Seuraa referaattia Seija Mauron ajatuksista Tietoisesta läsnäolosta. Ne ovat kirjasta Johtamisen nyt : tietoinen läsnäolo johtajuuden kivijalkana, jonka hän on kirjoittanut yhdessä Kai Hellbomin ja Matti Salon kanssa. Palaan kirjan johtajuusajatuksiin joskus lähempänä työelämään paluutani. Tässä kuitenkin Seijan kirjoittaman kirjan ensimmäisen osan ” Tietoinen läsnäolo itsensä johtamisessa” tärkeimpiä viestejä. Mielestäni ne ovat hyvää kertausta tietoisen läsnäolon perusperiaatteista. Näitä postauksia tulee varmaan viisi-kuusi.
Ihminen matkustaa, jotta voi ihmetellä.
vuorten korkeuksia,
meren suuria aaltoja , jokien pitkiä
juoksuja,
valtamerten loputtomia avaruuksia,
tähtien kiertoliikettä.
Ja itsensä ohi hän menee
ihmettelemättä.
Augustinus
Mindfulness, tietoinen läsnäolo, tarkoittaa niin mielentilaa, energiaa, asennetta kuin tietoisen läsnäolon harjoittamista. Kirjassa lähinnä puhutaan tietoisesta läsnäolosta tilana olla läsnä tässä kuluvassa hetkessä tietoisena sekä kehostaan että mielestään. Se sallii ja hyväksyy kaikki tässä hetkessä olevat ajatukset, tunteet ja tuntemukset – tarkoituksellisesti, arvottamatta ja tuomitsematta. Myös harjoittaminen on oleellista kirjan näkökulmalle.
Kun ihminen on läsnäolon tilassa, hän on täysin siinä, missä kulloinkin on. Hän tekee sitä, mitä tekee, niin että mieli on mukana. Elää tässä hetkessä. Ihmisen tarvitsee vain avata silmänsä näkemään, korvansa kuulemaan ja tuntoaistinsa tuntemaan. Kun on täysin tässä hetkessä pystyy näkemään kirkkaammin myös eteensä.
 |
| PILGRIM ON A FOREST ROAD -- Into the Mist of Old Japan (#2) by Okinawa Soba, on Flickr |
Syvä läsnäolon kokemus on ajaton, sitä ei voi mitata kellolla. Se tapahtuu vain tässä ja nyt. Kellonaika on aina Nyt. Kokemus on henkilökohtainen, sitä ei voi saavuttaa puheiden eikä kirjojen avulla. Tosin hyvät kirjat ja opettajat voivat neuvoa suunnan suurin piirtein, mutta vain suurin piirtein. Tarkkaan ottaen tie läsnäoloon on jokaisella omanlaisensa ja erilainen kuin kenelläkään muulla. Kun ihminen on edes sekunnin kokenut tätä syvää läsnäoloa ja mielenrauhaa, hän tietää, että myös vapaus ja ilo ovat mahdollisia. Niin myös kiitollisuus, suvaitsevaisuus ja myötätunto kaikkia ja kaikkea, myös itseä kohtaan.
Läsnäolon kokemus on energisoivaa ja rauhoittavaa. Se on kokemus muuttumattomuudesta mutta myös paikallaan pysymättömyydestä, kaiken muuttumisesta. Se on vailla sanoja, ja toisaalta siihen voidaan liittää kaikkein kauneimmat sanat. Sitä voidaan nimittää myös tyhjyyden kokemiseksi, koska se on tyhjä käsitteistä. Se on kokemus, joka on sanojen ja käsitteiden tuolla puolen ja joka pakenee, kun sitä aletaan kuvailla sanoilla.
Läsnäolon kokemuksen voi saada äkillisesti ja itsestään, vaikka luonnossa hiihtäessään. Tai kun kuuntelee taitavaa tulkintaa mielimusiikistaan ja tuntee, että keho, mieli ja ajatukset ovat sataprosenttisesti tässä ja nyt. Tuntuu kuin mieli laajentuisi. Mutta jos haluaa tietoisen läsnäolon tilaan myös arkikiireen keskellä on sitä harjoiteltava. Hiljentyminen, kehontietoisuusharjoitukset ja pysähtyminen ovat harjoituksia joita täytyy toistaa toistamasta päästyään. Säännöllinen harjoittelu vaatii vankkaa tietoista päätöstä ja sinnikkyyttä. Harjoittelu itsessään on enemmän olemisen tila, ei niinkään tekemistä. Jos yrittää tyhjentää päänsä ajatuksista, se ei onnistu, vaan keho jännittyy ja mieli turhautuu. Harjoittaminen antaa levollisuutta ja mielen tyyneyttä ja selkeyttä. Harjoittamisen myötä ihminen oppii antamaan itselleen lepohetkiä aktiivisen toiminnan lomaan.
Tutkimusten mukaan tietoisesti läsnä olevia ihmisiä pidetään karismaattisina, aitoina ja yksilöllisinä. Hyvä esimerkki on Dalai lama, jonka läsnäoloenergian sanotaan täyttävän hyvinkin ison tilan. Sen hän saa aikaan mitenkään itseään nostamatta tai korostamatta.
Tietoisen läsnäolon harjoittamisen on todettu lisäävän aitoa myötätuntoa itseä ja toisia kohtaan sekä kasvattavan palvelu- ja auttamishalua. Kun ihminen pysähtyy ja katsoo syvälle (deeplooking), hän näkee kaiken ja kaikien olevan yhteenkuuluvaisuudessa ja keskinäisessä riippuvuudessa (interbeing) kaiken ja kaikkien kanssa. Tämä vähentää kaksijakoista lajittelunhalua hyviin ja huonoihin, epämiellyttäviin ja miellyttäviin jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti