Lasten kanssa talviretkellä Nuuksiossa Sorlammilla

Kirjoitan blogissa ulkoilusta ja retkeilystä melko paljon ihan jo siitä yksinkertaisesta syystä, että uskon, että lasten kanssa on hyvä olla ulkona useita tunteja joka päivä. Kesäisin pääasiassa asummekin ulkona, niin kotipihalla kuin mökilläkin. Näin talvella saa käyttää vähän enemmän kekseliäisyyttä ja viitseliäisyyttä jotta kaikki saavat tarpeeksi ulkoilmaa ja liikuntaa. Pimeässä lähipuistossa ja kotipihassa ei vaan jaksa räntäsateessa joka päivä kökkiä.

Koko joululoman ajan olemme saaneet kaikenlaista säätä niskaan. Melkein joka päivä pukeuduimme sään mukaisesti ja painuimme ulos. Minulla oli jo ennen joulun pyhiä muutama päivä lomaa ja olimme kesäretkikavereiden kanssa sopineet Nuuksion retkestä. Katsoin edellisenä päivä Sorlammin luontopolun olevan parin kilometrin pituinen, sopiva lenkki 11, 7, 4 ja 5-vuotiaiden kanssa taivallettavaksi. Reitiltä piti löytymän näillä keleillä pakollinen tulikatos. Eväitä on turha kuvitella kannon nokassa ainakaan nauttivan. Matkassa meitä oli kaksi aikuista.

Pääsimme matkaan hyvissä ajoin ennen puoltapäivää Nuuksion majalta Pitkäjärven päästä. Metsässä oli aivan taivaallinen rauha. Pieni lumipeite oli kaunis, mutta metsässä oli paljon paljon vihreää. 

Pienten mielestä metsä oli ihan sadunomainen. Taikaa siellä olikin, tai sitten reitin suunnittelijalla oli tullut laskuvirhe. Mukaan otetun Nuuksion kartan mukaan kierros olisi 5,5 km.

Kun kerran ollaan reitillä, niin sitä ei auta kun jatkaa. Matkassa oli mukana myös maasto GPS, joka helpottaa suunnistusta aikana, jolloin pieni lumipeite haittaa polkujen bongaamista. 

Kuljimme siis pääosin Sorlammin luontopolkua. Totesimme sen olevan huonosti merkityn, vaikka puissa oli nauhoja välistä tieheästikin, ne oli vaikea huomata. Polku kiemurtelee sen lisäksi jonkin verran ja se sotii suuntavaistoa vastaan. Siksi seurueemme nautti pari pätkää ihan umpipöpelikköä.

Suunnistusvirheet lisäsivät muutenkin jo vähän liian pitkän retken pituutta ja saivat pimeän laskeutumaan ennen kuin olimme takaisin autolla.

Retken kohokohdat olivat geokätkön etsiminen pienestä luolasta ja luonnollisesti eväiden syöminen keittokodalla Sorlammen rannalla. 

Eväänä tällä kertaa oli soijanakkeja ja kasvisjuustopasteijoita. Evästauon aikana alkoi hiljalleen sataa lunta.

Reitti oli vaihteleva, näimme kolme lampea, Lajalammen, Sorlammen ja Pikku Sorlammen. 

Luontopolulla oli haastellisia osuuksia muutama mäki ja se, että polku ei ollut missään kohdassa hyväkuntoinen ja helposti edettävä tähän vuodenaikaan. Muutama pitkospuuylitys oli varsin jännittävä pienten lasten kanssa. Huomioitavaa on, että mukana olleet ovat kokeneita metsänkävijöitä ja oppineet kuuntelemaan ohjeita. Niin hienosti yhteispelillä selvittiin kuvan mukaisista tulvapaikoistakin.

Viimeinen kilometri autolle meni taskulamppujen valossa. Pienet jalat olivat kovin väsyneet, mutta hienosti jokaisen askeleen itse jaksaneet. Kaikesta tarpomisesta huolimatta meillä oli todella kiva retki!