Liittyen blogissani olevaan vanhemmuus teemaan, aloitan nyt muistiinpanojeni julkaisemisen kirjasta Tietoisen läsnäolon opas vanhemmille. Sen ovat kirjoittaneet ruotsalaiset Heidi Andersen & Anna-Maria Stawreberg, joiden ajatukset pohjautuvat aika pitkälle Jon Kabat-Zinnin ideologiaan.
.: Elämä on tässä ja nyt:.
Miten vanhemmuus saisi lisää tilaa? Miten saamme tasapainoon omat ja toisten vaatimukset ja toivomukset? Ettei meiltä jäisi huomaamatta lapsen kasvun eri vaiheet. Tietoisessa läsnäolossa on kirjoittajien mukaan kyse siitä, että eletään tässä ja nyt (siinä missä todella olet) sen sijaan, että olet tuolla ja sitten. Ainoa aika joka todella on, on juuri nyt. Pitää myös opetella arvostamaan elämää ja vaikuttamaan siihen ottamalla lähtökohdaksi kuluva hetki.
Tietoisessa läsnäolossa kiinnitetään tietoisesti huomiota tähän hetkeen. Tarvitaan ”vain” valppautta, huomiokykyä, terävänäköisyyttä ja viisautta. Viisaus tarkoittaa asioiden todellisen tilan ymmärtämistä, ilman että takerrutaan omiin kuvitelmiin, ajatuksiin tai näkemyksiin. Kabat-Zinnin määritelmä tietoiselle läsnäololle kuuluu: Se on se tietoisuus joka kehittyy kun asioihin kiinnitetään tietoista huomiota: tässä hetkessä, arvostelematta, hyväksyen ne sellaisina kuin ne ovat.
 |
| 嗚...大家都欺負我!! by sⓘndy°, on Flickr |
Kun on tietoisesti läsnä ja hyväksyvä, lakkaa yrittämästä enemmän tai vähemmän tietoisesti ratkaista niitä pieniä ja suuria ongelmia joita syntyy lähes päivittäin. Kun ei yritä muuttaa ongelmaa tai torjua sitä, vaan näkee tilanteen tai sen aiheuttaman pahan olon sellaisena kuin se on, huomaa, mitä on tehtävä.
Vanhemmuudessa toimii erityisen hyvin tietoinen läsnäolo koska se on tapa elää. Se ei vain tarjoa tapaa käsitellä stressiä vaan tavan asennoitua perhe- elämään. Se opettaa olemaan tekemättä hätäisiä arvioita, valitsemaan oikein, hyväksymään ja jopa nauttimaan elämästä enemmän.
Kirjoittajat sanovat vanhemmuuden olevan sisäistä työskentelyä. Sillä he tarkoittavat sitä, että tutkii mikä motivoi, näkee heikkoutensa ja huomaa kehittymismahdollisuutensa. Näin vanhemmuudesta tulee mahdollisimman hyvää. Elämää ei voi suunnitella, etenkään perhe- elämää. Se on vain hyväksyttävä. Tilanteita syntyy ja kohta ne ovat ohi.
 |
| Untitled by sⓘndy°, on Flickr |
.:Mitä lapset todellisuudessa tarvitsevat?:.
Mihin me vanhempina pyrimme tai mikä on tavoitteemme? Haluamme varmaan kaikki, että lapselle syntyy luja itseluottamus ja luottamus omaan vaistoonsa. Lapsi osaa olla myötäelävä toisten kanssa. Tähän lapsi tarvitsee:
- Tavoitteellisen vanhemman
- Itsestään huolta pitävän vanhemman
- Tietoisen vanhemman, joka muistaa millaista on olla lapsi
- Vanhemman, joka ilmentää toiminnassaan ymmärtävänsä oman lapsuutensa vaikutuksen kaikkeen
- Pahalta suojelevan vanhemman, mutta joka tukee ongelmanratkaisua, ei ratkaise ongelmia
- Vanhemman joka on oma itsensä, aito
- Tarvehierarkian huomioivan vanhemman. Näitä tarpeita ovat:
- Fyysiset perustarpeet: ruoka, happi, uni, vesi
- Turvallisuus
- Yhteishenki ja seurustelu
- Arvostus. Huom. Se on eri asia kuin kehuminen. Piirustuksesta voi kysellä: Miten keksi käyttää tuota väriä? Kerro vähän piirtämisestä. Oletko itse tyytyväinen? Tämä siis hienoksi kehumisen sijaan.
- Itsensä toteuttaminen – lapsi saa puuhata rauhassa mielenkiintonsa kohteiden kanssa
***
Kuulostaa varsin haasteelliselta? Kukaan ei ole väittänyt vanhemmuutta helpoksi. Oma ajatukseni on, että monet odotukset ja opetukset vievät asioita liian monimutkaisiksi. Parempi toteuttaa vanhemmuutta fiilispohjalta, hetkessä läsnä ollen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti