Hallitsijan kolme kysymystä

Johtamisen nyt : tietoinen läsnäolo johtajuuden kivijalkana kirjassa on Seija Mauron usein kertoma opettavainen tarina Hallitsijasta. Haluan antaa sen ajattelemisen aiheeksi tänään.

Leo Tolstoi kertoo hallitsijasta, joka ajatteli kaikkien huoliensa häviävän sitten, kun hän tietäisi vastaukset kolmeen kysymykseen. Kysymykset olivat:

1.       Mikä on tärkein aika kullekin tehtävälle?

2.       Kenen kanssa työskenteleminen on tärkeintä?

3.       Mitä tärkeää tulee tehdä kaiken aikaa?

Hallitsija sai monenlaisia neuvoja; tulisi opetella ajanhallintaa, priorisointia ja päätöksentekoa; tulisi palkata maailman parhaat neuvonantajat jne. Mutta hallitsija ei ollut mihinkään vastauksista tyytyväinen ja niin hän päätti mennä tapaamaan vuorella asuvaa viisasta erakkoa ja tapasi hänet puutarhasta kaivamasta maata.

Hallitsija esitti kysymyksensä. Erakko kuunteli tarkasti, mutta ainoastaan taputti hallitsijaa olkapäälle ja jatkoi raskasta työtä. Hallitsija sanoi: ”Olet varmaan väsynyt, anna minun kaivaa. ” Erakko istui ja hallitsija alkoi kaivaa. Kun hän oli kaivanut jonkin aikaa, hän toisti kysymykset. Erakko vastasi: ”Etkö jo lepäisi? minä voin jatkaa.” Hallitsija halusi kuitenkin jatkaa kaivamista. Kun alkoi jo tulla ilta, hallitsija sanoi: ”Tulin tänne kysymään neuvoasi. Jos et osaa neuvoa, niin sano, jotta voin palata kotiin.”

”Kuulitko? Joku juoksee tänne päin” sanoi erakko. Samalla metsästä tulikin pahasti haavoittunut mies, joka kaatui tajuttomana maahan. Erakko ja hallitsija sitoivat miehen haavat. Kun tämä tuli tajuihinsa hän sanoi hallitsijalle: ”Anteeksi!” Hallitsija kysyi miksi mies pyytää häneltä anteeksi. Mies vastasi :”Majesteetti. Te ette tunne minua, mutta minä tunnen teidät. Viime sodan aikana ryöstitte omaisuuteni ja tapoitte veljeni. Olin vannonut tappavani teidät eräänä päivänä. Kun sain tietää, että tulette metsätietä tänne majalle, päätin tappaa teidät paluumatkallanne. Odottaessani teitä sotilaanne löysivät minut ja haavoittivat minua, mutta pääsin pakenemaan. Aioin tappaa teidät ja nyt te pelastitte henkeni. Antakaa anteeksi se, mitä suunnittelin.”

Your Move by Durotriges, on Flickr

Ennen lähtöään majesteetti kysyi vielä erakolta vastauksia kolmeen kysymykseensä. Erakko vastasi: ”Nehän ovat tulleet vastatuiksi. Jos ette olisi tunteneet sääliä minua kohtaan ja jääneet kaivamaan kanssani maata, olisitte nyt kuollut. Silloin tärkein aika oli se kun kaivoitte. Tärkein henkilö olin minä ja tärkein pyrkimyksenne oli auttaa minua. Muista, että on olemassa vain yksi tärkeä aika. Se on tämä hetki! Tärkein ihminen on se, jonka kanssa olet juuri nyt, sillä emme tiedä, olemmeko kenenkään muun kanssa tämän jälkeen. Tärkeintä on tehdä se ihminen, jonka kanssa olet juuri nyt onnelliseksi. Sillä se on elämän ainut tarkoitus.

Toivo on este

Tänään ajankohtainen teksti löytyi taas kerran Thich Nhat Hahnin kirjasta Peace is every step. Kannattaisi useammin selailla. Teksti kertoo toivosta. Siitä kannattaa luopua. Oikeasti.

Toivo tekee tämän hetken elämisestä vähemmän vaikeaa kestää, siksi se on tärkeä. Vaivat ja vastoinkäymiset kevenevät toivon avulla. Siinä kaikki. Muuhun toivosta ei ole. Thayn mielestä toivo on oikeastaan traagista. Toivo on tulevaisuudessa ja siihen ripustautuminen estää energian ja tarmon suuntaamisen kuluvaan hetkeen. Toivosta tulee este. Jos pystyt pidättäytymään toivosta, voit palata kuluvaan hetkeen ja löytää siinä olevan ilon. 



Luovu toivosta.



Indeever in motion by Tambako the Jaguar, on Flickr

Mikä tärkeintä valaistumista, rauhaa ja iloa ei voi sinulle tuoda kukaan muu. Lähde on itsessämme ja jos katsomme tarpeeksi syvään tähän hetkeen, vesi pirskahtaa esiin. Hengitä syvään.

Toivolle asetetaan niin paljon painoarvoa, että kuluva hetki hukataan. Vain palaamalla tähän hetkeen ja itseen, voi olla tyytyväinen, iloinen ja rauhassa. Toivosta luopumiseen kehottaminen aiheuttaa voimakkaan vastareaktion.

Thay ei sano etteikö toivoa saisi olla, se ei vain ole yksinään tarpeeksi. Jos elää toivossa, ei elä kuluvassa hetkessä. Tämä hetki tuo ilon ja rauhan tässä ja nyt. Toivoa ei tarvita, tulevaisuutta ei tarvita. Katseellaan, hymyllään, sanoillaan ja omilla teoillaan voi olla rauhassa tässä ja nyt. Jos on oikein päättäväinen, se onnistuu.

Kokeile sinäkin luopua toivosta. Minä harjoittelen sitä tänään.

Katve

Pahoittelut hiljaisuudesta. Sairastamme. Tietoista läsnäoloa harjoittelen. Kovissa paikoissa taitoa koetellaan. Harjoitus kantaa. Huomaan vain kehoon palaamisenkin rentouttavan ja poistavan jännitystä. Asennon korjaaminen helpottaa pienen kanssa valvoessa. Henkisesti on niin paljon helpompi vain olla ja palata pois murheesta tähän hetkeen.

Kurja sielunmaisema 2 yötä sitten.

Tästä on tie vain parempaan. Pyrin pois tästä maisemasta vatvomasta. 

Kivijalka, osa III

Lue näistä linkeistä tietoisen läsnäolon perusteiden edelliset osat:

Kivijalka, osa I

Kivijalka, osa II

Tässä kolmas osa.

.:Mielen rakenteesta:.

Ihmisen aivot ja mieli muuttuvat kaiken aikaa, niitä voi verrata aaltoihin jotka tulevat ja menevät. Myös omat tunteet ja mielipiteet ovat muuttuvaisia. Ne ovat yksi näkökulma kokonaisuuteen ja hetken tuotosta. Kuitenkin ihmisen minässä on jotain pysyvää. Ihmisen persoonallisuudessa on monia puolia. Osa saadaan jo syntymässä temperamenttina eli synnynnäisenä tapana reagoida. Kasvatus ja ympäristö muokkaavat persoonallisuutta. Syvimmällä on ydinminä, joka on erityinen ja ainutlaatuinen kerros. Jokainen ihminen on siis erilainen ja toisaalta hyvin samanlainen. Syvässä läsnäolon tilassa ihminen kokee tämän samuuden.

Mieli koostuu kolmesta tietoisuuden kerroksesta: tietoinen, ei-tietoinen ja esitietoinen kerros. Buddhalaisuudessa ei-tietoisesta mielestä käytetään ilmaisua varastotietoisuus, jossa tunteet, ajattelu- ja reagointimallit ovat siemeninä tallessa. Kun siemen tulee kastelluksi, se aktivoituu ja tulee esitietoiseen tai tietoiseen mieleen ja aiheuttaa reaktion. Ilon siementen kastelusta tulee iloiseksi, tyytymättömyyden siementen kastelusta tyytymättömäksi. Siementen aktivoitumisen ja reaktion välillä on hiuksenhieno väli, ”tahdon koti”. Ilmaus on Tara Bennet-Golemanin kirjassa Tunteiden alkemia. Tietoisen läsnäolon energia kasvattaa ”tahdon kodin” tilaa. Energia auttaa arvioimaan millaisia siemenet ovat ja miten niihin pitäisi reagoida, Vai kannattaako reagoida ollenkaan. Mindfulness-energiaa voi kuvata kohdevaloksi. Koska kaikki tapahtuu niin nopeasti, usein tuntuu siltä ettei edes tunnista siementä eikä omaa käytöstään.

.:Yhteenkuuluvuudessa oleminen:.

Ihmisten tulisi ymmärtää miten kaikki on yhteydessä kaikkeen ja pienessä yksittäisessä osassa on kaikki muu. Tietoisuuden syvimmällä tasolla on kollektiivinen viisaus, ja koko ihmiskunta on muodostunut siitä. Meidän on ymmärrettävä vastuumme kokonaisuuden osana. Yksilön muutos alkaa siitä että hän tulee tietoisemmaksi omasta itsestään, oman mielensä äärettömyydestä ja erillisyyden harhasta.

 

LOST IN SPACE by Ennor, on Flickr



Kun katsoo kaunista kukkaa, näkee ensin vain kauneuden. Mutta kun katsoo tarkkaan ja syvälle, näkee myös lannoitteet ja mullan, jossa kukka on kasvanut.



.:Läsnä siinä, mitä on juuri nyt:.

Läsnäolon tilassa voi olla missä vaan, pukeutuessaan, riisuutuessaan, autolla ajaessa, keskustellessa, katsellessaan maisemaa. On vain keskityttävä juuri siihen, mitä on tekemässä. Mieli kuitenkin mielellään vaeltaa, vaihtaa suuntaa ja keskeyttää.

Havainnoi, havainnoi, havainnoi! Tämä ohje on tietoisen läsnäolon perusta. Avaamme aistit ja tulemme tietoisiksi siitä mitä näemme, kuulemme, tunnemme, haistamme ja maistamme juuri nyt. Lisäksi voimme havainnoida myös ajatuksiamme. Ajatteleva mieli on buddhalaisuudessa kuudes aisti. Kaikki nämä kuusi aistia ovat siis ovia tietoiseen läsnäoloon.

Meillä on silmät, emmekö näe niillä ihan luonnostamme? Emme, sillä todellisuuden kirkas näkeminen hämärtyy, kun katsomme todellisuutta omien käsityksiemme ja uskomuksiemme hämärtäminä. Ajatukset kulkevat, mieli lajittelee, vertailee ja erottelee jatkuvasti. Reagoimme automaattisesti ja tiedostamatta. On kyseenalaista onko mahdollista nähdä tulkitsematon, havainnoijasta riippumaton maailma? Ei ehkä. Siihen suuntaan voi kulkea, kun tietoisesti pysähtyy tähän hetkeen ja kokee itsensä saumattomasti todellisuuden osana. Mitä enemmän on keskittynyt ja tietoisesti läsnä, sitä enemmän havaitsee, ja mitä enemmän havaitsee, sitä enemmän kasvattaa omaa tietoisen läsnäolon energiaansa. Silloin on enemmän valinnan mahdollisuuksia päättää miten reagoida ja mitä tehdä. Jopa luovuuden sanotaan lisääntyvän.

past the point of love, by ashley rose, on Flickr

.:Mielen ja kehon kokonaisuus:.

NLP kirjallisuudessa kuvataan paljon miten mielikuvilla voidaan vaikuttaa fyysisiin tuntemuksiin. Esimerkiksi kipu lievenee kun mielikuvaa loitontaa tai värittää eri väriseksi. Meditoijille on tuttua kivun lieveneminen kun vain jatkaa istumista ja antaa kivun olla. Kipuun täytyy toisaalta suhtautua kunnioituksella, se on aina merkki jostain.

Ellen J. Langerin mukaan lapset ja eläimet osaavat hyvin aistia onko toinen läsnä vai ei. Ilmiöllä on aikuisellekin toki merkitystä, se vaikuttaa huimasti vuorovaikutuksen laatuun. Jos ei ole keskustelussa läsnä vaan askartelee jo seuraavien tehtävien parissa, ei kontakti ole aito. Jopa oma keho ja mieli voivat olla hyvin erillään. Tietoinen läsnäolo ohjaa päätä ja kehoa lähemmäs toisiaan, yhteyteen, kokonaiseksi ja tuntevaksi.

.:Läsnä omille tunteilleen:.

Tunteet eivät ole fysiikkaa vähempiarvoisia, koska ne vaikuttavat solujen reaktioihin ja aivojen työhön. Tietoisesti läsnä oleva ihminen tietää tunteiden merkityksen. Hän osaa nähdä tunteensa ominaan, eikä pakene niitä. Hän arvostaa niitä koska ne kertovat hänestä itsestään. Kaikki tunteet hyväksytään.



Yksinkertaista

Kiitollisuus menneellä ja jo alkaneella uudella viikolla on ollut hiljaista arjen arvostamista. Olen tuntenut kiitollisuutta kauniista, toimivasta kodista. Ja omasta maalaisjärjestäni, jota voin kiittää järjestyneistä tilanteista. Malttiakin on tarvittu, olen ollut kiitollinen maltistani suhteellisen vähän nukkuneena. Minulla on ajatus, että harjoitus kantaa. Uskon siihen.

Isoa kiitollisuutta aikaansaivat myös kevään suunnitelmat ja teroittuneet tavoitteet. Annoin asioiden järjestyä ja niin kävikin!

Viikko oli hiljainen ja yksinäinen, viikonloppuna oli enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Olen niin kiitollinen vaihtelusta elämässäni viime viikonloppuna. Etenkin kiitos hevosen tuoksusta käsissäni.

Tänään olen kiitollinen avusta ja avun annosta, siitä että osaa antaa.

Blogia näytätte lukevan. Kiitos siitä!

Etsijän tie

Teksti, jonka olen kirjoittanut lokakuussa, kaipaa vähän päivitystä. Olkoon tämä sellainen.

.: J Matka etsijän seikkailujen tiellä pitää J:.

Jon Kabat-Zinn kehottaa kirjassaan Olet jo perillä : tietoisen läsnäolon taito katsomaan matkaa tietoiseen läsnäoloon seikkailuna. Vastaan tässä suuremmitta sensuureitta ja nopeasti kysymyksiin, joita kirjassa esitetään matkan vaiheista. Lopussa sama asia hieman eri tavalla esitettynä.

 

Jos elämäni olisi kirja, sen nimi olisi tänään: Tunnelin päässä oleva valo on ajoittain sammutettu. Tällä hetkellä olen luvussa nimeltä: Mikä tämän tien nimi on? En koe olevani jumissa, mutta haluaisin antaa välillä vain olla ja elämän tapahtua. Ajatuksia on edelleen liikaa. Huomaan olevani avoin kaikille energioille, kaikille vaikutteille, hukun niiden tulvaan välillä montakin kertaa päivässä. Ajatusten järjestymiseen pitäisi antaa aikaa, se on tällä hetkellä iso oppimishaasteeni.

Olen matkalla itseeni ja tulevaisuuteeni tietoisena, tiedostavana. Olen edelleen alussa, tajuan joka päivä miten vähän ymmärrän ja miten paljon on opittavaa. Silti olen jo perillä, ei tarvitse yrittää, katsoa vain sisäänpäin, omaan itseen. Se on lohdullista. Etsin puhdasta havaintoa, että oppisin tekemään sen kaikissa tilanteissa ja se auttaisi minua olemaan oikeasti läsnä.

Beach Access by Garry -
http://www.visionandimagination.com/, on Flickr

.:Missä olen tietoisen läsnäolon harjoittamisen tiellä?:.

Matka on vienyt etsijää eri suuntiin. Tällä hetkellä koen entistä vahvemmin olevani hereille havahtunut. Automaattiohjaukseen ei ole paluuta. Kuuntelen itseäni ja havainnoin eteeni tulevaa, ja teen päätökset miten parhaalta siinä tilanteessa tuntuu. Se ei ole aina helppoa, eikä automaattista, koska asioiden kyseenalaistaminen ja omien ajatusten varmistaminen vaatii keskittymistä. Mutta näin haluan elää, yritän muistaa arvoni ja elää niiden mukaan kaikilla elämän osa-alueille. Esimerkkeinä vaikka:

·         Kuuntelen enemmän ja puhun vähemmän.

·         En enää purjehdi puolihuolimattomasti ympäri kauppaa ja osta mitä mieli tekee, vaan pyrin     ekologisiin ja terveellisiin valintoihin.

·         Seuraan kalsiumista ja fluorista käytävää keskustelua ja pyrin tekemään tietoisia päätöksiä missä muodossa niitä ja muita ”yleisiä” THL tyyppisiä suosituksia perheessämme noudatetaan.

Ja kyllä, elämä on joka tapauksessa kärsimystä

.:Miksi istun ja hengitän?:.

Suunnitelmaa noudattaen pyrin harjoittamaan tietoista läsnäoloa ja siihen kuuluu myös istumaharjoitus. Istumisharjoitus on välttämätön omalla matkallani, se voi opettaa niin montaa tietoisen läsnäolon eri puolta. Harjoituksen toivon tällä hetkellä opettavan minulle:

·         Tahdonvoimaa – harjoitus on tietoinen tahdon ponnistus, siinä pysyminen lisää tahdonvoimaa

·         Katsomista – havainnon puhtauden etsimistä tai sen etsimisen opettelua, pysähtymistä ja viipyilyä

·         Etäännyttämistä – tunnistamaan että ajatukset ovat vain (egoni) ajatuksia eivät aina totuus

·         Nöyryyttä – kehoni ja ajatusteni edessä

Tekemäni käytännön arkiaskareiden suorittaminen harjoituksena pyrkii opettamaan tekemiseen keskittymistä. Kehon liike ja asennot, ja niiden aistiminen auttavat pysymään ja palaamaan hetkeen. Keskilinjan ja kehon asennon pyrin pitämään oikeina, niin etteivät askareet kuormita väärin.

Matka on omani, kenenkään muun matka tietoiseen läsnäoloon ei voi näyttää samalta.

Kivijalka, osa II

Lue tästä linkistä tietoisen läsnäolon perusteiden ensimmäinen osa:

Kivijalka, osa I

Tässä toinen osa.

.:Tietoinen läsnäolo – käsitteen taustaa, jälleen kerran:.

Tietoisella läsnäololla on juuret yhtäältä buddhalaisuudessa toisaalta alkuperäisheimojen historiassa. Sanskritin kielellä tietoinen läsnäolo (mindfulness) on smriti, mikä tarkoittaa muistamista. Kiinan kielessä smriti kuvataan kahdella merkillä, ylempi osa tarkoittaa "nyt" ja alempi "sydän" tai "mieli". Thich Nath Hanh sanoo tämän tarkoittavan sitä, että muistamme tulla takaisin tähän, juuri tällä hetkellä meneillään olevaan hetkeen ja että kykenemme syvästi olemaan yhteydessä kaikkiin elämän ilmiöihin – itseemme, toisiin ihmisiin, ympäröivään luontoon. Nykyhetkeä meidän tulisi katsoa sydämellämme, arvioimatta ja luokittelematta. Meidän tulisi muistaa, että erillisenä ja itsenäisenä ei ole ketään eikä mitään olemassa.

Buddhalaisten periaatteiden mukaan nykyhetkeen palaaminen tarkoittaa sitä, että tulemme tietoiseksi kehostamme, tunteistamme, mielestämme ja mielemme kohteista.

1.       Kehon kokeminen tarkoittaa sen kokemista sisältä päin, olemista havainnoijana. Jos havainnoi hengitystään, meidän tulisi olla ja levätä hengityksessämme.

2.       Tietoisuus tunteista tarkoittaa niiden kokemista miellyttävinä, epämiellyttävinä tai neutraaleina. Ne vain nimetään. Ja kun toteamme tunteen omaksemme, voimme katsoa siihen syvästi. Kun kohtaamme tunteemme huolehtivasti ja vahingoittamatta, voimme auttaa niitä muuntumaan terveelliseksi ja luovaksi energiaksi.

3.       Tietoisuus mielestä tarkoittaa ajatuskaavojen ja käsityksien tunnistamista. Oma mielentilamme on syy siihen miksi joku ihminen ihastuttaa tai vihastuttaa, ei toinen ihminen.

4.       Tietoisuus mielen sisällöistä on sitä, että näemme silloin kun katsomme, kuulemme silloin kun kuuntelemme. Silloin myös näemme miten kaikki on yhteydessä toisiinsa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Luomme ajatuksillamme maailmamme.

Early signs of Spring - At last! :) by Tangent~Artifact, here sometimes :), on Flickr

.:Tunnettujen tietoisen läsnäolon kirjoittajien määritelmiä:.

Thich Nhat Hanhin yleisimmän määrittelyn mukaan tietoinen läsnäolo on läsnä olemista tälle hetkelle ja omalle itselleen tässä hetkessä. Hän sanoo mindfulnessin tarkoittavan erityisesti kahta asiaa.

·         Se tarkoittaa pysähtymistä. Pysähdymme, hengitämme tietoisen, rauhallisen hengityksen ja annamme ajatustemme rauhoittua.

·         Se tarkoittaa syvään katsomista, jolla Thich Nath Hanh tarkoittaa asian näkemistä monelta kannalta ja erityisesti myös omien tunteiden tiedostamista. Oman tunteet värittävät ja estävät meitä näkemästä asioita sellaisina kuin me todellisuudessa ovat.

Ellen J. Langerin mielestä tietoinen läsnäolo tarkoittaa yksinkertaisesti uusien asioiden huomaamisen prosessia. Mindfulness etsii ja näkee samanlaisuuksia asioissa, jotka eroavat toisistaan, ja eroja asioissa, jotka ovat samanlaisia toistensa kanssa.

Jon Kabat-Zinn määrittelee tietoisen läsnäolon tarkoittavan sitä, että havainnoimme kaikkea tietoisesti, ilman arvostelua. Se on pysähtymistä tähän hetkeen, tämän hetken hyväksymistä juuri sellaisenaan.

Lääkäri ja kirjailija Deepak Chopra on kirjoittanut, että mindfulnessilla tarkoitetaan levollista, tyyntä ja tiettyyn pisteeseen kohdennettua tarkkaavaisuutta. Hän toteaa: "Jos haluat saada kuvan mindfulness-tilasta, katso maailman parasta golfin pelaajaa Tiger Woodsia silloin, kun hän pelaa. Hänen katseensa on samalla sekä pehmyt että lasermaisesti fokusoitunut, yhteen kohtaan suuntautunut, ja hyvin levollinen."

Flow-kokemus on tutkitusti lähellä mindfulness-käsitettä. Flow on tietoisuuden tila, jossa psyykkinen energia virtaa vaivatta. Se on tila, jossa ajatukset, tunteet ja kaikki aistit keskittyvät samaan tavoitteeseen. Flow-tilassa ihminen pystyy kontrolloimaan itse psyykkistä energiaansa ja toimimaan hyvin keskittyneesti, uppoutuen tehtäväänsä niin, että ajantaju häviää. Ihminen tuntee, että hän on ehjästi ja kokonaan oma itsensä ja synnyttää samalla toiminnallaan lisää järjestystä tietoisuuteensa.

Englanninkielinen sana mindfulness on vaikea ilmaista suomeksi yhdellä ja samalla sanalla. Se on eri yhteyksissä käännetty eri tavoin: tarkkaavaisuudeksi, tarkkailevaksi havainnoinniksi, tiedostavaksi läsnäoloksi, mielellisyydeksi, hyväksyväksi ja tietoiseksi läsnäoloksi. Suomen kieleen näyttää nyt vakiintuneen käännös tietoinen läsnäolo.

Miten oma puutarha voi jäädä huomaamatta? Ja vähän vielä onnesta.

Minun on annettu ymmärtää mitä onni on. Kaikki puhuvat siitä. Kiinalainen viisaus toteaa, että jos haluat olla päivän onnellinen, niin juo itsesi humalaan. Jos taas haluat olla vuoden onnellinen, niin mene naimisiin. Mutta jos haluat olla onnellinen koko elämäsi, niin hanki itsellesi puutarha. Olen noudattanut tätä viisautta, minulla on onnen vihreä puutarha. Siellä on hyvä, oikea olla. Onnesta en tiedä. Mitä onni on?

Kun aloimme suunnitella omaa taloa, suunnittelin ensimmäisenä sen ympärille tulevan puutarhan. Tärkeä kriteerini ja unelmani oli helppohoitoisuuden lisäksi se, että jokin pensas- tai puulaji olisi aina kukassa kasvukaudella. Toinen tärkeä asia olivat luonnonkivet ja vanhat puut. Pihasuunnittelija ja -rakentaja Sari sisällytti suunnitelmaamme olemassa olleet kauniit vanhat kivipengerrykset. Yhdessä valitsimme säilytettäviksi sähkölinjan alla kärsineen bonsaipuun näköisen lehtikuusen, salaman pilkkoman ison männyn ja kaikki vanhat talonkorkuiset tuijat. Huolimatta siitä, että olimme yhtenä naisena enemmän kiinnostuneita luonnon kivistä, betonikiviä tarvittiin niiden lisäksi uusiin kivetyksiin. Sari kysyi monta kertaa: ”Saanko tulla rakennusvaiheessa etsimään kaikille luonnon kiville oman paikan?”

Pihan rakennusvaiheessa kolme vuotta myöhemmin Saria tarvittiin. Korjasimme itse osan kivipengerryksistä ja sillä aikaa Sari asetteli käsin tonnin verran luonnonkiviä suunnittelemaansa jatulintarhaan. Jokainen kivi löysi paikkansa, kun hän sitä tarpeeksi käänteli. Puutarhan vanha vartija, puolitoistametriä pitkä ja metrin korkuinen kivi paljastui vasta kun Sari teki nurmikon kylvöä varten maan möyhennystä. Vartijakivi asetettiin katsomaan puutarhaa käkkyrämännyn alle. Kivellä on voimaa, se hylkää ja pudottaa päältään siihen asetetun koristelyhdyn, jos lyhdyn feng shui ei sovi puutarhaan.

Jatulintarhat, keskellä vesiaihe.

Vasta viime vuonna todella näin kaikkien kasvien kukkivan vuorotellen. Se oli mahdollista kun olin oman pienen lapseni kanssa kotona koko vuoden. Totesin jonkin puu- tai pensaslajin olevan aina kukassa. Ensin alkavat kukkia sipulikasvit, tulppaanit ja krookukset. Niiden jälkeen vuoro on hedelmäpuilla, kirsikkapuut ja koristeomenapuu kukkivat kauniin vaaleanpunaisena. Kesäkuussa päivän ollessa pisimmillään syreenit ja angervot aukaisevat valkoiset kukkansa. Tuomipihlajat ja sinikuusama aloittavat heinäkuun kukoistuksen, johon yhtyvät pihajasmikkeet ja piikikäs hurmehappomarja kuun lopulla. Pensashanhikkeja halusin sekä vaaleanpunaisia että valkoisia, ne kukkivat lähes viimeisinä. Niiden jälkeen vuoro on enää seppelvarpujen ja suikerotuhkapensaiden vaatimattomien kukkien kukkia melkein lumen tuloon asti.

Viime kesänä puutarha oli eri näköinen joka päivä. Elämä on hidastunut. Kauneuden näkemiseen on riittävästi aikaa. En pysty olemaan ajattelematta, mitä muuta on jäänyt huomaamatta? Minulle tärkeä asia, kuusi vuotta sitten suunniteltu unelmapuutarha, oli jäänyt huomaamatta edellisinä kahtena vuonna! Olen saanut opetuksia. Katsominen ei riitä, että näkee, pitää myös hidastaa, että näkee. Silloin on oikeasti läsnä. Tärkeintä elämässä on puutarhan hoito, eikä sekään ole kovin tärkeätä. Onkohan se onnea?

Hymy, Onni?

Vuorovaikutustaidon oppaissa sanotaan, että hymy on läsnäolon merkki. Vuorovaikutuksen perustana on se, että molemmat osapuolet ovat tilanteessa aidosti ja vastavuoroisesti läsnä toisilleen ja kiinnostuneita toisistaan. Hymy seuraa usein automaattisesti, kun vuorovaikutustilanteessa eläytyy toisen viesteihin. Ihmiset aistivat vuorovaikutuksessa yleensä herkästi sen, jos toinen ei keskity tilanteeseen, vaan ajattelee muita asioita. Keskustelun kannalta keskeiset asiat jäävät tällöin huomaamatta ja vuorovaikutus on vaarassa katketa. Hymy on hyvä tapa palata läsnä olevaksi keskusteluun.

Hymyillessäsi olet todella läsnä. Kun näen jonkun hymyilevän, tiedän heti, että hän on tietoisuuden vallassa. Hymy auttaa karkottamaan huolet ja väsymyksen, koska se rentouttaa kasvojen kaikki lihakset. Se tyynnyttää ja palauttaa meille sisäisen rauhan. Hymy huulilla ei voi olla epäaito, tai ainakin epäaidon hymyn tunnistaa helposti.

Hesarissa oli muutama viikko sitten juttu costaricalaisista, joiden väitetään olevan tutkitusti maailman onnellisimpia. Mielenkiintoista on, että onnea tutkitaan osana kestävää kehitystä. Hyvä elämä halutaan todistaa olevan mahdollinen ilman jatkuvaa talouskasvua ja luonnonvarojen kulutusta! Suomi on ison ekologisen jalanjälkensä takia vasta sijalla 59.

Kuva NEFin sivuilta.

Hesarin jutussa joka on otsikoitu ”Hymy huulilla hankalinakin aikoina”, on monta tietoista läsnäolon harjoittamista tukevaa ajatusta.

1.       Ei niin totista paikkaa, ettei siitä hymyssä suin selvittäisi

Hankalat ajat, iloinen ilme, kuuluu sanonta. Kun katsoo vastaantulijaa silmiin, hän alkaa varmasti hymyillä. Costaricalaisten mielestä ei sellaista tilannetta olekaan, johon leikinlasku ei sopisi. Vaikeissakin paikoissa he uskaltavat luottaa siihen, että ongelmat kyllä ratkeavat - jos ei tänään, niin ehkä huomenna. Positiivinen asenne ja huumori auttavat aina. Elämää ei pidä ottaa niin vakavasti!

2.       Pysähdy nauttimaan siitä, mitä sinulla jo on

Köyhässä Väli-Amerikassa elämä on karua. Silti ihmiset osaavat iloita niistä asioista, jotka ovat hyvin. Monilla ei ehkä ole rahaa, mutta heillä on aikaa. He eivät ole jatkuvasti hankkimassa lisää omaisuutta, vaan keskittyvät siihen, mitä heillä jo on. Heille onnea on aika perheen ja ystävien, ihmisten, joista he välittävät, kanssa. Ristiriitoja vältetään keinolla millä hyvänsä, niin tärkeinä hyvät ihmissuhteet nähdään.

3.       Suunnittele vähemmän, elä enemmän

Tässä väliamerikkalaiset ovat erityisen hyviä. Kiire on tuntematon käsite, vaikka työpäivät ovat pidempiä kuin Suomessa. Ihmisillä on aina aikaa vaihtaa kuulumiset - varsinkin muissa kuin työasioissa. Askareita helpotetaan tekemällä yhteistyötä aina kun se on mahdollista. Niin työkin sujuu mukavammin. Kun vapaa-aikaa ei suunnittele ja aikatauluta viikoiksi eteenpäin, ei tarvitse stressata suunnitelmien toteuttamisesta eikä pettyä kariutumisesta. Päivästä jää aikaa spontaaneille vierailuille ja menoille. Jos jatkuvasti suunnittelee seuraavaa askelta, menettää ajan rauhoittua perheen tai ystävien kanssa, tämän hetken.



Hymyile!

Kivijalka, osa I

Seuraa referaattia Seija Mauron ajatuksista Tietoisesta läsnäolosta. Ne ovat kirjasta Johtamisen nyt : tietoinen läsnäolo johtajuuden kivijalkana, jonka hän on kirjoittanut yhdessä Kai Hellbomin ja Matti Salon kanssa. Palaan kirjan johtajuusajatuksiin joskus lähempänä työelämään paluutani. Tässä kuitenkin Seijan kirjoittaman kirjan ensimmäisen osan ” Tietoinen läsnäolo itsensä johtamisessa” tärkeimpiä viestejä. Mielestäni ne ovat hyvää kertausta tietoisen läsnäolon perusperiaatteista. Näitä postauksia tulee varmaan viisi-kuusi.

Ihminen matkustaa, jotta voi ihmetellä.

vuorten korkeuksia,

meren suuria aaltoja , jokien pitkiä

juoksuja,

valtamerten loputtomia avaruuksia,

tähtien kiertoliikettä.

Ja itsensä ohi hän menee

ihmettelemättä.

                             Augustinus

Mindfulness, tietoinen läsnäolo, tarkoittaa niin mielentilaa, energiaa, asennetta kuin tietoisen läsnäolon harjoittamista. Kirjassa lähinnä puhutaan tietoisesta läsnäolosta tilana olla läsnä tässä kuluvassa hetkessä tietoisena sekä kehostaan että mielestään. Se sallii ja hyväksyy kaikki tässä hetkessä olevat ajatukset, tunteet ja tuntemukset – tarkoituksellisesti, arvottamatta ja tuomitsematta. Myös harjoittaminen on oleellista kirjan näkökulmalle.

Kun ihminen on läsnäolon tilassa, hän on täysin siinä, missä kulloinkin on. Hän tekee sitä, mitä tekee, niin että mieli on mukana. Elää tässä hetkessä. Ihmisen tarvitsee vain avata silmänsä näkemään, korvansa kuulemaan ja tuntoaistinsa tuntemaan. Kun on täysin tässä hetkessä pystyy näkemään kirkkaammin myös eteensä.

PILGRIM ON A FOREST ROAD --
Into the Mist of Old Japan (#2)
by Okinawa Soba, on Flickr

Syvä läsnäolon kokemus on ajaton, sitä ei voi mitata kellolla. Se tapahtuu vain tässä ja nyt. Kellonaika on aina Nyt. Kokemus on henkilökohtainen, sitä ei voi saavuttaa puheiden eikä kirjojen avulla. Tosin hyvät kirjat ja opettajat voivat neuvoa suunnan suurin piirtein, mutta vain suurin piirtein. Tarkkaan ottaen tie läsnäoloon on jokaisella omanlaisensa ja erilainen kuin kenelläkään muulla. Kun ihminen on edes sekunnin kokenut tätä syvää läsnäoloa ja mielenrauhaa, hän tietää, että myös vapaus ja ilo ovat mahdollisia. Niin myös kiitollisuus, suvaitsevaisuus ja myötätunto kaikkia ja kaikkea, myös itseä kohtaan.

Läsnäolon kokemus on energisoivaa ja rauhoittavaa. Se on kokemus muuttumattomuudesta mutta myös paikallaan pysymättömyydestä, kaiken muuttumisesta. Se on vailla sanoja, ja toisaalta siihen voidaan liittää kaikkein kauneimmat sanat. Sitä voidaan nimittää myös tyhjyyden kokemiseksi, koska se on tyhjä käsitteistä. Se on kokemus, joka on sanojen ja käsitteiden tuolla puolen ja joka pakenee, kun sitä aletaan kuvailla sanoilla.

Läsnäolon kokemuksen voi saada äkillisesti ja itsestään, vaikka luonnossa hiihtäessään. Tai kun kuuntelee taitavaa tulkintaa mielimusiikistaan ja tuntee, että keho, mieli ja ajatukset ovat sataprosenttisesti tässä ja nyt. Tuntuu kuin mieli laajentuisi. Mutta jos haluaa tietoisen läsnäolon tilaan myös arkikiireen keskellä on sitä harjoiteltava. Hiljentyminen, kehontietoisuusharjoitukset ja pysähtyminen ovat harjoituksia joita täytyy toistaa toistamasta päästyään. Säännöllinen harjoittelu vaatii vankkaa tietoista päätöstä ja sinnikkyyttä. Harjoittelu itsessään on enemmän olemisen tila, ei niinkään tekemistä. Jos yrittää tyhjentää päänsä ajatuksista, se ei onnistu, vaan keho jännittyy ja mieli turhautuu. Harjoittaminen antaa levollisuutta ja mielen tyyneyttä ja selkeyttä. Harjoittamisen myötä ihminen oppii antamaan itselleen lepohetkiä aktiivisen toiminnan lomaan.

Tutkimusten mukaan tietoisesti läsnä olevia ihmisiä pidetään karismaattisina, aitoina ja yksilöllisinä. Hyvä esimerkki on Dalai lama, jonka läsnäoloenergian sanotaan täyttävän hyvinkin ison tilan. Sen hän saa aikaan mitenkään itseään nostamatta tai korostamatta.

Tietoisen läsnäolon harjoittamisen on todettu lisäävän aitoa myötätuntoa itseä ja toisia kohtaan sekä kasvattavan palvelu- ja auttamishalua. Kun ihminen pysähtyy ja katsoo syvälle (deeplooking), hän näkee kaiken ja kaikien olevan yhteenkuuluvaisuudessa ja keskinäisessä riippuvuudessa (interbeing) kaiken ja kaikkien kanssa. Tämä vähentää kaksijakoista lajittelunhalua hyviin ja huonoihin, epämiellyttäviin ja miellyttäviin jne.