Tuskafestivaali

Menneen viikonlopin tuskaa on lisännyt jälleen flunssa. Tässä ajatuksia tuskasta Henkka Hyppösen Nautitaan raakana kirjasta. Tuska liittyy viimeksi käsiteltyyn mielihyvän ansaan. Mistä on kyse?

Pain is only weakness leaving the body.
~ USA:n Merijalkaväen tunnuslause

Olen itsekin ollut joskus tätä mieltä. Miksi se ehkä on väärin?

Living la Vida Loca - Explored #338 by vana_gwen, on Flickr

Ihminen pyrkii välttämään kipua, vaikka aina ei pitäisi.

’Sä et voi tietää, mitä on nautinto, ennen ku tiedät, mitä on tuska.” Andy McCoy puhuu aina asiaa.

Me pyrimme tuskasta kohti nautintoa, vaikka joskus meidän pitäisi rakentaa parempi suhde erilaisiin kipuihin ja epämiellyttäviin tunnetiloihin.

Negatiiviset tunnetilat ja tuntemukset viestittävät meille siitä, että jokin ei ole kunnossa. Jotain pitää muuttaa niin, että myös olotila paranee.

Perusstrategiana se, että torjutaan kärsimys ja eletään ilot, on mahdoton ja typerä. (Väkinäinen hymykin aiheuttaa sairauksia.) Sen sijaan fokuksen tuominen tähän hetkeen tuntemuksineen on mentaalisesti paras ja kestävin strategia.

Huippu-urheilijoilla ja heidän valmentajillaan on omat keinonsa päästä eroon välttelystä. Tavallisesti urheilijaa opetetaan treeneissä menemään rohkeasti kipurajalle, eli urheilia kokeilee harjoitusolosuhteissa, mitä kipeä polvi tai selkä kestää. Hän oppii luottamaan, ettei kipu tule ja pilaa suoritusta. Sitten tehdään kilpailunomaisia suorituksia, niin että kilpailutilanteessakin voi luottaa siihen, ettei kipu yllätä. 

Kipujen, tuskien ja mielipahan kanssa pitää tehdä töitä. Niiden kohtaaminen on ehdottoman tärkeää. Mutta koska se on niin vaikeaa, voimme käyttää apuna erilaisia ”teippauksia”, simulaatioita ja mentaalitekniikoita.

Kirjassa kerrotaan niistä lisää.

Onko tuska kaverisi vai vihollisesi?