Jääpuikkoja

Istuin eilen muutaman minuutin ensimmäistä kertaa auringossa puutarhan rappusilla. Lumi suli niiltä pois parissa päivässä, kun vähän lapiolla auttoi. Suora D-vitamiini auringosta otettuna on parasta. Tänä keväänä auringonottosesonki pääsi siis jo tänään alkuun! En kyllä uskaltanut montaa minuuttia istua näin flunssaisena. Hengitin syvään raikasta ilmaa monen sisälläolopäivän jälkeen ja nautin. Katolta sulava lumi näytti kasvattaneet pitkät jääpuikot räystäälle.

icicles by Muffet, on Flickr

Ajatuksissa oli paljon kiitollisuutta siitä, että tietoisuustaitojen harjoittaminen on pysyvä osa elämääni. Minusta tuntuu, että olen jo kauan tarvinnut sitä mitä tästä saan. Ajattelen, että saan rauhallisuutta, tyyneyttä ja lempeyttä. Blogi pitää minut tiukasti harjoittamisen ja oppimisen tiellä. Tarvitsen harjoittamista. Tarvitsen näitä tietoisuustaitoja, selviytymistaitoja. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanotaan. Muutos on täällä.

Olen kipeä ja nyt lapsikin on kipeä. Ajattelen: taas. Se ylittää taatusti sietokykyni, mutta hetkinen: Se ei tunnu tällä kertaa paljon miltään. Hyväksyminen on tähän asti tuntunut vaikealta. Nyt oman tilanteen hyväksymiseen ei tarvitsekaan niin paljon nähdä vaivaa. Haluan ajatella, että tietoisuustaitojen harjoittaminen auttaa. Monta tapaamista, treeniä ja muuta siistiä juttua on mennyt ohi suun kun makaa sohvalla reporankana tai pitää pientä kipeää ressukkaa sylissä. Ja niin monta odotettua juttua on menossa vielä ensi viikolla ohi, jos en itse parane. Mutta: havaitsen, että harmin tunteet ovat vain tunteita ja päästän ne menemään. Minulle tuli ajatus, että ennen yritin kestää, nyt elän. Siinä on iso ero. Tätä on itsenikin vaikea uskoa. Ja vielä vaikeampi selittää. Tässäkin päivässä on paljon elettävää. Paljon asioita mihin voi keskittyä sen kestämisen sijaan. Tuskin olisin portaille aurinkoa muilta kiireiltäni kerennyt ottamaan ja jääpuikkojen kasvua tarkkailemaan, jos vain yrittäisin kestää tilannetta.

Oodi hetkelle

Tietoisuustaitojen perusajatuksia kirjasta Olet jo perillä : tietoisen läsnäolon taito, joka on Jon Kabat-Zinnin kirjoittama.

.:Miten suhtaudut?:.

Minne tahansa menet, siellä olet.

Mitä tahansa päädyt tekemään, päädyt tekemään juuri sitä.

Mitä tahansa ajattelet juuri nyt, juuri se on mielessäsi.

Mitä tahansa sinulle on tapahtunut, se on jo tapahtunut.

Tärkeä kysymys kuuluu, miten aiot suhtautua siihen; Mitä nyt? Vaikea kysymys, jos on eksyksissä, eikä tässä hetkessä, kosketuksissa omaan itseemme ja sisällämme piileviin mahdollisuuksiin ja tekee asioita konemaisesti. Usein lankeamme olettamaan, että ajatuksemme ovat totuus niin ulkopuolisesta maailmasta kuin siitä mitä on sisällämme ja mielessämme. Silloin emme ole siellä missä olemme. Olemme näissä ajatuksissamme.

.:Harjoittamalla herää viisaaksi?:.

Kirjailija kutsuu tietä tähän unesta heräämiseen meditaatioksi*, järjestelmälliseksi valppauden, nykyhetken tietoisuuden, harjoittamiseksi. Heräämistä voidaan kutsua myös ”viisaudeksi”, joka on syiden ja seurausten syvempää ymmärtämistä ja sen oivaltamista että kaikki liittyy yhteen ja vaikuttaa kaikkeen. Meditaatiossa on kyse siitä, että ihminen on oma itsensä, ja tietää jotain siitä, mitä se tarkoittaa. Ihminen oivaltaa olevansa ”tiellä”, jota kutsutaan elämäksi ja jolla on suunta.

Shotover Jet, Jet
Boating the Shotover River Canyons,
Queenstown, New Zealand
by Alex E. Proimos, on Flickr

Kirjoittaja korostaa, että ihmisen täytyy olla valmis meditoimaan. Sen on tultava elämään juuri oikeaan aikaan, jolloin on valmis kuuntelemaan omaa sisäistä ääntään, omaa hengitystään – vain ollakseen läsnä niille ja niiden kanssa ilman, että on lähdettävä minnekään tai tehtävä mitään paremmin tai eri lailla. Se on kovaa työtä. Tietoisessa läsnäolossa on ennen kaikkea kyse huomion suuntaamisesta ja tietoisuudesta. Meditaation avulla huomio syvenee, tietoisuus kasvaa ja jalostuu käyttökelpoiseksi arkielämään.

.:Pysähdy – Kuole tarkoituksellisesti:.

Kummallista harjoittamisessa on pysähtyminen. Sen avulla olet heti läsnä. Asioista tulee yksinkertaisempia, aivan kuin sinä kuolisit ja maailma jatkuisi eteenpäin. Kaikki velvollisuudet hoituisivat ilman sinua. Kun varaat muutaman hetken ”kuollaksesi tarkoituksellisesti” juuri nyt, vapautat itsesi nykyhetkeen. ”Kuolemalla” tulet itse asiassa elävämmäksi. Tätä on pysähtyminen. Se ei ole passiivista. Sitten kun päätät jatkaa tekemistä, sen luonne on erilainen, koska olit pysähtynyt. Jatkaminen on rikkaampaa, elävämpää ja monivivahteisempaa.

.:Haasta itsesi havainnoimaan:.

Tietoinen läsnäolo tarkoittaa sitä, että havainnoimme kaikkea aivan tietyllä tavalla: tietoisesti, nykyhetkessä ja hyväksyen, ilman arvostelua. Tämä lisää tietoisuutta, selkeyttä ja tämän hetken todellisuuden hyväksymistä. Se herättää meidät tajuamaan, että elämä avautuu hetki hetkeltä. Se mitä tapahtuu nyt, tällä hetkellä, vaikuttaa siihen mitä tapahtuu seuraavaksi. Tästä syystä on tärkeää katsoa ympärilleen tarkkaavaisesti tässä hetkessä. Ellemme ole täysin läsnä näissä hetkissä, menetämme sen mikä elämässä on arvokkainta ja jätämme myös huomioimatta ne mahdollisuudet jotka voivat auttaa kasvamaan ja muuttumaan. Avain tietoisuuteen niin buddhalaisten kuin taolaisten kuin joogafilosofian taustalla, on tämän hetken arvostaminen niin, että olemme tietoisesti ja tarkkaavaisesti läsnä siinä.

Kirjoittaja määrittelee tietoisen läsnäolon havahtumiseksi ja tavaksi elää sopusoinnussa itsensä ja ulkomaailman kanssa. Kyse on itsetutkiskelusta, keitä olemme ja miten näemme maailman, ja paikkamme siinä ja että opettelemme arvostamaan jokaisen elämämme hetken täytetyttä ja rikkautta. Ennen kaikkea olemme yhteydessä itseemme. Kun perehdymme sisimmän olemuksemme luonteeseen ja erityisesti mielemme luonteeseen huolellisen ja järjestelmällisen itsetutkiskelun kautta, voimme elää tyydyttävämpää,

tasapainoisempaa ja

viisaampaa elämää.

Kun sitoudumme havainnoimaan asioita avoimin mielin, lankeamatta omien mieltymystemme ja vastenmielisyyksiemme, mielipiteidemme ja ennakkoluulojemme, odotustemme ja reaktioidemme ansaan, meille avautuu uusia mahdollisuuksia ja voimme vapautua tiedostamattomuuden pakkopaidasta.

Tietoisen hyväksyvän läsnäolon harjoittaminen saattaa olla yksinkertaista, se ei välttämättä ole helppoa. Se on vapauttavaa ja valaisevaa, mutta myös syvien tunteiden kuten surun, vihan tai pelon kohtaamista, joita emme usein tietoisesti ilmaise. Samalla tietoinen läsnäolo auttaa meitä arvostamaan ilon, tyyneyden ja onnellisuuden tunteita, jotka usein ohitamme kiinnittämättä niihin huomiota. Harjoittaminen meditoimalla tarkoittaa, että opimme hyppäämään pois viran pyörteistä, istumaan joen törmällä ja kuuntelemaan sitä, oppimaan siltä ja lopulta käyttämään sen voimaa pikemminkin ohjaamaan kuin hallitsemaan itseämme. Se vaatii voimaa kehittää kykyään olla nykyhetkessä.



Magnificent river by ~jjjohn~, on Flickr



*Meditaatio = istuminen ja hengittäminen tässä blogissa

Toteemi

Sinä iltana lähtiessäni metsään ratsain en varmasti muistanut toteemieläimeni etsintää. Niin kuin usein, lähdön tekeminen kesti. Tapani mukaan pyrin pysymään hetkessä ja keskittymään siihen mitä olin tekemässä. En miettinyt mitään mennyttä, enkä tulevaa ja vähiten toteemieläintäni. Olin saanut jostain idean, että toteemieläimeni, ilmestyy sitten kun on oikea hetki. Vanhojen luonnonkansojen uskomusten mukaan kaikilla on maaginen yhteys omaan toteemieläimeen, suojelijaan ja  neuvonantajaan. Luonnossa mielellään kulkevana tiedän, että useimpia eläinlajeja ei koskaan näe. Ilveksen olin jo pitkään kuitenkin toivonut näkeväni. Uskoin, että jos onnistuisin näkemään sen, saisin vahvistuksen siitä, että ilves on toteemieläimeni.

Vanha pörröinen islanninhevonen jurnutti laitumen viimeisessä kulmassa toisten ruunien kanssa, eikä halunnut nostaa päätään heinäkasasta. Sitten tallin pihaan pääsyyn liittyi huomattavaa, tosin sangen usein toistuvaa draamaa. Hevonen esitti, että pyöröaitauksessa kouluttajan käsittelyssä oleva hieman riehaantunut ori oli vaarallinen vihollinen ja sitä ei voinut ilman sivuhyppelyitä ohittaa. Kädet tärisivät ponnistuksesta, kun sain hevosen kiinni hoitopuomiin. Meille naureskeltiin. Koska päivä jo lyheni, talvikarva oli alkanut kasvaa ja se teki harjaamisesta työlästä eripituisen karvan ilmestyttyä sinne tänne kesäkarvan sekaan. Lopulta sain suurimmat liat pois ja suitset ja satulankin oikeille paikoilleen.

Pääsemme liikkeelle ja mietin ääneen:

-          Minkä polun tänään valitsisimme? Olisiko hakkuuaukeaman reunaa seuraava reitti kiva?

Hevosen askel pitenee ja tahti kiihtyy, aivan kuin se sanoisi:

-          Haluaisin mennä myös kovempaa tölttiä ja siihen tarvitaan hiekkakuopalle menevän tien piennar.

-          Meillä on aikaa mennä myös hiekkakuopan suuntaan. Palataan sitten hakkuuaukean toista puolta.

Hevosen pää liikkuu ylös ja alas:

-          Niin tehdään!

Alkusyksy tuoksuu vanhenevilta kasvin varsilta ja kostealta sammaleelta. Alkava ilta värjää metsäpolun hieman sinisävyiseksi. Aurinko laski melko pian lähdön jälkeen, hävittäen kaikki kauniit valot ja varjot. Pidän siitä, että on ihan hiljaista. Tarvitsen jokaviikkoisen hiljaisuuden metsäterapiani. Rakkaan hevosen askel keinuu tutusti ja tunnen kehoni olevan yhtä liikkeen kanssa. Polku on turvallinen, kuljemme sitä usein ja meistä molemmat osaavat reitin pilkkopimeässäkin. Pääsemme hiekkakuopalle vievälle tielle ja siirtyminen tölttiin tapahtuu yhteisestä sanattomasta sopimuksesta. Käännymme ympäri ja tölttäämme takaisin hakkuaukealle, josta pujahdamme käynnissä takaisin metsäpolulle. Se kulkee niillä main melkein parisataa metriä epätavallisen suoraan. Hevosen olemus sähköistyy ja pää nousee sanoakseen:

-          Täällä on muita. Pitää olla varuillaan.

-          Mennään vaan eteenpäin, meillä ei ole muuta tarpeeksi lyhyttä reittiä tallille ennen yötä.

-          Katso!



Kuva: Wikimedia Commons

Metsästä tulee sulavin liikkein kissaa selvästi isompi eläin. Sillä on juovikkaat jalat ja isot tassut. Se asettuu makaamaan polulle noin 40 metrin päähän meistä kuin sfinksi! Tuijotus on tiiviin intensiivinen. En osaa pelätä ja ihme kyllä hevonen jatkaa myös rauhallisena etenemistä eläintä kohti. Pääsemme kymmenen metrin päähän ja pysäytän hevosen tarkkaillakseni polulla makaajaa. Eläimellä on tupsut korvissa! Se katsoo meitä edelleen tiiviisti. En osaa pitää eläimen käytöstä uhkaavana, enkä outona, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna se oli molempia. Sitten eläin nousee kadotakseen polun toiselle puolelle metsään. Tajuan, mikä se oli.

-          Se oli ilves! Iloitsen.

-          Niitä ei ole kotona Islannissa, mutta jos olet asiasta varma, niin kai se oli. Mennään nyt, haluan iltaheinäni!



Kohtaaminen oli epätavallinen ja ikimuistiin painuva. Palaamme hiljaisuudessa tallille. Siellä siskoni ei usko ja väittää meidän nähneen naapurin kissan.

Minä olen varma siitä, että se oli ilves ja puhua pulputan tapahtuneesta monta päivää kaikille ketkä jaksavat kuunnella

Muutamme uuteen kotiin joitain kuukausia metsäkohtaamisen jälkeen Äiti antaa valita isoäidiltä perityistä käsityövarastoista ryijyn. Valinta ei ole vaikea. Yhdessä niistä on ilves. Valitessani tajuan, että ilves on ryijyssä koska isoäiti on Hämeestä. Kanta-Hämeen vaakunassa on ilves. Se vahvistaa aavistukseni, ilves on varmasti toteemieläimeni!

Kuva: Wikimedia Commons

Lumme

Tämän päivän sielunmaisema on selkeästi näyttänyt olevan kesäinen järvi. Ajattelen, että veden ääni rauhoittaa ja sen lähellä on miellyttävä olla. Laineiden liplatus rantaan on hyvin tyynnyttävää. Järvellä lepää ja uudistuu. Kesän tulo täyttää järven lumpeilla.



Lily pads by jennifertomaloff, on Flickr

Kiitollisena olen ollut lapsen kanssa. Pieni liikkuu yhä enemmän ja tarvitsee välillä muksahdellessaan lohdutusta. Olen kiitollinen siitä, että tietoinen läsnäolo ja läheisyys rauhoittavat. Olen todella kiitollinen miten nykyään jo osaan välillä olla rauhassa ja rauhallinen tässä hitaassa elämässäni. Oppimisestani tunnen myös kiitollisuuden tunteita, se vie pienin askelin eteenpäin mielen salaisuuksiin. Olen kiitollinen voimistani jotka veivät kuitenkin läpi sunnuntain tapahtumien flunssasta huolimatta. Ja sitten olenkin ollut vain kiitollinen siitä, että saan levätä.

Japanin tapahtumien edessä ei voi olla muuta kuin kiitollinen omasta maantieteellisestä sijainnistaan.

Hengitä.

Zenhabits blogin perustava viesti keskittyy myös hengittämiseen.

Hengitä.

Hengittäminen voi muuttaa elämäsi.

Jos olet stressaantunut tai ylikuormittunut, hengitä. Se rauhoittaa ja poistaa jännitystä.

Jos olet huolissaan jostain tulevasta, tai jo tapahtuneesta, hengitä. Se palauttaa sinut tähän hetkeen.

Jos olet lannistunut ja olet unohtanut elämäsi tarkoituksen, hengitä. Se muistuttaa elämän kallisarvoisuudesta, ja siitä miten jokainen hengenveto on lahja jota tulee arvostaa. Käytä lahja mahdollisimman hyvin hyödyksesi.

Jos sinulla on liikaa tehtävää, tai olet hajalla työpäiväsi aikana, hengitä. Se auttaa palauttamaan fokuksen, ja keskittymään tärkeimpään tehtävään johon tällä hetkellä tarvitsee keskittyä.

Jos vietät aikaa jonkun rakkaasi kanssa, hengitä. Se sallii sinun oleva läsnä tämän henkilön kanssa, sen sijaan että miettisit työtä tai muita tekemistä vaativia asioita.

Jos harrastat liikuntaa, hengitä. Se auttaa sinua nauttimaan harjoituksesta ja siksi tekemään sitä pidempään.

Jos liikut liian nopeasti, hengitä. Se muistuttaa sinua hidastamaan ja nauttimaan enemmän elämästä.

Eli, hengitä. Ja nauti elämäsi joka hetkestä. Ne menevät liian nopeasti ohi ja niitä on liian vähän hukattavaksi.

Visual Haiku by melolou, on Flickr

- 

Blogissa vinkataan vielä laittamaan sana: ”Hengitä” tietokoneesi näytönsäästäjäksi ja tai taustakuvaksi, tai kiinnittämään sana lapulla seinällä tai magneetilla jääkaapin oveen. Ja sitten hengität niin joka kerta kun näet kehotuksen.

Hengittämistä on syytä harjoittaa, jotta se muistuu mieleen myös elämän haasteellisissa hetkissä.

Hengitetään sisään

.:Hengityksen havainnoinnista:.

Timo Klemolan Taidon Filosofia – Filosofin taito kirjassa mennään syvälle hengittämisen filosofiaan. Hengittäminen on useissa aasialaisissa ajattelun perinteissä pidetty tärkeänä ja ymmärretty tärkeäksi harjoittamisen kohteeksi, lännessä ei niinkään. Idässä tietyt kehon kokemustavat ovat tavallisia, esimerkiksi budo-lajeissa.

Kirjassa kiteytetään hengityksen havainnointi ja harjoittaminen lyhyesti seuraavasti:

1. Hengitys ilmentää elämän perusrytmiä. Tietoisena ja ”avattuna” se herkistää ja lisää elinvoimaamme. Se viittaa (kehon)tietoisuuden avautumiseen ja siinä koettuun elinvoimaan.
2. Tietoinen hengitys on perustava tekniikka tietoisuuden virran saattamiseksi yhteen kohteeseen ja sen pysäyttämiseksi. Kun hengitys pysähtyy, ajatus pysähtyy. Eli hengitystä kontrolloimalla voidaan kontrolloida mielentiloja ja tyhjentää mieli.
3. Voimakas, avattu ja tietoinen hengitys on myös ”sisäisen voiman” perusmoottori. Hengitys kantaa kaikkea liikettä ja avaa koko kehon voimaa.
4. Voimakas, avattu ja tietoinen hengitys tuottaa tietoisuuden kehon ”keskustasta”. Kehon kokemuksellinen keskipiste on samalla hengitysliikkeen kokemuksellinen keskipiste.

Mitä hengitystä havainnoimalla tavoitellaan? Hyvä esimerkki on havainnoida sitä ajattelun tai kokemuksen kohtaa, jota ei ole vielä käännetty käsitteiksi. Se on se kohta jossa käsite eli ajatus vasta nousee, ajatuksen alku. Tämän kohdan huomaaminen vaatii paljon harjoitusta – siis hengityksen havainnointia.

Freedom_Tunnel_10 by Pro-Zak, on Flickr

.:Harjoitukset:.

Kirjassa Taidon Filosofia – Filosofin taito kuvataan tyypillinen ensimmäinen harjoitus. Siinä lasketaan hengitysliikettä yhdestä kymmeneen yhä uudelleen ja uudelleen. Uloshengityksellä lausutaan numeron ensimmäinen tavu ja sisään hengityksessä toinen. Toistamalla tätä harjoitusta joka päivä kuukauden ajan 10-20 minuuttia oppii huomaamaan mitä tietoisuudessa tapahtuu:

1. Ajatusten virta ei ole hallittavissa kuin heikosti tai ei lainkaan.
2. Emme ole vapaita ajattelemaan mitä haluamme vaikka yritämme
3. Ajatuksen muodostuvat jostain ja menevät ikään kuin ylitsemme
4. Ajatukset muodostuvat käsitteiksi, muistikuviksi tai tunteiksi joiden alkuperä ei ole näkyvissä
5. Voi löytää kokemuksen, jossa ”minussa ajatellaan” eikä ”minä ajattelen” – ego löytyy

Tämä hyvin yksinkertainen harjoitus on tottumattomalle melkein mahdoton tehtävä. Jos sitä kuitenkin jaksaa tehdä, se käy helpommaksi. Jos haluaa ajatella taitavasti, vaikka filosofisesti, niin on harjoitettava ajattelun taitoa eli opittava ylläkuvatusti yksinkertaisella esimerkillä kuvattua ajattelun hallintaa.

Seuraavaksi harjoitusta vaikeutetaan ja lasketaan vain uloshengitykset. Sisään hengitysvaiheessa siis mielen tulee pysyä tyhjänä. Mikään ajatus eikä mielikuva ei nouse. Nyt voi huomata:

1. Ajatuksen virta on kuin onkin hallittavissa ainakin osittain ja harjoittelu tekee tässäkin mestarin.
2. Jos haluaa sisään hengittäessä pitää mielen tyhjänä, pitää vain ”kuunnella” tai ”odottaa”. Aivan kuin kuuntelisi todella kaukaista ääntä, jolloin ei voi ajatella koska se häiritsee.
3. Voimme tulla tietoiseksi kohdasta tietoisuudessa jossa ajatus nousee. Kun mieli on välillä tyhjä, laskemillamme numeroilla on alku ja loppu. Sana nousee tietoisuuteen ja katoaa tietoisuudesta ja pystymme katsomaan läheltä tätä kohtaa. Tällöin olemme jo pitkällä ajattelun taidossa. Pystymme tulemaan tietoisiksi millä käsitteellä kulloinkin merkitsemme maailmaa ympärillämme.
4. Tärkein kokemus on, että kun käsite nousee, samalla nousee ”minä”, ”ego” ja samalla kun käsite katoaa tämä ”minä” katoaa. Alamme ymmärtää nyt tietoisuutemme, minämme ja ajattelumme luonnetta ja rakennetta syvemmin.

Kolmas harjoitus on jäädä tarkkailemaan hengitystä mieli tyhjänä; ajatellaan ei ajattelua. Tässä harjoituksessa tätä tilaa syvennetään, hengityksen laskemisesta luovutaan ja säilytettään puhdas tietoisuuden tila. Tässä ei ole ajatuksia, ei tule, eikä mene. Kehon kuuntelu on mahdollista ilman, että ajatusten assosiaatiovirta vie mielen pois tehtävästään. Tämä harjoitus opettaa sen, että:

1. Tilaa ei voi saavuttaa yrittämällä tai tahtomalla koska ne molemmat ovat jo sinänsä ajatuksia.
2. Kun jäädään odottamaan ja kohta jossa ajatus nousee jätetään silleen, mikään ei liikahda, ajatus ei nouse. Jäljellä pysyy pelkkä tietoisuus, joka on hartauden ja ilon lähde.
3. Kun mitään minääkään (ego) ei nouse, on pelkkä oleminen ja tietoisuus tästä.
4. Kun olemme kokeneet tämän tilan, on mahdollista tarkkailla aivan uudella tavalla ajatusten ja minän nousemista sekä niiden suhdetta maailmaan.
5. Kun me ymmärrämme nämä puitteet, voimme vapautua niistä ja keskittyä asioihin ennakkokäsityksiemme sijaan.
6. Näin vapaudumme ennakkokäsityksistämme ja opimme palaamaan aina ajattelun alkulähteille.
7. Kun lepäämme pelkän olemisen virrassa huomaamme sen olevan hyvin ”kehollinen”. Emme tunne kehoa ja mieltä erillisinä, vaan yhtenä.
8. Lisäksi vielä tämä läsnäolo on elämän virran läsnäoloa.

Crazy Bridge by Sprengben [why not get a friend], on Flickr

Huomion arvoista on, että kolmas harjoitus vaatii vuosien harjoittelun. Ja että nämä kuvaukset ovat yksinkertaistuksia. Harjoittaminen on jokaisen tehtävä itse.

Kommentit asiaa paremmin ymmärtäviltä ja muilta todella tervetulleita!

Hengitetään ulos

.:Mitä istuessa tehdään tai siis ei tehdä?:.

Kirjoitan nyt aiheesta, josta jokainen tietää kaiken, mutta ei kuitenkaan mitään. Aiheesta josta opin joka päivä lisää, hengittämisestä. Muodollinen harjoittaminen on istumista ja hengittämistä. Aiemmassa kirjoituksessa olen kertonut istumisesta tai lähinnä istuma-asennon tekniikasta. Lopulta rohkaisen mieleni kirjoittaakseni tämän hetkisen ymmärrykseni hengittämisestä. Mielestäni muodolliseen harjoittamiseen on hyvä saada ohjausta. Minulla on jonkin verran kokemusta ”meditointi” ohjauksesta, mutta hyvän ”vain istumisen ja hengittämisen” ohjauksen sain Timo Klemolan Tietoisuustaidot kurssilla. Taito on kuitenkin itse opeteltava ja sitä ei voi kuin harjoittamalla oppia. Kurssin aikaisista ohjeista ja tunnelmista löydät tietoa blogistani tunnisteella koulutus.

Ajatusten tarkkailemisesta olen aiemmin kirjoittanut. Se ehkä hieman selventää ideaa, mutta olennaista on, että harjoittamisessa ei ole mitään päämäärää. Mieli saa tuottaa mitä se tahtoo, seuraa mitä se tekee ja anna ajatusten tulla ja mennä. Kirjoitan jatkossa ei- tekemisestä lisää. Tämä kirjoitus on pyrkii keskittymään muodollisen harjoittamisen ja hengityksen yksityiskohtiin.



A (not so) distant storm by maistora, on Flickr

.:Muodollinen harjoittaminen:.

Kirjassa Johtamisen nyt : tietoinen läsnäolo johtajuuden kivijalkana Seija Mauro määrittelee meditaation harjoittamisen (istuminen ja hengittäminen) ja retriitteihin osallistumisen tietoisen läsnäolon muodolliseksi harjoittamiseksi. Se tapahtuu erityisessä, sille varatussa paikassa ja säännöllisesti tiettynä aikana. Harjoittamiseen kuuluu hiljaisuus. Tällainen harjoittaminen on tietoisuutta siitä, mitä kehossa, tunteissamme ja ajatuksissamme tapahtuu juuri tällä hetkellä. Se on oman mielen seurailua. Omaa mielentilaa, sen rakennetta, energiaa ja vauhtia katsellaan. Ei yritetä muuttaa, vaan enemmänkin annetaan olla. Sanotaan, että harjoittamista tulee jatkaa neljä-viisi vuotta ennen kuin mieli alkaa hiljentyä. Tärkeää on huomioida, että on parempi on istua joka päivä vaikka kymmenen minuuttia kuin pitkiä rupeamia silloin tällöin.

Mieltä voi hiljentää myös kävellen, hiihtäen, juosten, sauvakävellen, meloen, eri tavoilla liikkuen. Ja sen voi tehdä luonnossa. Menetelmiä on monia, mutta yhteistä kaikille on säännöllisyys ja pitkäjänteisyyden korostaminen. Yleensä korostetaan myös luonnollisuutta, vapautta pakoista. Kaiken pitää antaa tapahtua ihan itsestään. Jos keskittyminen häiriintyy, palautetaan mieli vain lempeästi harjoituksen kohteeseen.

Hiljaisuuden retriitit luovat aikaa ja suotuiset olosuhteet mielen selkeyttämiseen ja sisäisen rauhan selkiyttämiseen. Hiljaisuus ja yksinäisyys on aika ajoin tärkeää. Voi mennä mökille tai pyöräretkelle. Retriitti tarkoittaa vetäytymistä, sen säännöllinen päivärytmi luo raamin ja auttaa keskittymään. Koko retriitti voidaan viettää hiljaisuudessa tai sitten on virikepuheenvuoroja ja keskusteluja ohjaajan kanssa.

Harjoittamiseen liitettyjä ominaisuuksia ovat arvostelemattomuus, kärsivällisyys, aloittelijan mieli, luottamus, pyrkimättömyys, hyväksyminen ja irti päästäminen.

1.       Arvostelemattomuus on kokemustemme todistajan oloa, ei tuomarina oloa. Tietoisen läsnäolon harjoittaminen tekee tämän näkyväksi. Kun sitkeästi havainnoi omia arviointejaan, nimeää ja hyväksyy niitä, ne vähitellen häviävät.

2.       Kärsivällisyys opettaa huomaamaan, että kaikella on aikansa. Oma kehittymisemme tietoisesti läsnä olevaksi alkaa siitä kohdasta, missä juuri nyt olemme.

3.       Aloittelijan mieli huomaa kauneuden arkipäivässä. Jokainen hetki on uusi ja uniikki. Olemme itse jotain sellaista jota emme koskaan aikaisemmin ole olleet. Olemme jossain missä emme ole koskaan olleet, vaikka olisimme tutussa paikassa. Aikaulottuvuus tekee siitä uuden.

4.       Luottamus itseen auttaa valitsemaan oman harjoittamismuodon. Opettajat ja kirjat voivat antaa ainoastaan vihjeitä, mutta tietoisen läsnäolon harjoittamisessa on opittava kuuntelemaan itseään. Opettajan tärkeimpiä tehtäviä on tehdä itsensä tarpeettomaksi ohjaamalla oppilas olemaan itse itsensä opettaja.

5.       Pyrkimättömyys on mielen hiljentämisen perusedellytys. Olemme jo hiljaisuudessa, sinne ei tarvitse pyrkiä. Riittää kun havainnoimme mitä tapahtuu nyt. Onko minulla kipuja? Kritisoiko mieleni?

6.       Hyväksyminen tarkoittaa asioiden näkemistä sellaisina kuin ne ovat tällä hetkellä.

7.       Irti päästäminen on kokemusten katsomista ja arvostelemisesta luopumista. Aivan kuten uneen vaipuminen.

The Loneliest Road (Rte 50) by jeroen020, on Flickr

.:Zazen – vain istuminen:.

Kirjassa Vapaudu mielesi vallasta ja ala elää kuvataan Zazenia, ”vain istumista”. Istuessa toki ei voi lopettaa hengittämistä, eikä ajattelua. Harjoittamiseen voi liittyä paljon kivuliaita tunteita, ajatuksia ja kehon tuntemuksia. Tarkoitus on opetella panemaan merkille kuinka nämä tulevat ja menevät. Istuminen pitkän aikaa, ja ainoastaan sen tarkkaileminen, mitä mielesi ja kehosi tuottaa on erinomainen tapa harjoittaa hyväksyntää ja läsnä olemista tässä hetkessä uskomatta siihen mitä mielesi sinulle kertoo. Tarkoituksena on päästä kosketuksiin havainnoivan minäsi kanssa ja yksinkertaisesti vain nähdä, mitä on nähtävissä. Kirja antaa seuraavia yksityiskohtaisia ohjeita:

·         Etsi säännöllinen harjoitusaika päivääsi

·         Harjoittele säännöllisesi, hyvä aloitus olisi vaikka kolme kertaa viikossa 15 min.

·         Jos tulee ajatuksia jotka yrittävät estää harjoittelun, selvitä mitä ne ovat ja harjoittele siihen aikaan kun olet päättänyt harjoitella

·         Etsi itsellesi häiriötön paikka, sen ei tarvitse olla hiljainen, tärkeää on oppia havaitsemaan ettei anna ympärillä olevien asioiden viedä mukanaan.

·         Kertaharjoitukseen käytettävää aikaa voi pidentää muutamalla minuutilla edistyessäsi. Harva länsimaalainen kuitenkaan harjoittaa yli 30 min päivässä.

·         Keho oppii tuntemaan ajan kulun, mutta siihen asti voi käyttää herätyskelloa tai puhelinta ottamaan harjoitukseen kuluvaa aikaa

·         Tavoite on olla liikkumatta siinä määrin kuin se vain on mahdollista

·         Harjoittelussa ei ole mitään päämäärää. Mieli saa tuottaa mitä se tahtoo, seuraa mitä se tekee ja anna ajatusten tulla ja mennä.

·         Jos jäät kiinni mihin tahansa ajatukseen, pane se vain merkille ja koita palata takaisin tähän hetkeen.

·         Ajatuksia voi tarpeen mukaan nimetä, etenkin niitä jotka ovat vieneet pois siitä kuluvasta hetkestä.

·         Hengitystä voi seurata istuessaan, sitä voi laskea, tärkeää on että sen antaa kulkea luonnollisesti.

·         Kokiessasi fyysistä kipua, yritä istua sen kanssa niin kauan kuin mahdollista. Jos on pakko liikkua, liiku ainoastaan sen verran että saat korjattua asentoasi ja palaa sitten istuma-asentoon takaisin.

[Jatkuu sisään hengityksellä…]

Läsnäoleva vanhempi, osa 6: Pidä Huolta itsestäsi

Tämä kirjoitus päättää sarjan ajatuksiani ja muistiinpanojani kirjasta tietoisen läsnäolon opas vanhemmille. Edelliset osat voit lukea alla olevista linkeistä:

Läsnäoleva vanhempi, osa 1: Elämä on tässä ja nyt

Läsnäoleva vanhempi, osa 2: Integriteetti, myötäeläminen ja hyväksyminen

Läsnäoleva vanhempi, osa 3: Ajatukset eivät ole tosiasioita

Läsnäoleva vanhempi, osa 4: Miten minusta tulee läsnä oleva?

Läsnäoleva vanhempi, osa 5: Kommunikaatio harjoituksena

Vanhempi asettaa usein omat tarpeensa aina vasta lapsen tarpeiden jälkeen. Aikuinen tarvitsee ihan samaa mitä lapsikin: huomiota ja läsnäoloa. Tietoisen läsnäolon harjoittaminen tarjoaa hengähdystauon (sananmukaisesti!), oman hetken jolloin voi harjoittaa, kyseenalaistaa ja tehdä omia valintoja. Oman ajan ottaminen antaa myös lapselle hyvän esimerkin siitä, ettei vanhempi uhraa kaikkia voimiaan hänen hyväkseen. Ja kuinka iloinen jälleenkohtaaminen onkaan kun vanhempi tulee takaisin kotiin oltuaan vaikka kävelyllä. Jokapäiväinen lapsen kanssa ”vain oleminen” antaa myös mahdollisuuden harjoittamiseen ja hiljentämiseen. Kunhan vain huomaat esimerkiksi leikkihetkien ilon, on mahdollista, että voit nauttia ja iloita arjesta lapsen kanssa. Huomaaminen ja läsnä olemisen muistaminen vaatii vauhdin hiljentämistä. Elämän Yksinkertaistaminen, downshifting on jo melkein muoti-ilmiö. Se sopii tietoisen läsnäolon harjoittamiseen. Hintana on usein pienemmät tulot ja vähemmän mahdollisuuksia kuluttamiseen. Mutta samalla saadaan lisää aikaa seurustella, miettiä ja oleilla oman perheen ja lasten kanssa.

Kirjassa on Larry Rosenbergin ohjeita yksinkertaistamiseen arjessa:

1. Tee vain yhtä asiaa kerrallaan, jos mahdollista
2. Keskity siihen mitä teet
3. Kun ajatuksesi eksyvät muualle, yritä uudelleen keskittyä siihen mitä olet tekemässä
4. Toista kolmas kohta uudelleen ja uudelleen
5. Mieti, mikä saa ajatuksesi harhailemaan 

Untitled by sⓘndy°, on Flickr

Vanhemmuudessa jokainen kohtaa jonkinlaisia haasteita harva se päivä. Lapsi heittelee ruuat ympäriinsä juuri pestylle lattialle ja venkoilee pukemista vastustaessaan. Jokainen vaikea hetki tulisi muistaa hengitys ensimmäisenä apukeinona. Vedä muutama kerta syvään henkeä ja mieti vasta sitten miten toimit. Tai keskity siihen miltä jaloissa tuntuu, keinuttele ja tunne, että tässä minä olen. Hyväksy vaikea hetki ja anna sen mennä. Kirjoittajien mukaan tietoinen läsnäolo voi näin auttaa jopa vähentämään stressiä. Esimerkiksi seuraavilla tavoilla stressiä voi yrittää vähentää tietoisen läsnäolon keinoin:

©   Kun lapsi haluaa kertoa jotain, kuuntele lasta keskittyneesti. Aina kun ajatukset lähtevät omille teilleen, tartu niihin ja keskity taas kuuntelemaan.

©   Pidä 10 min lepotauko kaksi kolme kertaa päivässä.

©   Kirjoita muistilistoja jotta ne asiat eivät häiritse sinua levätessä tai lasten kanssa ollessa

©   Kiinnitä huomiota siihen mitä sinulla on silmien edessä. Lapsesi silmät, sormet, hymy. Keskity ja yritä imeä itseesi jokainen pikku yksityiskohta.

©   Seuraa lapsen leikkiä jonkin matkan päästä ja kuvaile mielessäsi se mitä hän juuri sillä hetkellä tekee.

©   Ota tavaksesi tarkkailla nukkuvaa lastasi joka ilta hetken aikaa.

©   Huomaa lapsessa kaikki pienet muutokset, esim. äänessä tai kuinka pienet pallerosormet pitenevät ja kapenevat

©   Muista että suurin lahja, minkä voit lapsellesi antaa, olet sinä itse, sinun aikasi ja sinun huomiosi

©   Jokainen voi parantaa elämänlaatuaan miettimällä mistä nauttii? Se voi auttaa määrittämään jonkin oman harrastuksen, joka lataa akkuja ja on omasta itsestä huolen pitämistä.

.:Sinä olet lapsesi paras vanhempi:.

Yllä olevasta lauseesta jokainen vanhempi voisi tehdä oman huoneentaulun. Se on mantra, jonka toistamisesta ei ole kenellekään haittaa! Voit valita miten vietät elämäsi, miten seurustelet lastesi kanssa ja miten kommunikoit heidän kanssaan. Kaikki valinnat eivät ole ratkaisevia ja niissä ei aina ole kyse suurista, vakavista asioista. Ja aina voi aloittaa alusta.

Aina on hyvä muistaa, että vanhempien parisuhde ja se laatu, esimerkiksi miten toiselle puhutaan vaikuttaa lapseen. Annetaanko kotona pelkkiä käskyjä? Kliseisesti sanotaan myös, että vanhempien on uskallettava pyytää apua. Parisuhteen laatu ja avun pyytäminen aiheuttavat kuitenkin usein myös syyllisyyden ja huonouden tunteita. Aina kun tunnet olevasi huono vanhempi, tietoinen läsnäolo voi auttaa sen tajuamisessa, että menneisyydestä voi irrottautua milloin tahansa ja aloittaa alusta. Aloittelijan mieli auttaa laajentamaan näkökulmaa ja saamaan voimia vaikka anteeksipyyntöön. Lapsi oppii tästäkin peilaamalla ja saa uutta elämäänsä.

Hyväksyminen auttaa näkemään olemassa olevat vaihtoehdot. Aina ei voi toimia ja esim. muuttaa sairasta lasta terveeksi. Tilanteen voi kuitenkin hyväksymällä muuttaa hallittavammaksi ja näin säilyttää omanarvontuntonsa. Kun päättää olla tekemättä mitään, avuttomuus ja stressi vähenevät. Hyväksymisen lisäksi kiitollisuus, ilo ja kyky nauttia ovat asioita joita ei saa unohtaa. Kiitollisuutta aiheuttavien asioiden listaaminen vaikeissa tilanteissa auttaa eteenpäin ja paljastaa ettei tilanne ole toivoton. Tietoinen läsnäolo auttaa selventämään ajatuksia, omia reaktiomalleja ja toimimaan aktiivisesti. Asiat eivät aina ole näin, jos odotan hetken niin tilanne muuttuu.



 

加油!! by sⓘndy°, on Flickr

Pidä huolta itsestäs ja niistä, jotka kärsii.

Anna almu sille, joka elääkseen sen tarvii.

Muista siellä rakentaa, missä koti maahan sortuu.

Koeta niita rohkaista, jotka päätöksissään horjuu.

Sillä jokainen, joka apua saa,

sitä joskus tajuu myös antaa,

tajuu myös antaa, tajuu myös antaa.

Pidä huolta luonnosta, se susta huolen pitää.

Pidä kii päätöksistä, niistä voima itää.

Muista, vanhukset ei kuulu vanhainkotiin.

Toimi niin, ettei nuorukaiset joudu uusiin sotiin.

                            Pave Maijanen - Pidä huolta

Ääretön

Teimme eilen illalla pienen retken lähimetsään, lapsi ja minä. Pieni viihtyi hyvin selkärepussa lauleskelemassa. Polut olivat kumman jäisiä, mielestäni ei ole satanut, mutta aurinkoa on varmaan ollut sen verran, että pinta sulaa vähän ja sitten se taas ilman kylmetessä jäätyy. Kenkiin kiinnitettävät jääpiikit olivat ihan ehdottomat, varsinkin kun tarkoitus oli kiivetä pieniä mäkiä ylös, alas, ylös, alas harjoitellen kesän vaelluksia varten.

