Toisessa
osassa muistiinpanoja Brad Warnerin kirjasta
Hardcore Zen
kerrotaan jo miten tulee viisaaksi. Hyvää settiä, sanoisin. Brad sanoo
kuitenkin, että kirjojen lukemisen sijaan kannattaa istua. Se opettaa paljon
enemmän. Saisiko tämä motivoitua sinutkin? Haluatko näkösi takaisin?
Sydänsuutrassa puhutaan tyhjyydestä. Se on suuri
viisauden ytimen sutra. Brad kirjoittaa, että tyhjyys on koko buddhalaisuuden
väärin ymmärretyin sana. Alkuperäinen, sanskritinkielinen sana on shunyata,
joka viittaa asioiden niin-kuin-se-on-ominaisuuteen, toisin sanoen asioiden
tilaan sellaisina kuin ne ovat ilman mielipiteiden ja ajatusten niille antamaa
väritystä.
Tyhjyys ei ole nihilistinen, olemattomuutta tarkoittava
käsite. Tyhjyys ei ole merkityksettömyyttä.
Tyhjyys on tila, joka on vapaa käsityksistämme ja havainnostamme. Se on se,
mitä maailma on, sellaisena kuin se on ennen kuin ihminen saapuu paikalle ja
alkaa valittaa kaikesta, mistä ei pidä.
Garden Buddha, statue, pink flowers, meditation position under a large tree with pink flower offering, Wedgwood, Seattle, Washington, USA by Wonderlane, on Flickr |
.:Silmiä
avaavaa:.
Kulttuurimme alkaa tajuta, ettemme voi ymmärtää
maailmankaikkeutta ainoastaan tietoisen mielen symbolien turvin. Silti ajatus
siitä, että zazen voisi suoraan johtaa maailmankaikkeuden aitoon ymmärtämiseen,
on länsimaiselle tieteelle ja filosofialle jotenkin liian outo ajatus edes
käsiteltäväksi. Se tuntuu liian mystiseltä ja kummalliselta.
Silti syvä ymmärrys, joka saavutetaan pitkän, tylsän
zazenin harjoittamisen kautta, on kenen
tahansa harjoituksiin sitoutuvan ulottuvilla, myös sinun. Ymmärryksen on
empiirisesti vahvistanut tuhansia vuosia opettajalta oppilaalle jatkunut
dharman eteenpäin välittämisen prosessi.
Aito buddhalainen opettaja on kuin ihminen, joka ei
enää ole sokea. Zazenin harjoittaminen on
kuin saisi vähitellen (eikä ehkä edes vähitellen) näkönsä takaisin.
Tätä kohtaa kannattaa miettiä: Tyhjyys on tila, joka on vapaa käsityksistämme ja havainnostamme.
Sitä istuminen opettaa havainnoimaan.
1 kommentti:
Shikantaza (只管打坐), kiinaksi zhiguandazuo, voidaan kääntää "omistautua pelkästään istumiselle", "vain pitää huolta istumisesta", "huolehtia pelkästä istumisesta". Zhi = vain, pelkästään, guan = omistautua, huolehtia, pitää huolta, valvoa (olla valpas), da = partikkeli joka ilmaisee ruumiin liikkeitä, ilmaisuja, -minen, zuo = istua. Dazuo, eli istuminen on harjoituksen samatha-aspekti ja guan, huolenpitäminen on sen vipashyana-aspekti.
Shikantaza-istumisessa ei erityisesti keskitytä yhtään mihinkään, oleellista on olla valppaana, tunnistaa mitä mielessä ja kehossa tapahtuu. Me huomaamme kuinka hengitämme luonnolllisesti ja normaalisti, ilman että yritämme kontrolloida hengitystä. Me huomaamme, onko asentomme ryhdikäs vai ei. Asennon lopahtaessa suoristamme selkämme ja jatkamme istumista.
Emme erottele harjoitusta hyväksi tai huonoksi, me vain istumme. Vähitellen jatkuva takertuminen ajatuksiin lakkaa pieniksi hetkiksi, ja tilalle astuu tyyni hiljaisuus, kokemuksen karttuessa yhä useammin ja yhä pidemmäksi aikaa. Välillä harjoitus voi tuntua hyvältä, välillä ei. Mutta tällaisiin tunnetiloihin ei tule takertua; on vain harjoitus, joka ei ole sen enempää hyvä tai huonokaan. Oleellista on vain istua. Istuminen itsessään on harjoitus, alku ja päämäärä, lopputulos. Zazenin päämäärä on zazen itsessään. Shikantaza on hyvin vaativa harjoituksen muoto.
Lähde ja lisätietoja täältä: Kajo Zendo: Zazen
Lähetä kommentti