Jos se ei ole tullut jollekulle tässä blogissa selväksi
niin todettakoon taas kerran, että tykkään pyöräilystä.
Ä Poljen
mielellään kaikki alle 10 kilometrin matkat.
Ä Istun
satulassa paikallaan olevan pyörän selässä vaikka kolme tuntia.
Ä Lempipuuhaa
on pyöräily geokätköjen perässä, mielellään koko päivän putkeen.
Ihan tavallisena arkipäivänä kilometrejä tulee lapsen tarhaan
viemisineen ja töihin ja jumppaan pyöräilyineen helposti se 10 km. Se on ihan
kiva luku. Ei paljon, mutta kuitenkin jotain.
Kuva: Action for Happiness
Aamulla nautin pyörän selkään kiipeämisestä säässä kun
säässä. GoreTex on ystäväni suurimman osan vuotta, eikä sen hiostavuus haittaa
minua yhtään. Tärkeämpää on pysyä lämpinämä.
Usein miten poljen joka päivä oman metsäni läpi.
Näen auringon nousun ja laskun, pilvet ja kasvien kasvun ja kuihtumisen. Voin
tuntea eläväni, kun kehoni siirtää minut paikasta toiseen. Veri virtaa suonissa
ja pulssi nousee. Pidän siitä. Pyörän päällä olen yhtä ympäristöni kanssa ja voin
kunnioittaa sitä.
Voitte uskoa, että tukka on aina kypärän jäljiltä
lytyssä… Pyöräilen silti. Se on tietoinen valinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti