Aurinko paistaa kirkkaalta
siniseltä taivaalta ja lämmittää kasvoja ihanasti. Pienet hihkuvat
pulkkamäessä, vaikka vauhti olisi kuinka kova.
Oltiin tänään Luukissa aika
aikaisin liikkeellä ja saatiin koko mäki itselle.
Lumen pinta on kullan
värinen, kun aurinko porottaa sitä. Se kiiltää hetken ja sulaa sitten pois. Järvi oli vielä jäässä, mutta
sen hapetusaukkoa piti käydä kurkistamassa.
Jokainen hyvä retki päättyy tietysti eväiden syöntiin. Tällä kertaa takkatuvassa.
Luin tästä artikkelista
siitä miksi lasten tulee olla luonnossa:
“Kun lapsi on ulkona
luonnossa, kaikki aistit aktivoituvat. Hän saa tunteen olevansa osa suurta
kokonaisuutta, sen sijaan, että keskittyisi vain yhteen asiaan, kuten
tietokoneeseen. Lapsi näkee, kuulee, koskee ja jopa maistaa. Luonnossa lapsen
aivoilla on mahdollisuus palautua, ja niinpä keskittyminen ja huomion
suuntaaminen paranevat.”
Lapselle on hyödyksi olla
ulkona, tulla likaiseksi, löytää luonnon aarteita ja uuvuttaa itsensä
raittiista ilmasta. Itsestäänselvää, eikö?! Pitkän ja rankan viikon jälkeen sitä tuntee nyt palautuneeksi tässä aikuinenkin.
Ulkoilitko tänään auringossa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti