Kouhkaan
ja meuhkaan täällä blogissa, mutta myös oikeassa elämässä luonnon
terveellisyydestä ja käsken aina kaikkia menemään metsään. Metsällä on
oikeasti ja tieteellisesti todistetusti terveysvaikutuksia. Oivalsin nyt ainakin yhden syyn miksi on näin.
Sunnuntain hesarissa oli juttu Suomen pienimmän
kunnan Sottungan terveistä ja hyvinvoivista asukkaista. Harjoittavatko he kaikki tietoista läsnäoloa? Ei. Siinä todettiin, että
saariston luonto asettaa rajat.
"Identiteetin
yhteyttä ihmisen hyvinvointiin on vaikea sanoa, mutta saaristossa luonto on
todella tärkeä", Katriina Siivonen sanoo.
”Ihminen oppii kunnioittamaan meren ja
luonnon voimaa.”
"Ulkopuoliset
auktoriteetit eivät rajoita ihmisen vapautta tehdä mitä hän haluaa, mutta
luonto asettaa rajat."
 |
| Conspicuous by MightyBoyBrian, on Flickr |
Minulle tuli ajatus siitä, että luonnolle ihminen ei
voi mitään. Sen tajuaa pieni lapsikin. Luonnon voiman oppii hyväksymään elämän
eri tilanteissa. Sitä ei tule vastustaneeksi, koska tietää sen turhaksi. Pakko hyväksyä, että sataa. Pakko elää sen kanssa, ettei tullut lomalla helle. Tärkein elämänohjehan kuului: Älä vastusta. Yksinkertaista.
Tästä päättelin, että ihminen tarvitsee luontoa oppiakseen olemaan elämän
armoilla, ei vain luonnon armoilla. Luoto opettaa olemaan vastustamatta.
Luonto tekee meille kaikille hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti