Käsittelyssä
olevan kirjan Hardcore Zen tämän päivän aiheena on huomioita
zazenista, istumisesta. Siitä nyt ei ole paljon sanottavaa. Kokeile itse.
Brad tilittää kirjassa pitkät pätkät zazenista. Hän kertoo:
Zazeniin on vaikea uskoa, koska tuloksia saa niin
hitaasti. Nykyisin olen oikeastaan taipuvainen sanomaan, että mitään tuloksia ei
tule. Ei sillä, ettei mitään tuloksia olisi – ei niinkään voi sanoa. Ongelma
piilee ”tuloksen” käsitteessä, mutta
ei puhu siitä juuri nyt.
Minä inhosin zazenia aluksi ja toisinaan vieläkin.
Harjoitin sitä maan tapaan kuin monet
muut noudattavat terveellistä ruokavaliota tai lopettavat tupakanpolton. Se oli
rasittavaa, mutta tunsin, että se teki minulle hyvää. Zazenin inhoaminen ei
toisaalta estä todella ymmärtämästä sitä. Itse asiassa se on aikojen kuluessa
hyväksi havaittu tapa.
 |
| Seeing Beyond.. by -RejiK, on Flickr |
.:Ratkaisu?:.
Ensimmäinen valaistuminen on etenkin zazen. Kokemus,
jota Nishijima kutsuu filosofisten
ongelmien ratkaisemiseksi, on kieltämättä todellinen, mutta sitä ei pitäisi
iäksi korostaa eikä antaa sille liian suurta arvoa. Kun ihminen on ratkaissut
filosofiset ongelmat, hänen velvollisuutensa
on soveltaa ratkaisujaan käytäntöön. Mikään ei muutu helpommaksi, vaan
vaikeammaksi.
Silti zazenin kautta saavuttama tasapaino on
universaalimpaa, kaikkialla läsnä olevaa. Zenin
harjoittajien on helpompi säilyttää mielen ja kehon tasapainoinen tila tyynyltä
noustuaan kuin esiintyjien lavalta poistuttuaan.
Lue vaikka edelliset osat:
Hardcore Zen III. Aine, tahdonvoima ja aineettomuus
---
PS. Tervetuloa uudet lukijat! Teitä on jo 60!!! Olen iloinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti