Aikaa
ei ole mihinkään ja sitten sitä taas välillä on TV:n katseluun ja mainoslehtien
lukemiseen saakka. Se on epäsuhtaista ja minusta tuntuu, että aika on yhtä
suhteellinen käsite kuin kaikki muutkin. Omaa ajankäyttöään ei aina huomaa tai
siihen ei kiinnitä huomiota mihin aika kuluu. Se vaan menee johonkin. ”Tässä on
ollut kaikenlaista.” Moni meistä kuluttaa aikansa välillä vähän vähemmän
tehokkaasti. Se on ihan okei välillä, mutta ei aina.
Omassa elämäntilanteessa tämä tulee nyt todella hyvin
esiin joka päivä. Pieni on mennyt päiväkotiin ja puoliso töihin. Kaikki on
muuttunut.
Ystävän kanssa puhuimme siitä, miten töissä on nykyään
saatava tehokkaasti aikaan vaikka mitä huomattavasti lyhyemmässä ajassa. Lapsi
on haettava tarhasta ajallaan ja sitä ennen hommat on oltava tehtyinä. Oma
sisäinen perfektionisti ei halua luistaa työn laadusta, vaan se pistää
tosissaan keskittymään. Aikaa ei vain ole hukattavaksi.
Siinä se tuli. Ydinsana on keskittyminen. Se on avain tehokkuuteen
ja tuntuu auttavan delegoinnin ja priorisoinnin lisäksi tämän elämäntilanteen
ahdingossa. Minusta tietoisuustaidot opettavat tahdonvoiman lisäksi keskittymään.
Näin ollen harjoittamisesta on tällä hetkellä elämässäni tosi paljon hyötyä.
 |
| The Kaizo-Memo Pockets as a Mobile GTD In-Box or hipsterPDA case by hawkexpress, on Flickr |
Olen aiemminkin kirjoittanut aiheesta:
”Tietoinen läsnäolosi on vain niin vankkaa kuin mielesi
kyky olla tyyni ja vakaa. Ilman keskittymistä tietoisuuden pinta on kuohuva ja
levoton, eikä pysty heijastamaan asioita tarkasti. Tai se heijastaa ne väärin.
Ilman ”oikeaa”, kaiken huomioivaa havaintoa, on aina vaara virhetulkintoihin.”
Miten niin? Pystyn palaamaan keskittymiseen. Jos huomio
harhailee, huomaan sen ja palautan sen kohteeseen. Mielen harhaantuminen tulee
tietoisuuteen jotenkin nopeammin. Ne harhapolut joille se harhautuu loppuvat
umpikujaan. Nopeasti. Tiedostan mihin tarkkaamattomuus
johtaisi. Ainakaan en saa tehtyä aikomaani. Tarkkaavaisuus pysyy kohteessa ja
tunne hetkittäin tarkkaavaisuuden voiman. Mistä se kumpuaa? Tahdonvoimastako? Se
on mahdollista. Hyvä niin, olen kiitollinen.
”Jos jotain oikeasti haluaa, keskittymällä siihen
täysillä on suurempi mahdollisuus saavuttaa tavoitteensa. Sitten on
keskityttävä oikeaan asiaan, ei tavoitteeseen, vaan siihen asiaan mikä vie
sillä hetkellä oikeaan suuntaan. Tavoitteeseen
keskittyminen vie pois tästä hetkestä, tien tästä pätkästä. Näin
tavoitteistakin on hyvä päästää
irti.”
Keskityn. Saan aikaisesti. Ehdin enemmän, pysyn
laadussa. Näillä mennään nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti