Sadutus

Pieni on jo neljävuotias touhupetteri. Meillä on tullut tavaksi kertoa tarinoita. Jos autossa on tylsää, kesken päivää on pieni joutohetki sylikkäin tai saunasta istutaan jäähdyttelemässä. Pieni jo välillä kysyy, että kerrotaanko tarina? Niiden kertominen on mieluisaa. Pienen tarinassa on useimmiten muumeja ja kesällä aurinko paistaa. Huomaamatta mukaan tulee jotain päivän aikana käsittelemättä jääneitä asioita. Hommasta taitaa siis olla hyötyä!

Muistin joku aika sitten, että näitä voisi kerätä ja kirjoittaa ylös. Kuulemallani menetelmällä on nimi, sadutus.

.:Mitä sadutus on?:.

·         Halua kertoa ajatuksistaan toiselle.

·         Halua kuunnella toisen tapaa nähdä maailma.

·         Toisen ajatusten arvostamista.

·         Ihmettelyn, huumorin, jännityksen ja huolien jakamista.

·         Pysähtymistä yhteiseen hetkeen, kohtaamista.

·         Tutustumista toiseen uudella tavalla.

·         Yhdessäolosta nauttimista.

·         Vastavuoroista vuoropuhelua.

·         Kertojan ajatusten, tarinan kirjaamista.

·         Kertojan ajatusten, tarinan ääneen lukemista.

·         Kertojan ajatusten, tarinan säilyttämistä.

·         Uuden kertomakulttuurin synnyttämistä ja taltiointia.

·         Uuden, toisen huomioivan toimintatavan synnyttämistä.

.:Ohje:.

Saduttamisessa asetutaan kuuntelemaan, mitä lapset (tai muun ikäiset) ajattelevat ja minkälaisista asioista he kertovat silloin, kun kertomista ei ohjailla tehtävillä tai kysymyksillä. Menetelmä koostuu neljästä vaiheesta.

Kertomiseen on yhdistetty tarinan sana- ja äännetarkka kirjoittaminen, sen lukeminen ja kertojan toivomien korjausten tekeminen. Välineinä käytetään kynää ja paperia. Saduttaja aloittaa kertomalla miten itse aikoo kuunnella:

1.   "Kerro satu (tai tarina), juuri sellainen kuin haluat.

2.   Minä kirjoitan sen ylös sana sanalta, niin kuin sinä sen kerrot.

3.   Kun satu on valmis, minä luen sen sinulle,

4.   jotta voit korjata sitä, mikäli haluat."

Sadutusmenetelmää käytettäessä ei ennakoida eikä ohjata keskustelun kulkua. Kertomusta ei myöskään arvioida. Kertoja päättää itse, mistä ja miten hän haluaa kertoa. Hän päättää myös siitä, mitä hän haluaa jättää sanomatta.

Saduttaminen perustuu ajatukseen, että jokaisella iästä, sukupuolesta, kulttuurista, koulutustasosta tai vammaisuudesta huolimatta, on sanottavaa ja että jokainen, myös pieni lapsi ja iäkäs vanhus osaavat pukea ajatuksensa sadun muotoon.

my sweet friends by Kathryn, on Flickr

Saduttaa voi kaksin tai ryhmässä, intiimissä tilanteessa tai julkisella paikalla. Sadutus yhdistää ja lähentää, se rohkaisee ja lohduttaa. Sadutuksen avulla ihmiset löytävät keskinäisistä suhteistaan usein yllättävää syvyyttä. Sadutus pysäyttää kiireen ja auttaa keskittymään olennaiseen, sanoihin ja sanojen välissä olevan hiljaisen puheen viesteihin.

Sadutusmenetelmän voima piilee siinä, että saduttaja ja kertoja asettuvat hetkeksi samalle aaltopituudelle, ikiaikaisten sadunkertojien tavoin vapaasti soljuvan tarinan vietäviksi mielikuvien ja toden rajamaille.

Mielestäni sadutus on aivan loistava keino olla yhdessä lapsen kanssa tässä hetkessä.  Se opettaa kuuntelemaan ja harjoittaa kanssakäymistä ja arvostamista.

Olen ajatellut säästää näitä tarinoita. Laitan niihin päivämäärän ja tallennan ne muiden muistojen  joukkoon muistolaatikkoon.

Kokeile!

Lue lisää jutun lähteistä:

Wikipedia: Sadutus

Lapset kertovat sivu