Kirjoitan
blogissa ulkoilusta ja retkeilystä melko paljon ihan jo siitä yksinkertaisesta
syystä, että uskon, että lasten kanssa on hyvä olla ulkona useita tunteja joka
päivä. Kesäisin pääasiassa asummekin ulkona, niin kotipihalla kuin mökilläkin.
Näin talvella saa käyttää vähän enemmän kekseliäisyyttä ja viitseliäisyyttä
jotta kaikki saavat tarpeeksi ulkoilmaa ja liikuntaa. Pimeässä lähipuistossa ja
kotipihassa ei vaan jaksa räntäsateessa joka päivä kökkiä.
Koko joululoman ajan olemme saaneet kaikenlaista säätä
niskaan. Melkein joka päivä pukeuduimme sään mukaisesti ja painuimme ulos. Minulla oli jo ennen joulun pyhiä muutama päivä lomaa
ja olimme kesäretkikavereiden kanssa sopineet Nuuksion retkestä. Katsoin edellisenä päivä Sorlammin luontopolun olevan parin kilometrin pituinen, sopiva
lenkki 11, 7, 4 ja 5-vuotiaiden kanssa taivallettavaksi. Reitiltä piti löytymän
näillä keleillä pakollinen tulikatos. Eväitä on turha kuvitella kannon nokassa
ainakaan nauttivan. Matkassa meitä oli kaksi aikuista.
Pääsimme matkaan hyvissä ajoin ennen puoltapäivää
Nuuksion majalta Pitkäjärven päästä. Metsässä oli aivan taivaallinen rauha.
Pieni lumipeite oli kaunis, mutta metsässä oli paljon paljon vihreää.
Pienten
mielestä metsä oli ihan sadunomainen. Taikaa siellä olikin, tai sitten reitin
suunnittelijalla oli tullut laskuvirhe. Mukaan otetun Nuuksion kartan mukaan kierros
olisi 5,5 km.
Kun kerran ollaan reitillä, niin sitä ei auta kun
jatkaa. Matkassa oli mukana myös maasto GPS, joka helpottaa suunnistusta
aikana, jolloin pieni lumipeite haittaa polkujen bongaamista.
Kuljimme siis pääosin Sorlammin
luontopolkua. Totesimme sen olevan huonosti merkityn, vaikka puissa oli nauhoja
välistä tieheästikin, ne oli vaikea huomata. Polku kiemurtelee sen lisäksi jonkin verran ja se sotii suuntavaistoa
vastaan. Siksi seurueemme nautti pari pätkää ihan umpipöpelikköä.
Suunnistusvirheet lisäsivät muutenkin jo vähän liian
pitkän retken pituutta ja saivat pimeän laskeutumaan ennen kuin olimme takaisin
autolla.
Retken kohokohdat olivat geokätkön etsiminen pienestä
luolasta ja luonnollisesti eväiden syöminen keittokodalla Sorlammen rannalla.
Eväänä tällä kertaa
oli soijanakkeja ja kasvisjuustopasteijoita. Evästauon aikana alkoi
hiljalleen sataa lunta.
Reitti oli vaihteleva, näimme kolme lampea, Lajalammen,
Sorlammen ja Pikku Sorlammen.
Luontopolulla oli haastellisia osuuksia muutama mäki ja se, että polku ei ollut missään kohdassa hyväkuntoinen ja helposti edettävä tähän vuodenaikaan. Muutama
pitkospuuylitys oli varsin jännittävä pienten lasten kanssa. Huomioitavaa on,
että mukana olleet ovat kokeneita metsänkävijöitä ja oppineet kuuntelemaan
ohjeita. Niin hienosti yhteispelillä selvittiin kuvan mukaisista
tulvapaikoistakin.
Viimeinen kilometri autolle meni taskulamppujen valossa.
Pienet jalat olivat kovin väsyneet, mutta hienosti jokaisen askeleen itse
jaksaneet. Kaikesta tarpomisesta huolimatta meillä oli todella kiva retki!
2 kommenttia:
Kiitos tästä postauksesta!
Tällaiset jutut arkipäivän läsnäolosta ovat minusta inspiroivia ja koskettavia, etenkin, kun luin iltapäivälehdestä, kuinka jo päivähoitoikäiset lapset istuvat paikoillaan nykyään liikaa.
t. Hannele
Pieniä asioita pienten ihmisten kanssa, jotka ehkä ovatkin isoja loppujen lopuksi. Ainakin muistoissa.
Lähetä kommentti