Tietoisen läsnäolon opas vanhemmille, osa 3: Ajatukset eivät ole tosiasioita

Nyt seuraa kolmas osa ajatuksiani ja muistiinpanojani kirjasta tietoisen läsnäolon opas vanhemmille. Edelliset osat voit lukea alla olevista linkeistä:

Läsnäoleva vanhempi, osa 1: Elämä on tässä ja nyt

Tietoisen läsnäolon opas vanhemmille, osa 2: Integriteetti, myötäeläminen ja hyväksyminen

Kirjoitin jo joskus aikaisemmin siitä miten vanhemmat usein ovat rättiväsyneitä ja arvelin sen johtuvan pelosta. Siitä, että on koko ajan varpaillaan, mitä pienelle tapahtuu ja osaanko nyt nukuttaa pienen ajoissa ennen itkupotkuraivareita ja onko nyt mukana kaikki tarpeellinen? Monet vaarat vaanivat pientä, mutta mikä on todellista? Kaikki edelliset asiat ovat ajatuksia. Olenko oikeasti varma, että on syytä huoleen? Mikä muu on tänään totta?

Aika monta kertaa voisi pysähtyä ja keskittyä havainnoimaan ajatuksiaan. Siitä olen jo useasti kirjoittanut. Kirjassa neuvotaan:

1. Ajatusten tiedostaminen - Aina kun jokin ajatus tulee hetkellä jolloin olet keskittynyt olemaan läsnä hetkessä, totea että se on vain ajatus. Ajatukset ovat vain mielen tapahtumia, ne eivät ole oikeita, todellisia ja ennen kaikkea sinä et ole yhtä kuin ajatuksesi.

2. Ajatuksista irti päästäminen - Tarkkaile ulkopuolisena mihin se liittyy ja miten se vaikuttaa sinuun? Mieti onko ajatus totta? Ajatukset ovat vain ajatuksia, eivät muuta.” Miten reagoit? Usein reagointitapa on perua vanhoista kokemuksista. Kuinka usein edes tiedät miksi reagoit jollain tietyllä tavalla?

3. Huomion kiinnittäminen hengitykseen ja kuluvaan hetkeen – kehon tuntemuksiin. Anna kaikkien aistien puhua, tuntemukset kehossa, tuoksut ympärillä, äänet, mitä näet – arvottamatta!



mom...by sⓘndy°, on Flickr

Omat ja monen muun lähelläni olevan kotiäidin ajatukset ovat usein samalla radalla. Sitä kuvittelee, että on oltava ”pullantuoksuinen äiti”, ja esim. tehtävä tietty määrä asioita, kotitöitä, opiskelua ja ystävien tapaamista yhden ja saman päivän aikana. Tähän sitten reagoi kuten se olisi totuus ja päivän lopussa jopa arvottaa päivän sen mukaan, miten se tavoitteeseen verrattuna meni! Pelottava ajatus ja samalla stressaava. Mikä on oma tapasi tulkita tilanteita? Miten tosia tulkintasi ovat ja miten ne vastaavat todellisuutta? On tärkeää tulkita ajatuksia, mutta ei saa antautua niiden valtaan, vaan antaa niiden olla sellaisia kuin ne ovat. Moni ei pysty nauttimaan kesäaamusta omassa puutarhakeinussaan ajattelematta kaikkia puutarhatöitä jotka pitäisi tehdä!

Tietoinen läsnäolo ja mietiskely auttavat ajattelun vapauttamisessa. Olet henkisesti ja fyysisesti rauhallisempi, kun keskityt vain olemaan hetkessä eli olet tekemättä yhtään mitään. Kun opettelee katsomaan elämää, arkea ja itseään todellisina, arvostelematta, on mahdollisuus kehittyä rakastavammaksi ja avoimemmaksi. Jo pelkästään siksi, että aina on oma valinnanvapaus olemassa: Miten reagoin?



Untitled by sⓘndy°, on Flickr



Elämää on helppo elää automaattiohjauksella. Omaa elämää on niin kiire elää, ettei siinä ole tilaa elämiselle. Silloin jää huomaamatta, että omenapuut kukkivat, tänään on lapsen puolivuotispäivä tai, että ystävä tarvitsisi apua. Puhutaan ruuhkavuosista. Inhoan sitä ilmausta. Sanoisin mielelläni usein: Lakkaa olemasta olemassa ja ala elää. Automaattiohjauksessa on vaara myös että ajatukset ja reagoiminen ovat automaatilla. Se on hyvä erittäin stressaavissa elämänvaiheissa. Muulloin se estää täysin nauttimasta elämisestä hetkessä. Miltä lapsi tuntuu sylissä kun luet hänelle kirjaa? Se voi olla hetki jota suunnittelet usein; olisi mukava olla aikaa lukutuokiolle – ja sitä ei koskaan ole. Mikä silloin on tärkeintä? Jos taas pysähdyt, hengität ja tunnustelet oloasi ennen kuin teet päätöksen, tietoisen valinnan, saat päivääsi sen kaivatun lukutuokion. Tällöin toimit sydämellä ja näytät lapsellekin hyvää esimerkkiä. Tietoinen läsnäolo ”pakottaa” ottamaan kyseisen hetken rennosti.

Vanhempana on myös tosi tärkeää huomioida ajatusten lisäksi oma kulloinenkin mielentilansa ennen reagoimista lapsen tilanteeseen. Jos lapsi keskeyttää kiireen keskellä, on helppo olla oikeasti kuuntelematta tai reagoida puolihuolimattomalla automaattilohdutuksella. Tämän lapsi pidemmän päälle ainakin vaistoaa.