Huurremetsä

Sunnuntai oli tosi tosi kylmä päivä, tai ainakin siltä tuntuu, kun pitkään on ollut lämpötila melkein plussalla. Nyt ei enää ole. Kylmä ei haittaa. Olimme koko perhe yhdessä pienellä kävelyllä, tavoitteena löytää edes yksi geokätkö. Meillä ei kovin montaa ole kävelyetäisyydellä, mitä ei olisi haettu. Ei ollut ihan helppo kätkö, löytyi jopa yksi kuollut rotta ennen kuin kätkö antautui esille piilostaan. Joo, meillä oli ihan kivaa, uskokaa pois.

Pienelle oli pulkka mukana, ja sen kyydissä oli mieluista olla. Mutta hieman harmittaa se, että joka kävelytiellä on niin paljon hiekkaa. Olisi paljon kivempi, jos joka paikassa voisi mennä pulkalla. Välillä pieni siis pistettiin jalkapatikkaan. Hän ei todellakaan kulje tietä pitkin. Hanki kantoi paikoin aikuista, mutta pientä ihan joka paikassa. Pienelle mikään reitti ei ole liian vaikea ja isojen lumipallojen päällä on ilo kiipeillä. Kepit on nyt suosiossa, aina pitää etsiä joku koirankusema keppi, josta ei luovuta millään edes sisään tullessa. Mikähän ihmeen juttu sekin on?

Maisema oli hieno, puissa on paljon kuuraa ja ne piirtyvät hienoina taivasta vasten. Paljaat puut olivat kauniita ja niiden rivistöt tekivät maisemasta epätodellisen tuntuisen. Huurremetsän takana taivas oli kauniin vaalean liilan ja vaalean sinisen sävyinen. Tosi kaunista. Aurinko ei ollut tänään ollenkaan näkyvillä. Ilma tuoksui pakkaselta ja puhtaalta ilmalta.

Kävitkö ulkoilemassa, mitä näit?