Follow my blog with Bloglovin Tietoinen läsnäolo: Pipi

30.9.2013

Pipi




Olo on tuskainen, tukkoinen, epämukava, heikko, väsynyt, elähtänyt, kypsä, hermostunut, särkevä, aristava, koskeva ja vaikka vielä mitä. Syksy pukkasi flunssan päälle jälleen kerran. Hetkessä elämistä koetellaan, enkä millään jaksaisi vaan olla. Vai jaksanko?


Laskin tämän olevan kuudes flunssa, pienellä on kahdeksas flunssa tänä vuonna. Päivähoidon aloittaminen on kaiken takana. Ei naurata. Yleensä flunssan yhteydessä saa kaiken kukkuraksi pysyä poissa jumpasta kaksi viikkoa. Sinne pääseminen on minulle tärkeää. Nyt kun olen ollut kuusi kertaa flunssassa, niin se tekee jo kolme kuukautta jumppataukoa tänä vuonna. Saattaisi käydä hermoon, jo vielä olisi olemassa ne hermot!

Olen kiukutellut aina siitä, kun olen tullut kipeäksi. Harmittaa kun väsyttää. Ärsyttää kun ei pääse sinne jumppaan. On tosi kurjaa, kun on paha olo, eikä saa nukuttua kunnolla. Mitään ei voi tehdä, kun on kipeä. Aina sitä vaan tulee kipeäksi vaikka jatkuvasti yliannostelee D- ja C-vitamiinia. Kiskon hunajaa, yrttejä, marjamehua ja inkivääriä, mikään ei auta. Mutta mitä sitten?





Olen oppinut, että kipeys, ihan niin kuin kaikki muukin menee ohi. Ihan sama, miksi siinä rypeä, kun ei se ole niin vaarallista ja menee ohi. Jään henkiin ja voin jatkaa elämääni. Aina tulee uusia päiviä, uusi jumppia ja huomenna on jo paljon parempi olo.

Tekisi mieli hehkuttaa mahdollisuuksista käpertyä sohvaan tai nukkua päiväunet. Niin ei aina ole oikeassa elämässä. Valitsen työn, kotityöt ja lapsen hoidon. Olen niiden kanssa ja annan taudin tulla tai mennä. Ihan sama. Tämä on niin tätä.

Sen verran nyt olen olotilassani rypenyt, että tuntuu, että olisin päässyt pisteeseen, jossa voin todeta, etten oikeasti menetä mitään. Enää en tiedä edes mihin muka aika olisi ollut paremmin käytettävissä menneenä viikonloppuna. Ihan sama.



Lue myös vanhoja ajatuksiani sairastamisesta ja anna niidenkin mennä:





4 kommenttia:

Marmustoi kirjoitti...

Nuo sairauden aikaiset tuntemukset ja ajatukset kertovat usein siitä, että vaadimme itseltämme yksinkertaisesti liikaa. Elämä vaatii ja me yritämme vastata sihen parhaamme mukaan. Huomasin sen itsekin nyt kun kesken muuttoa selkäni kipeytyi niin, että kaikki piti jättää sikseen. Se kysyy hermoja, sillä toimiva arki tuntuu niin tärkeältä. Mutta onko se sittenkään tärkeämpi kuin oman kehon viestit? Minulla ei ole vastausta siihen, mutta näiden asioiden kanssa me monet kamppailemme. Voimia ja paranemisia sinulle!

Sanna Vehviläinen kirjoitti...

Tutun tuntuisia tunnelmia. Minä lähdin tänään kesken pois joogatunnilta. Eilen tuntui matolla kaikki sujuvan hyvin, tänään tökkäsi tosi pahasti. Flunssa tulolla... Harmitti. Mutta sitten toisaalta. Eikös harjoituksen idea ole ottaa se vastaan sellaisena kuin se kulloinkin tulee. Eli kropallani oli tällaista asiaa tänään, että älä joogaa vaan mene kotiin. Yritän sitä sulatella. Terveisiä sinulle ja toipumista.

Anonyymi kirjoitti...

Lisäravinteista sanoisin että sinkki on se, joka parantaa flunssaa. Ja ne pitää olla imeskeltäviä sinkki tabletteja. Seuraavan kerran kun olo alkaa olemaan hieman flunssainen niin muutaman tunnin välein imeskelee näitä sinkkitabletteja parin päivän ajan niin flunssa ei ole lähellekään niin paha tai sitä ei tule ollenkaan.

Ei ole maksettu mainos mutta nämä olen todennut tehokkaaksi ja monet muutkin myös:
http://www.iherb.com/Nature-s-Way-Zinc-Lozenges-Natural-Berry-Flavor-60-Lozenges/2085

Annina kirjoitti...

Kiitos kommenteista ja sympatiasta! Itseä ja kehoa on hyvä pysähtyä kuuntelemaan... Kun vaan malttaisi. Se yrittää opettaa.

Sinkin olen huomannut hyväksi ja näitä nappailen:
http://www.iherb.com/Life-Extension-Zinc-Lozenges-75-Lozenges/4883

Toivottavasti tänä vuonna oli vika flunssa tässä...