Aivoissamme
on juuri nyt ruuhkaa
Työelämässä
pitää nykyisin tehdä monta asiaa yhtaikaa. Yllättäen se ei teekään meistä
tehokkaampia, vaan tyhmempiä.
Multitaskauksen vaarat ovat jälleen päässet vähän
ainakin minulta unohtumaan. Töitä oli koko syksyn huomattavasti enemmän kuin
ehdin päivän aikana tehdä. Sitten sitä alkaa sohia joka suuntaan ja kuvittelee
olevansa tehokas. Ei. Tärkeintä olisi ottaa yksi asia kerrallaan työn alle.
Keskittyä siihen ja sitten siirtyä seuraavaan. Ihan kuin olisi liukuhihnan
äärellä ja asioita tulisi tasaista tahtia eteen. Yhden tehtävän kerrallaan
tekeminen on paljon palkitsevampaa ja sitä paitsi tehokkaampaa.
Tietoisuustaidot ovat keskittymisen ytimessä. Mitä
muuta keskittyminen on, kuin olemista tässä ja nyt? Kaikki huomio on käsillä
olevassa tehtävässä ja sen tekemisessä.
Vaikka luulemme saavamme paljon aikaan,
nykyrytmi tekeekin meistä tehottomampia. Psykologian professorin Glenn Wilsonin tutkimus osoitti, että multitasking
eli useiden asioiden samanaikainen tekeminen tai niiden välillä hyppely
voi laskea älykkyysosamäärää. Siitä on enemmän haittaa kuin pilvenpolttelusta".
Ruuhka ei tee aivoillemme hyvää. Hesarin artikkeli jatkuu:
Vaikka kuinka haluaisimme moniajaa
aivojamme, ne eivät toimi kuin tietokoneet. Selviämme kahdesta samanaikaisesta,
tarkkaavaisuutta vaativasta tehtävästä, mutta kolmas on jo liikaa.
Tämä käy ilmi ranskalaisen tutkimusinstituutin Insermin tutkimuksesta.
Kun tehtäviä lisättiin, osallistujat joko unohtivat, mitä piti tehdä,
tai tekivät tuhottomasti virheitä.
Toisin kuin tietokoneet, jotka prosessoivat tietoa samanaikaisesti,
me vain siirtelemme huomiota asiasta toiseen. Se maksaa. Joka kerta
kun hyppäämme toimesta toiseen, työmuistia ja keskittymistä säätelevä
etuotsalohkon kuori ja tyvitumakkeet polttavat happea ja sokeria,
joita tarvittaisiin ajatusten uudelleen keskittämiseen. Hidastumme.
Yhdysvaltalainen neurotieteilijä ja psykologi David Meyeron laskenut,
että multitasking laskee tuottavuuttamme jopa 40 prosenttia.
Emme myöskään omaksu uutta tietoa
yhtä hyvin, sillä se varastoituu väärään osaan aivoista. Tämä käy ilmi
Stanfordin yliopiston neurotieteilijän Russell Poldrackin tutkimuksesta. Oppimisesta tulee
pintapuolista, huomiomme vain yksityiskohtia. Moniajajilla on
myös ongelmia suodattaa epäolennaista tietoa ja järjestää ajatuksia.
Pitkään luultiin, että vaikutukset ovat lyhytkestoisia,
mutta Stanfordissa tehty vertailututkimus kertoo muuta. Siinä yliopisto-opiskelijoille
annettiin työmuistin käyttöä ja huomion siirtelyä vaativia tehtäviä.
Kävi ilmi, että rutinoituneiden moniajajien lähimuisti oli heikompi
kuin muilla. Lisäksi he olivat kaikissa tehtävissä, myös multitaskingia
vaativissa, huonompia.
Tätä selittää stressi. Kun ajamme monilla rattailla,
kortisolin tuotanto aivoissa lisääntyy. Ajatukset alkavat harhailla.
Jos jatkamme tätä pitkään, ahdistumme. Hurjinta on, että ennen pitkää
myös aivojemme rakenne muuttuu.
|
Meditation by Hartwig HKD, on Flickr |
EllenLanger sanoo: ”Melkein
mistään ei voi olla täysin varma. Sen huomaaminen auttaa meitä ymmärtämään,
että on elettävä yhteydessä omaan itseen ja liikkeeseen ja huomioitava kaikki
ympärillä oleva. Vain silloin olemme läsnä.” Hän neuvoo opettelemaan kiinnittämään
ympäristön ja ihmisten uusiin piirteisiin aktiivisesti huomiota edes
hetkittäin. Se on helppo harjoitus multitaskausta vastaan.
Otan tämän alkavan viikon harjoitukseksi. Mitä sinä
olet mieltä?
Aiheesta
olen kirjoittanut paljonkin. Lue lisää:
2 kommenttia:
Olipa hyvä postaus, ja hyödyllinen artikkeli! Olen itsekin huomannut, että multitaskaaminen aiheuttaa aivosumua, ahdistumista ja turhia jännityksiä kehossa. Olen myös tuntuvasti huomannut sen, että se huonontaa keskittymiskykyäni. Ei pysty enää konkreettisesti keskittymään pitkiä aikoja yhteen asiaan vaan tulee heti levoton olo. On totta, että siinä katkeaa yhteys itseen ja kehoon kokonaan.
Tuo on mielenkiintoista mitä sanottiin siitä, että multitaskaaminen muuttaa aivojen rakennetta. Ei kai yllättävää kuitenkaan, sillä niinhän tekee tietoinen läsnäolo ja meditaatiokin.
Tämä kohta artikkelista osui tosi nappiin: "On pelottava ajatus, että aivoja aletaan käyttää vain pintapuolisesti. Klikkaillaan nopeita hauskoja palkintoja eikä haasteta aivojamme enää suurempien kokonaisuuksien hallintaan. Ei diginatiiveista superihmisiä tule." Nopeita hauskoja palkintoja, sehän on syy miksi some on niin koukuttavaa. "Sama aivojen osa, joka säätelee keskittymistä, harhautuu helposti ja jopa palkitsee meitä uusien ärsykkeiden etsimisestä mielihyvähormonilla." Olen tuskastellut viime aikoina tätä asiaa, että facebookiin klikkailee aivan kuin huomaamatta ja koneesta on vaikea päästä irti ja eroon tekemään jotain hyödyllistä, kun siitä saatu mielihyvä huijaa haluamaan lisää. Jos kuitenkin tarkkailee mielihyvän hakua eikä identifioidu siihen, voi tahdonvoiman avulla ottaa elämänsä kontrollin takaisin somelta :D
Kiitos ajatuksistasi! Juoksevat kovin samoja ratoja kuin omanikin. Paljon on poisopittavaa...
Lähetä kommentti