Saavutettuasi huipun jatka kiipeämistä.

- Zen sananlasku

Ja ihan muutenkin pientä palauttavaa liikuntaa on aina hyvä harrastaa. Metsässä oli rauhallista ja hiljaista, harmaana päivänä edes linnut eivät laulaneet. Selvitän minne muutama polku päättyy ja metsä näyttää meille taas uusia reittivaihtoehtoja. Niitä on äärettömästi tässä tutussakin metsässä. Kun katsoo niin näkee ne.

Polku on tässä kaiken aikaa, aivan jalkojesi alla.

- Issan Dorsey

Kotiin palattua tarkastelen menneiden päivien kiitollisuuksia. Olen kiitollinen muutamasta retkestä perheen kanssa ja paljosta ulkoilusta ja liikunnasta. Harjoittelussa ja liikunnan tehossa olen kiitollinen saavutetuista tavoitteista ja niiden ylittämisestä. Uskallan nyt jo olla kiitollinen siitä, että tämän talven lumitöistä selvittiin. Vaikka lunta vielä tulisikin, se mahtuu pihaan ilman ongelmia. Sen verran on jo sulanut! Olen kiitollinen niin monesta asiasta elämässäni. Äärettömästi.


Lähimetsässä, osa 1000.



Kasvattamatta olemisen taito

Jäädessäni äitiyslomalle, kollegani kirjoitti minulle saatteeksi viisaan lauseen: ”Lasta ei kasvateta, lapsi kasvattaa”. Niin totta, mutta sitä ei lapsettomana ollenkaan osannut ajatella. Lapsi kasvattaa ainakin kärsivällisyyttä, luovuutta, lempeyttä ja hyväksymisen kykyä. Oma kasvu on mielestäni helpompi hyväksyä ja ottaa kiitollisena vastaan. Minulla on ajatus, että lapsen kasvattaminen ja opettaminen, se se on vaativaa ja sangen haasteellista. Miten siitä selviää?

Jon Kabat-Zinnillä on jälleen viisaita sanoja tähän kirjassa Olet jo perillä : tietoisen läsnäolon taito. Lapset ovat aina omanlaisiaan, mutta he tarvitsevat joka tapauksessa paljon rakkautta ja neuvoja kasvaakseen täyteen ihmisyyteen. Jonin mukaan se miten opetamme heitä ja miten suhtaudumme tähän opettamiseen, on merkityksellistä, ei vain lapselle vaan myös sinulle vanhemmalle. Jos pidämme lapsia ominamme, joita muokata ja hallita omien tarpeidemme mukaan, olemme vaikeuksissa. Vanhemman tehtävä on olla viisas ja kärsivällinen välittääkseen sen mikä on elämässä tärkeintä. Tarvitaan jatkuvaa tietoisuutta, jotta tästä tehtävästä suoriutuu hyvin ja pystyy suojelemaan lasta, kun hän kehittää omaa vahvuuttaan, omia näkemyksiään ja taitojaan sillä tiellä, johon he myöhemmin tutustuvat omin avuin.

Jun 23 (63) by theloushe, on Flickr

Esimerkiksi meditoinnin opettamiseen vanhemmalla voi olla suuri kiusaus. Jonin mukaan paras tapa välittää lapsilleen viisautta, meditaation sanomaa tai yleensäkään yhtään mitään, on elää sitä omassa elämässään, ilmentää itse sitä, mitä eniten haluaa välittää lapsilleen, ja pitää suunsa kiinni. Lapsesi huomaa mikä on sinulle tärkeä osa jokapäiväistä elämää. He matkivat sitä sitten kun ovat siihen valmiita. Todellinen opetus on sanatonta. Kun lapsi sitten haluaa istua hän tietää miten sen voi tehdä, koska hän on nähnyt vanhemmiltaan mallin siihen. Siemen itää. Jos näkee ohjauksen olevan tarpeen, sitä voi kokeilla havaitessaan oikean ajan ja paikan. Lapsen voi ehdottaa hellävaraisesti seuraavan hengityksensä rytmiä, ja neuvoa hidastamaan sitä esimerkiksi pelottavissa tai kipua aiheuttavissa tilanteissa tai kun hänen on vaikea saada unta. Tai lasta voi auttaa huomaamaan hänen kohdatessa jotain pelottavaa, miten ajatukset ovat vain ajatuksia, jotka kulkevat kuin elokuva eteenpäin ja siihen voi itse vaikuttaa minkä antaa vahvistua ja minkä heikentyä.

Olen oppinut jostain, että lapsi pelkää synnynnäisesti vain kahta asiaa: kovia ääniä ja putoamista. Kaikki muu on opittua. Tämä on mielestäni hyvä esimerkki siitä miten paljon vanhemman esimerkki vaikuttaa. Kukaan ei varmaankaan halua opettaa lastaan pelkäämään naapurin vanhaa miestä tai sirkuksen värikästä pelleä. Vanhempi tulkitsee tilanteen omaan kokemukseensa perustuen ja lapsi tarkkailee vanhempaansa. Vanhemman eleet, ilmeet sekä puheen sävy ja käytetyt sanat vaikuttavat taas lapsen kokemukseen ja sitä seuraavaan lapsen reaktioon. Miksi siis ei olisi myös niin, että tällainen hienovarainen viestintä ei toimisi myös lasta opettaessa elämään sellaista elämää jota itse pitää tärkeänä. Silloin asioihin suhtautuminen ja tavat tarttuvat. Jos vanhempi johdonmukaisesti ja säännöllisesti hoitaa kuntoaan, tekee itse ruokaa ja vaikka sitten harjoittaa tietoista läsnäoloa, oppii lapsi, että nämä asiat ovat tärkeitä. Lapsi oppii tarkkailemalla aikuisten reaktioita ja matkimalla niitä. Minulla on tämän perusteella ajatus, että omien arvojen mukaisesti eletyn elämän malli siirtyy seuraavalle sukupolvelle sitä sen kummemmin kasvattamatta.