Pimeyden oikein tuntee näinä harmaina marraskuun viikkoina. Kuukausi on kyllä sujahtanut kaikesta huolimatta ihan nopeasti jo melkein ohi. Elämässä on kura, väsymys ja vähäinen päivänvalo läsnä.
Viimeiset pari viikkoa on ollut kaikenlaista hommaa ja menoa. Se näkyy heti täällä blogissa jälleen kerran hiljaisuutena. Kaipaakohan
kukaan oikeasti näitä juttujani?
Kirjoitushiljaisuudelle on muutama selitys. Olin
työmatkalla seminaarissa edeltävän viikon ja nyt sitten tällä viikolla on ollut
monta tapahtumaa ja tapaamista.
Viikonloppu oli mieleistä ohjelmaa täynnä. Lauantai meni Täysii-
seminaarissa kuunnellessa erilaisia näkemyksiä läsnäolosta. Kirjoitan
aiheesta lähipäivinä varmasti otteita. Näkökulmia ja lähestymistapoja Läsnäoloaiheeseen
oli virkistävän monta.
Sunnuntai on ollut ihana, aamulla olimme brunssilla
uudessa lähikahvilassa. Saimme aimo annoksen hyvää seuraa, leppoisaa oloa ja
oikein hyvää ruokaa. Meillä riitti ystävien kanssa juttua kevyesti pariksi
tunniksi.
Kotiin palasimme täysin vatsoin ja iltapäivä oli
sitten hieman hidas. Pieni oli hetken ulkona, mutta muuten sisällä on leikitty,
laulettu, pelattu ja maalattu ja muovailtu. Tiedostan hyvin, että pientä olisi
ollut syytä ulkoiluttaa, mutta ulkona oli pimeää jo puoli neljältä!
Ajatukset pyrkivät jo kääntymään jouluun. Millaista tänä vuonna tulee olemaan? Joulusta saadaan marraskuun jälkeen valoa elämään. Yritän kuitenkin häätää joulusuunnitelmat vielä pois ja palaan tähän hetkeen.
|
Joulumarkkinatunnelmaa Berliinissä. |
Illaksi suuntasimme aikuiset vuorotellen urheilemaan. Sitten vasta oli kirjoittamisen vuoro. Takassa rätisee tuli ja kynttilöitä on siellä ja
täällä. Nyt voi rauhoittua kohta jo nukkumaan. Pitkät yöunet ovat niin parasta!
Millainen oma viikonloppusi oli?