Olen
yötä sairaan lapsen vuoteen äärellä sairaalassa. Valitettavasti kerran
aikaisemminkin on ollut sama tilanne
blogin kirjoittamisen aikana. Pieni on ollut pitkään flunssassa ja nyt
sitten keuhkokuume veti kuumeen ja tulehdusarvot ylös, että suonensisäisiltä
antibiooteilta ei voitu välttyä.
Sängyn
vieressä lattialla on patja. Se on vanhemman yöpaikka. Onneksi yöksi saa jäädä.
Yksin ei voisi pientä jättää. Ainakaan ei saisi poissa ollessaan nukuttua kovin
hyvin.
Sometimes... by Irmeli Aro, on Flickr |
Täällä meillä sairastuvalla jatketaan. Siksi blogi on
kovin hiljainen. Pieni on ollut flunssassa nyt kaksi viikkoa, itse olen ehkä
ollut viikon terveempi ja puolisoni alkaa vähitellen olla terve. Pienellä on
kova kuume koko ajan ja olimme alkuviikosta pari päivää saamassa sairaalassa
antibioottia suoneen. Tunnen kiitollisuutta kaikista hyvistä hoidoista ja
avusta.
Meistä
on pidetty sairaalassa ja päivystyksessä niin hyvää huolta. Alimiehitys ja
kiire ei näy mitenkään hoitajien töissä. Ei ainakaan näinä päivinä. Kaikki ovat
uskomattoman ihania ja välittäviä ihmisiä. Pieni ei voisi saada parempaa
hoitoa. Ja kaupan päälle saimme myös väritettäviä kuvia, leluautoja ja
parkkitalon. Täällä on oma leikkitäti sitäkin varten.
Hyvästä hoidosta huolimatta olen huolissani, kun
kuumeelle ei löydy enää syytä.
Sairastaminen on taas ollut hyvä tilaisuus harjoittaa.
Kaikissa kriisitilanteissa vanhat käytösmallit nousevat pintaan. Omalla
kohdallani pelko tekee minusta ilkeän ja keskittymiskyvyttömän. Palaan hetkeen
ja olemaan pienelle läsnä uudestaan ja uudestaan. Yritän olla huolimatta
huomisesta, mutta se on vaikeaa.
Rankkaa?
Kyllä varmaan, mutta tässä on ihan hyvä olla. Paljon huonomminkin voisi olla ja
meillä ei ole mitään isoa vikaa. Osaan olla tässä ja nyt. Muuta ei paljon edes
voisi.
2 kommenttia:
Voimia <3
Eleni
Kiitos! Pidetään peukkuja, että paraneminen olisi hyvässä vauhdissa.
Lähetä kommentti