Kellokortin orjana

Se olisi sitten taas kesäloma muisto vaan ja töitä riittää ihan tarpeeksi, jossei hieman ylikin. Tätä elämää riittää elettäväksi ja ainakin minulle sattuu ja tapahtuu. Kello tikittää ja joku odottaa aina jossain. Leimaan kellokorttia, ilman että sitä edes muistan. Miten tästä elämästä tuli tällaista arkea?

Edellisenä syksynä mietin arjen sujumista ja muistaakseni makailin paljon sohvalla. Töihin palatessa kohta jo kaksi (!) vuotta sitten tein kaikenlaisia hyviä päätöksiä olla läsnä perheelleni. Se arjen luksus pitää yhä joka päivä. Mutta koska syksy on ”kiireineen” tavoittamassa ainakin minua, on syytä jälleen palauttaa mieliin mitä arkipäivän tyyneys voisi olla?

allopoıεtıcal 1N1 rεcursıon tεmporary contεxt . . by jef safi \ 'Parker Mojo Flying, on Flickr

Pidin hieman muistikirjaa siitä mitä arkipäivän tyyneys minulle tarkoittaa tällä hetkellä. Tässä hetkiä, joissa koen hetkittäistä läsnäoloa ja minulla on ajatus, että se tuntuu tyyneltä.

• ©      Katson Ajatonta kelloani
• ©      Pyöräilen töihin, jalat ovat raskaat
• ©      Kävelen autolta päämääräni ovelle, kiinnitän huomiota säähän ja vuodenajan etenemiseen.
• ©      Kuljen portaissa
• ©      Odotan punaisen valon vaihtumista
• ©      Kuuntelen tarkkaan ja yritän ymmärtää jotain teknistä
• ©      Syön lapsen kanssa
• ©      Palaan palaverista työpisteelleni

Eihän näitä kaikkia aina muista, eikä näissä tilanteissa joka kerta tunne rauhaa, mutta sekin on ihan hyvä, että edes silloin tällöin päivän kuluessa on hyvä olla.

Mitkä hetket sinulle ovat tällaisia?