Mustikassa

Olimme ensimmäistä kertaa pienen kanssa metsässä mustikoita keräämässä. Sato vaikuttaa aika tavanomaiselta, toki paremmalta näin amatöörin silmään kuin viime vuonna. Emme menneet kovin kauas mökistä ja saattaa olla, että siitä oli jo joku naapureista kerännyt.

Metsä oli kuivanut, vaikka muutama päivä sitten satoi ja paljon. Kuiva mäntymetsä ei juurikaan tuoksunut miltään. Metsäkaistale jolla olimme on läheisten teiden rakentamisessa kärsinyttä ja hyvin epätasaista. Saa olla koko ajan tarkkana paitsi käärmeiden, myös kaikenlaisten kuoppien varalta. Metsä nyt vaatii aina siellä olijalta tietoista kulkemista.

Tämä on varmaan joku mustikkametsän Koan?

Seikkailu oli suuri pienelle ihmiselle. Kuusi numeroa liian isot saappaat eivät yhtään helpottaneet epätasaisella kulkemista. Päädyimme nostamaan pienen aina seuraavalle mättäälle suoraan mustikoita suuhun poimimaan. Sitäkään ei paljon tarvinnut opettaa. Vähän näyttää, kerta taisi riittää. Seurauksena oli siniset kädet ja suu. Ja iloinen ilme, niin vanhemmilla kuin pienelläkin. Lisäksi saimme pienen ämpärillisen, 4-5 litraa metsän sinistä aarretta.