Tollen
kirjan Läsnäolon voima päivän teksti kertoo siitä miten voi
olla rauha. Hyväksymällä. Tarvitseeko sanoa muuta?
Henkisestä näkökulmasta katsottuna olosuhteet ovat aina
myönteisiä. Tai oikeammin sanottuna ne
eivät ole sen paremmin myönteisiä kuin kielteisiäkään. Ne ovat sellaisia kuin
ovat. Kun hyväksyt täydellisesti sen mikä on – mikä on ainoa mielekäs tapa
elää – elämässäsi ei ole enää mitään ”hyvää” tai ”pahaa”.
.:Onnen
ja surun tuolla puolen:.
Sinulla voi olla sisäinen rauha. Voit olla surullinen,
voit itkeä, mutta jos olet luopunut
vastustamisesta, tunnet surun alla syvää mielenrauhaa, tyyneyttä, pyhää
läsnäoloa. Tämä on Olemisen säteilyä, tämä on sisäistä rauhaa: hyvää vailla
vastakohtaa.
Tee mitä sinun on tehtävä. Samalla hyväksy se, mikä on.
Hyväksyminen vapauttaa sinut välittömästi mielen vallasta ja yhdistää sinut
Olemiseen.
Kun olet täysin tietoinen, elämääsi ei tule enää
draamaa. Suurin osa ihmisille sattuvista niin kutsutuista pahoista asioista
johtuu tiedostamattomuudesta. Ne ovat itse aiheutettuja, tai oikeammin egon aikaansaamia.
Useimmat ihmiset rakastavat omaa erityistä draamaansa. Heidän
tarinansa merkitsee heille heidän persoonaansa. Ego johtaa heidän elämäänsä. Eniten he pelkäävät ja vastustavat elämän draamansa
päättymistä. Niin kauan kuin he ovat mielensä, he pelkäävät ja vastustavat
eniten omaa heräämistään.
Täysin tietoisena voit esittää näkemyksesi selkeästi ja
lujasti, mutta siihen ei sisälly minkäänlaista vastustavaa voimaa – ei puolustautumista,
ei hyökkäämistä.
 |
| the brighter side of suffering by notsogoodphotography, on Flickr |
.:Katoavaisuus
ja elämä:.
Ei ole totta, että ylöspäin vievä vaihe on hyvä ja alas
painuva paha. Näin on vain mielen arvion mukaan. Häviäminen on välttämätöntä,
jotta uutta voi kasvaa. Toista ei voi olla ilman toista.
Sinun on täytynyt epäonnistua perusteellisesti jollakin
tasolla li kärsiä katkera menetys tai kovaa tuskaa, jotta henkinen ulottuvuus on
alkanut vetää sinua puoleensa. Tai ehkä juuri menestyksesi osoittautui tyhjäksi
ja merkityksettömäksi ja kääntyi siten epäonnistumiseksi. Joessa onnistumisessa
piilee epäonnistuminen, ja jokaiseen epäonnistumiseen kätkeytyy onnistuminen.
Niin kauan kuin mielesi pitää jotakin ”hyvänä” – oli
kyseessä sitten suhde, kunniallinen asema, jokin paikka tai fyysinen kehosi – mielesi kiintyy ja samastuu siihen.
Buddha opetti, että jopa onnellisuus on dukkha, harha.
Onnellisuutta ei voi erottaa vastakohdastaan. Näin ollen vastakohtapari
onnellinen ja onneton ovat itse asiassa yhtä. Vain ajan harha erottaa ne
toisistaan.
Tämä ei ole kielteistä ajattelua. Siinä on vain
yksinkertaisesti kyse kaiken olemassa olevan luonteen tunnistamisesta, n iin
ettei sinun tarvitse lopun elämääsi ajaa takaa tuulentupia.
Tollen mukaan tärkein oppi on: Kaikki mikä saa alkunsa,
myös häviää. Hän sanoo kuulleensa rauhaan päässeen munkin sanoneen:
”Olen
oppinut olemaan vastustamatta sitä, mikä on. Olen oppinut sallimaan nykyhetken
olla ja hyväksymään, että kaikki olemassa oleva muuttuu. Täten olen löytänyt
rauhan. ”
Tolle: Läsnäolon voima – 1. Johdanto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti