandar, on Flickr |
Niinpä Henkka neuvoo kirjassa: Älä ikinä luota muistoihisi ilman
vahvaa samansuuntaista todistusaineistoa. Narauta tarinoiva mielesi. Älä usko
kaikkia tarinoita, joita olet kehitellyt tai antanut itsellesi kertoa. Kysy,
mihin tämä perustuu ja toimiiko tämä tarina.
2 kommenttia:
Tosi mielenkiintoista. Paljon pohdittavaa.
Huomailen itsekin esim. sellaista, että stressaan jotain tulevaa tapahtumaa, mutta jos muistan kysyä itseltäni että miksi, se johtuu siitä, että mieli heijastaa tapahtumaan jotain menneisyydessä samankaltaisessa asiassa käynyttä negatiivista juttua. Mutta eihän tuleva tapahtuma välttämättä ollenkaan mene samalla tavalla (vaikka voi mennäkin, kun oletan jo itseni käyttäytyvän samoilla tavoin, jotka silloin aiemmin toivat huonon tuloksen jne.)
Parempi siis pitää mieli maadoitettuna läsnäoloon, koska silloin toimii yksi hetki kerrallaan, ja voi potentiaalisesti jopa vastata asioihin älykkäästi...
Miksi on ihan paras kysymys! Elämä jää elämättä näitten ansojen takia...
Lähetä kommentti