Kaikki
ovat kuullet mindfulnessista ja sitä harjoittavat yhä useammat. Miljoonat ovat
saaneet helpotusta stressiinsä, oppineet keskittymään ja olemaan
empaattisempia. Kaikki tämä on positiivista, mutta kolikolla on kääntöpuoli,
varsinkin kun oppeja sovelletaan yritysmaailmassa. Tämä blogiteksti on lyhennelmä
ja käännös Huffingtonpostin artikkelista ”Beyond
McMindfulness”.
Kaikille elämän alueille, syömiseen, opetukseen,
masennukseen jne. on jo kirjoitettu oma mindfulness oppaansa. Usein saamme
uutisissa kuulla kaikista mindfulness meditaation terveysvaikutuksista ja
vähitellen alkaa vaikuttaa siltä, että meillä on ratkaisu kaikkiin ongelmiin!
Arvatenkin mindfulness on alkanut kiinnostaa myös
yrityksiä ja niitä konsultoivia. Mindfulnessin pehmeiden taitojen antamista
hyödyistä työpaikalla ei ole vielä mitään empiirisiä tutkimuksia.
Toki erilaisten myytävien ohjelmien sanotaan olevan
buddhalaista alkuperää, mutta usein samaan hengenvetoon todetaan, ettei ole
mitään yhteyttä buddhalaisuuteen. Näin mindfulnesstuotteita on helpompi myydä
yrityksille.
|
The Infinite Loop by kurafire, on Flickr |
Valitettavasti on niin, että alkuperäisillä buddhalaisilla
menetelmillä oli paljon enemmän tavoitteena kuin päänsäryn ja verenpaineen
vähentäminen, tai vielä vähemmän tuottavuuden lisääminen.
Tästä johtuen kriitikot ovat alkaneet kutsua
tekniikoita McMindfulnessiksi. Alun perin tarkoituksena on ollut vapauttaa ja
muuttaa ihmisen käytöstä unohtamatta etiikkaa ja myötätuntoa. Kun mindfulness
irroitetaan juuriltaan, saattaa olla, että se ei herätäkään näkemään maailman
ahneutta, pahantahtoisuutta ja harhoja. Artikkelin kirjoittajan mielestä
McMindfulness on banaalin ja terapeuttisen itsehoitomenetelmän kauppaamista,
joka jopa lisää edellä mainittuja ominaisuuksia.
Stressin vähentämisen ja tarkkaavaisuuden lisäämisen
lisäksi mindfulness on havainnointia, joka vaikuttaa kaikkeen. Ajatukset,
puheet ja teot, se mistä ansaitsemme elantomme ja tahtomme elää hyvää elämää –
tämä kaikki on osa vanhaa perinnettä. Kokonaisuuden avulla elämästä tulee sarja
mielekkäitä tekoja ja sen laatu paranee. Pääpointtina on se, että
tarkkaavaisuuden ja muiden mindfulnessin tuomien etujen avulla voi tehdä myös
pahaa, jos eettistä näkökulmaa ei oteta huomioon ja ihmisen toiminta ei ole sen
mukaisesti ”oikeaa”.
Toinen McMindfulnessiin liittyvä harhaluulo on, että
mindfulnessin harjoittaminen on itsensä sisäistä kehittämistä. Näin ollen se
sopii hyvin työelämän kovaan kilpailuun. Tällöin usein henkilöiden väliset
suhteet ja organisaatio kokonaisuutena jäävät huomioimatta. Ihmisten motiiveja
ei huomioida ja todelliset syyt jäävät peittoon. Syntyy tavallaan
osaoptimointia, joka ei lisää hyvinvointia isossa mittakaavassa tai edes
yrityksen sisällä.
Tätä vastaan argumentoidaan sillä, että muutos alkaa
yksilöstä. Kirjoittaja on kuitenkin sitä mieltä. että ahneus, pahantahtoisuus
ja harhat voivat olla organisaatioiden ominaisuuksia siinä missä yksilöidenkin.
Stressin syitä ei myöskään analysoida, vaan yksilö
laitetaan harjoittamaan mindfulnessia oman itsensä parantamiseksi. Ihmisyyden
ja huolenpidon naamion takana mindfulness muotoillaan turvaventtiiliksi, jonka
avulla yksilö voi sopeutua stressiin ja työelämän vaatimuksiin.
Samantyyppisiä ihmisten valmennusohjelmia on nähty
historiassa. Bhikkhu Bodhi, länsimainen buddhalainen munkki on varoittanut,
että mindfulnessia voidaan helposti väärinkäyttää saavutetun aseman
säilyttämiseen ja kulutusyhteiskunnan vahvistamiseen. Näitä asioita
McMindfulnessin myyjät eivät ole kiinnostuneita tutkimaan, vaan niistä
varoittaminen nähdään helposti uhkana yksilön kehittämiselle.
Suurin artikkelin kirjoittajan huoli liittyy siihen,
että muutaman vuoden päästä McMindfulness unohdetaan kuten niin monet muutkin
tekniikat. Jotta todellinen positiivinen henkilökohtainen kasvu ja sosiaalinen
muutos olisivat mahdollisia on tarpeen huomioida niin mindfulnessin eettinen
viitekehys kuin kaikkien elävien hyvinvointikin. Vain näin mindfulness voi
muuttaa maailmaa pysyvästi.
...
Mitä ajatuksia tästä heräsi?