Olin pienen kanssa taas lähimetsäturneella. Samaa polkua edestakaisin päämäärättömästi. Maa tuntuu viileältä metsässä aina, vaikka muuten olisi kuinka helle. Metsäpolulla oli jokin lintu tullut tiensä päähän. Muistona oli vain sulkasato. Sanoin pienelle, että siinä on entinen lintu.
Elämän ja kuoleman kiertokulku kuuluu kohdata. Lapset osaavat suhtautua siihen jotenkin aika huolettomasti. Isommilta lapsilta tulee monta kysymystä, mutta kaikki ovat kuolemaa koskevia, ei niinkään sitä pelkääviä. Tai sitten lapsi ei vain vielä ymmärrä ihan kaikkea.
 |
| Lähikalliot |
Kannan kohta puolitoistavuotista pienikokoista lasta metsäretkillä (ja kaupassa, kaupungilla ja tapahtumissa) useimmiten Patapum kantorepussa selässä tai vanhassa Haltin Napero kantorinkassa pidemmillä matkoilla. Jos olen lapsen kanssa kaksin, on pieni käsipeili hyvä lisävaruste. Selässä olevaa lasta voi sen avulla tarkkailla, esimerkiksi ettei aurinkolaseja tai hattua ole heitetty pientareelle tai ettei siellä nukuta.
Suosittelen lämpimästi kaikille lapsen kantamista. Se on lapsiystävällistä, pieni on koko ajan lähellä ja tuntee itsensä turvallisemmiksi kaikissa tilanteissa. Oma kehon hallinta paranee varsinkin epätasaisella alustalla ja tuohan lisäpaino vähän harjoitusvastustakin. Paljon ohjeita (tärkein on oikea lonkkien asento) ja lisää hyötyjä löytyy Kantoliinankanavan sivuilta.
Kantaessa saa olla lähellä ja läsnä omalle lapselleen. Se kestää sen lyhyen aikaa, kun lapsi suostuu kannettavana olemaan. Elämä kiertää. Kaikki on muuttuvaa ja katoavaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti