Värikästä

Palasimme vielä kerran tänä vuonna mökille. Ilma on iloksemme kaunis ja aurinkoinen edelleen.

Tästä lähteeltä mökkeily aina alkaa. Tänne se myös loppuu, koska lähdevettä viedään kotiin asti.

Aamut ja illat ovat sumuineen ja keltaisen eri sävyineen olleet maagisia. Tähtitaivas on kirkas ja selkeä. Kuu valaisee niin hyvin, että osa tähdistä jää sen varjoon.

Olen saanut olla auringossa laiturilla lukemassa ja pieni tarkeni uimassa vielä vaikka kuinka kauan. Mökkitalkkari tuli suunnittelemaan vähän remonttia ja pieni hermostui, kun ei olisi millään halunnut tulla pois järvestä. Ei varmaan muuten olisi ongelmaa, mutta kun pienen nenä vähän valuu. Oma uimiseni rajoittui kyllä saunasta uimiseen.

Rutiinit toistuvat samoina. Olimme jälleen ihanalla pienellä metsäkävelyllä rantaa pitkin purolle ja metsäautotietä takaisin mökille. Pieni jaksoi aika hyvin koko matkan. Vain pieni hetki tarvittiin kantoreppua. 

Kävimme vähän naapurin mökkitielläkin, mutta siellä oli sen verran hirvikärpäsiä, että käännyimme takaisin. Ei naurata, kun muistaa viimeisen hyökkäyksen.

Söimme alkumatkasta vielä vähän mustikoita. Pieni maistoi myös juolukoita, mutta ei niistä voi kukaan oikein pitää. Näimme myös kauniita puolukkamättäitä, joita oli pakko kuvata.

Paijasimme matkalla monia sammalmättäitä, ihailimme keltaisia lehtiä ja juoksimme kilpaa jokaisen mäen päälle.

Lehtien joukossa oli jo punaisia ja oranssejakin. Kaunista, niin kaunista. Kuvasimme tähtiä, joita löytyi matkalta.

Oli oikein lämmin. Maisema on kuitenkin vielä aika vihreävoittoista.

Muutos tapahtuu nopeasti. Yhden jo punaiseksi muuttuneen puun vieressä näytti kasvavan pilvipuu.

Pieni roudasi keppejä mukana ja heitteli kiviä. Jokainen sieni bongattiin erikseen, metsäautotiellä oli epäilyttävää rihmastoa, sinne saattaa nousta uusi kanttarellipaikka. Retki kesti niin pitkään, että myöhästyimme päiväsaunan lämmityksestä. o-ou. Lenkillä ollut puoliso ei oikein tykännyt. Metsään on helppo unohtua...

Muuten mökillä ei ole paljon mitään tehty. Olemme lukeneet paljon, kuunnelleet musiikkia ja nukkuneet päiväunia. Nauttineet metsän tuoksuista, olleet ja kuunnelleet lähestyvän syksyn tuloa. Meillä on riittänyt juteltavaa ja suunniteltavaa myös tulevasta mökin remontista.

Lähden nyt ulkoilemaan. Ihanaa sunnuntaita sinullekin!

Hiljaisuus: Liian hiljaista?

Makasin viimeisinä lomapäivinä laiturilla aurinkotuolilla. Torkuin välillä niin, että pää retkahteli. Siinä oli taivaallisen ihanaa tankata auringonsäteitä. Huomasin kuitenkin tärkeimpänä elementtinä ympäristön hiljaisuuden. Oli hyvin hyvin hiljaista. Voikohan koskaan olla liian hiljaista?

Autoja kulkee harvakseltaan läheisellä tiellä. Lintujen äänet ovat vähissä ja koska on tosi tyyntä, järvestäkään ei tule mitään ääntä. Naapurit ovat sisällä tai muuten vaan hiljaa. Kukaan ei hakkaa, höylää eikä rakenna missään mitään. Pieni nukkui riippukeinussa, eikä pälpättänyt korvan juuressa kuten tavallista. Puolison sai käskemällä hiljaiseksi. Nautin suuresti hiljaisuudesta. Se on niin harvinaista!

Mietin, että voiko olla liian hiljaista? Laiturilla ei ainakaan tuntunut tänään siltä. Muistin kuulleeni, että on olemassa ns. kaiuttomia huoneita (anechoic), jotka eristävät ääntä ja ehkäisevät niiden syntymistä. Huone vaimentaa 99,9 kaikista äänistä luoden tilan, jossa on toivomaani täydellistä hiljaisuutta. Siellä ei ole kukaan pystynyt kuitenkaan olemaan yli 45 minuuttia. Hiljaisuus voi siis olla liikaa.

Anechoic Chamber in Retrospect by TunnelBug, on Flickr

Ihmisen kuulo herkistyy tässä huoneessa äärimmilleen. Siellä avaruuselämää simuloivissa testeissä olleet astronautit alkoivat kuulla oman sydämensä sykkeen tosi kovana ja heille tuli kuuloaisteihin perustuvia erilaisia muita hallusinaatioita. Samoin liikkumisemme tarvitsee ääniin ja etenkin kaikuun perustuvia aistimuksia, jotta edes ymmärrämme pysyvämme tasapainossa. Emme osaa välttämättä liikkua ilman ääniä. Hiljaisuus onkin yliannoksina pelottavaa.

Täydessä hiljaisuudessa tulee ilmeisesti sensorinen deprivaatio, joka ajaa hulluksi. Minulla on ajatus, että siellä on vain itsensä ja omien ajatustensa kanssa. Taitaa sittenkin olla ne ajatukset mitkä tekee hulluksi, eikä hiljaisuus? Olisi kiinnostavaa tietää, onko huoneessa ollut koemielessä kokeneita munkkeja, joilla on pitkä meditaatiokokemus. Auttaako se kohtaamaan hiljaisuuden ja olemaan sen kanssa yli 45 minuuttia.

Ihan sama, päätän olla kaikista olosuhteistani kiitollinen. Harjoitan missä harjoitan, oli taustalla millaista ääntä tahansa.

Lue lisää

‘Quietest place on earth’ causes hallucinations

Hiljaisuus: Helikopteri

Ei ole liian pieniä tehtäviä

Pane kaikki mitä olet pienimpäänkin mitä teet.

~ Frederico Pessoa

iPod Racing by jurvetson, on Flickr

Jokapäiväinen Zen II: Alku ja miksi?

Tässä toinen osa muistiinpanoista Charlotte Joko Beckin kirjasta Jokapäiväinen Zen. Tällä kertaa juttua on siitä miten aloittaa Zenin harjoittaminen. Kirjassa on hyviä perusteita sille miksi harjoittaminen tekee hyvää levottomalle. Ihan jokaisen se pistää hyväksymään elämän sellaisenaan. Näin Joko puhuu.

Meidän kaikkien mielestä elämä on jossain määrin vaikeaa, hämmentävää ja ahdistavaa. Silloinkin kun elämä sujuu hyvin. murehdimme sitä, ettei se todennäköisesti jatku samalla tavalla. Saavuttaessamme aikuisuuden suhtautumistapamme elämään vaihtelevat suuresti – suhtautumisemme riippuu henkilökohtaisista kokemuksistamme.

Jos sanoisin, että elämänne on jo täydellinen, ehjä ja valmis, pitäisitte minua hulluna. Eihän kukaan pidä elämäänsä täydellisenä. Ja kuitenkin tiedämme kaikki sisimmässämme, että olemme rajattomia, äärettömiä. Mielemme on ristiriitainen: toisaalta pidämme elämää hämmentävänä arvoituksena, joka aiheuttaa meille paljon murhetta, ja samalla olemme hämärästi tietoisia elämän rajattomasta, äärettömästä Juonteesta.

Ensimmäinen tapa on etsiä ratkaisua itsemme ulkopuolelta. Pysymme erillään elämästämme, katsomme sitä. analysoimme sitä, arvostelemme sitä, etsimme vastauksia kysymyksiin ”Onko siitä minulle hyötyä? Tuottaako se minulle mielihyvää vai pitäisikö minun vältellä sitä?”

Mukavan, ystävällisen kuoremme alla piilee suunnaton levottomuus. Kenen tahansa ihmisen elämän syvällisempi tarkastelu paljastaisi villinä riehuvaa pelkoa, tuskaa ja ahdistusta. Meillä kaikilla on keinomme peittää ne. Syömme liikaa, juomme liikaa, teemme liikaa töitä, katsomme liian paljon televisiota. Teemme kaiken aikaa jotakin peittääksemme eksistentiaalisen perusahdistuksemme. Jotkut ihmiset elävät näin kuolemaansa asti.

The 300 by Stuck in Customs, on Flickr

Joustavuus, ilo ja elämän virta on poissa. Tämä synkkä mahdollisuus on meillä kaikilla edessä, jos emme tajua, että meidän on tehtävä työtä elämämme eteen, että meidän pitää jatkaa zenin harjoittamista. Meidän on nähtävä sen harhan läpi, että minä ja tuo jokin ovat erillään toisistaan. Tehtävämme on kuroa tuo väli umpeen.  

Kun voimme olla täysin rehellisiä sen suhteen, mitä tapahtuu juuri nyt, näemme sen. Buddhasta ei voi ottaa vain palasta. Buddha tulee vain kokonaisena. Zenin harjoittamisessa ei ole kyse siitä, että ”voi, minun pitäisi olla hyvä, minun pitäisi olla ystävällinen, minun pitäisi olla sitä tai tätä.” Minä olen sitä, mitä olen juuri nyt. Ja juuri tämä olemisen tila on Buddha.

Lue edellinen osa:
Jokapäiväinen Zen I: Johdanto ja elämänohje

Miksi läsnäolo parantaa suoritusta?

Näin käy ihan minkä tahansa suorituksen kanssa. Se menee vähän paremmin. Mistä on oikein kysymys?

Miettiessäni melkein mitä tahansa tekemääni, voin jälkikäteen sanoa, että tein samalla myös jotain muuta. Samalla kun tiskasin, autoin lasta maalaamaan tai samalla kun pakkasin viikonloppulaukkuani, puhuin äidin kanssa puhelimessa. Tästä seuraa, että kaikki ei mene aina ihan putkeen tai voisi mennä paremmin.

Usean asian multitaskaamiseen on niin tottunut, ettei siihen edes kiinnitä huomiota. Keskittyminen vaatii päätöksiä ja niiden muistamista. Nyt leikin lapsen kanssa, nyt siivoan auton. Päättää tehdä huolella yhden asian kerrallaan. Siitä tulee automaattisesti parempi lopputulos.

Make a choice by Matthieu H., on Flickr

Tosiasiahan on, et kun sä aamulla heräät ja päätät et jonku asian sä teet paremmin tänään, niin sähän pystyt tekeen sen. On se sitte että sä syötät sun lapses paremmin tai ajat huolellisemmin autoa tai on se mikä tahansa se motto. Mut jos sä otat sen kannan, niin se varmasti toimii.

~ Timo Jutila.:

Suomen 1995 kultaa voittaneen jääkiekkojoukkueen kapteeni päävalmentaja Curt Lindströmin Lite bättre –valmennusfilosofiasta

Voisiko tämä olla keskittymistä yhteen asiaan kerrallaan? Läsnäoloa sille mitä on tekemässä? Kun kävelet niin kävelet, kun syöt, niin syöt. Ajatuksessa ei ole mitään maailmaa mullistavaa, mutta jotain itua kuitenkin, koska sen avulla on voitettu maailmanmestaruus. Minä aion ainakin parantaa keskittymisen tapojani.

Lähellä

Ahh miten ihanan lämmin ja kaunis viikonloppu on jälleen ollut!

Lauantaina pääsimme liikkeelle aika hyvin, vaikka aamu vietettiinkin kiireettömästi. Se on meille kaikille tosi tärkeää nykyään. Saa vain olla ja lukea nettiä ja syödä hyvin. Lähdimme pitkään suunnitellulle retkelle Viikkiin Lammassaareen. Päämääränä oli tietysti löytää muutama geokätkö.

Aurinko paistoi lämpimästi ja nautimme suuresti raikkaasta ilmasta. On hienoa, että niin lähellä Helsingin keskustaa on tällainen luonnontilainen alue. Pieni juoksi innoissaan pitkospuilla ja poluilla. Olen ylpeä, että hän jaksoi melkein viisi kilometriä ympäri saarta kulkea kätköjen perässä!

Fiilis oli tosi kesäinen, vaikka lehtiä jo jonkin verran putoilee. Vielä ei tuoksu syksy, eikä mätänevät lehdet. Kesän kuivuuden huomasi hyvin kaisloista, jotka olivat muuttuneet ihan ruskeiksi. Kiertelimme pitkin saarta ja onnistuimme löytämään melkein kaikki suunnittelemamme geokätköt. Kävimme myös yhdessä lintutornissa toteamassa, että kyllä lintujen bongaus on suosittua! En kyllä oikein tiedä miksi, koska sieltä näytti tältä.

Saaren luonnossa oli paljon nähtävää ja tarjosin loistavat naurut perheelleni seotessani jalkoihini ja kaatuessani ihan pitkin pituuttaan yhden talon pihassa. Ei ihan huomio riittänyt kääntää päätä joka suuntaan. Nauru pidentää ikää vai miten se oli?

Lammassaaresta pääsee Kuusisaareen pitkospuita ja siellä oli lampaita laiduntamassa. 

Kävelimme lampaiden polkuja pitkin saaren korkeimmalle paikalle syömään eväitä. 

Pienelle patonki ja pillimehu maistuivat pitkän kävelyn päälle. Nautimme maisemasta arabianrantaan, ohi lipuvista veneistä ja näimmepä yhdet melojatkin! Into päästä vesille kasvoi.

Palasimme mantereelle ja pyöräilimme vielä hetken ihaillen koskea ja vanhankaupunginlahtea. 

Retki päättyi jätskin syöntiin hieman jo syksyisissä maisemissa.

Mistä nautit viikonloppuna?

Kaikki tiet vie perille

The answer my friend, IS blowin' in the wind... by Let Ideas Compete, on Flickr

There are hundreds of paths up the mountain,
all leading in the same direction,
so it doesn’t matter which path you take.
The only one wasting time is the one
who runs around and around the mountain,
telling everyone that his or her path is wrong.

~ Hindu teaching

Jokapäiväinen Zen I: Johdanto ja elämänohje

Minulla on pitkään ja nautiskellen ollut työn alla Charlotte Joko Beckin kirja Jokapäiväinen Zen. Voin varauksetta suositella sitä jokaiselle muodollisen harjoittamisen perusasioista kiinnostuneelle. Kirja on käytännönläheinen ja konkreettinen. Se koostuu Jokon opetuspuheista. Usein luvun loppuun päästyäni vetäydyin tyynylle, kun tuntui, että tässä nyt pohjustus, istu sen kanssa. Laitan nyt blogiin kirjoitussarjana joitain ajatuksia kirjasta, jotka minua puhuttelivat erityisesti.

Kirjaa mainostetaan Basam booksin sivulla seuraavasti:

Jokapäiväinen zen on nimensä mukaisesti teos, joka tuo zenin keskelle kiireistä arkea. Charlotte Joko Beck kertoo maanläheisellä ja mutkattomalla tavalla zenistä ja osoittaa että zenin harjoittamiseen ei vaadita lootuksenkukkia tai temppelikelloja.

Zen on pohjimmiltaan hyvin yksinkertaista, ja sen harjoittamiseen tarvitaan vain avoin mieli ja halu oppia rauhallisempaa suhtautumista ympäröivään maailmaan. Joko Beck ei halua ihmisten luopuvan mielipiteistään tai tunteistaan, eikä etenkään heittäytyvän fatalismin vietäväksi, vaan oppivan hallitsemaan itsekeskeistä mieltään joka liian usein onnistuu pilaamaan hyvän päivän ylenmääräisellä pelolla, huolella tai vihalla.

Luvassa on muodollisen harjoittamisen ohjeita, tietoa siitä miten harjoittaminen kannattaa ottaa osaksi läheistä ihmissuhdetta ja paljon asiaa pelosta.

Aloitetaan kuitenkin kohdalla, jossa Joko antaa mielestäni hyvän elämänohjeen:

.:Sulje ovi:.

Zenin harjoittaminen merkitsee oven sulkemista dualistiselta elämänkatsomukselta, ja tämä vaatii sitoutumista. Kun heräätte aamulla ettekä halua mennä zendoon, sulkekaa ovi tältä. Nouskaa sängystä ja menkää. Jos teitä työssä ollessanne laiskottaa, sulkekaa ovi tältä ja tehkää parhaanne. Sulkekaa ihmissuhteessa ovi arvostelulta ja epäystävällisyydeltä.

Sulkekaa zazenissä ovi dualismilta ja avautukaa elämälle sellaisena kuin se on. Vähitellen, kun opimme kokemaan kärsimyksemme, sen sijaan että pakenemme sitä, elämä paljastuu iloksi.

Jatkoa seuraa!

21 tapaa elää tässä hetkessä

Kiitos lifehackin voin jakaa teille tämän tiedon. Joka hetkessä on magiaa, mutta sen huomaaminen vaatii tietoista läsnäoloa juuri nyt. Tässä 21 tapaa palata yhteyteen koko maailman kanssa, olemaan läsnä.

coast walk 7 by Jos van Wunnik, on Flickr

1. Rakastu – vaikka hienoihin kenkiin tai naapurin poikaan. Anna sydämellesi lupa jättää lyönti tai pari väliin.
2. Hymyile, kikata ja naura niin että mahaan sattuu.
3. Mene treffeille itsesi kanssa – Pukeudu kauniisti, näytä upealta ja vietä erityinen ilta itsesi kanssa.
4. Pyydä anteeksi – Tiedät kyllä keneltä.
5. Anna itsellesi lupa tehdä asioita, joita olet aina halunnut tehdä.
6. Kävele puutarhassa kastelulaitteen läpi ja mieti miten hienolta se lapsena tuntui.
7. Kiipeä vuorelle – Ihan oikeasti. Mikään ei ole hienompaa kuin tuntea saavuttaneensa jotain ja tuntea samalla kertaa itsensä pieneksi. Tämä ei ehkä onnistu ihan hetkessä.
8. Soita vanhalle ystävälle, jonka kanssa voit muistella menneitä. Onko mahdollista tehdä elämästä jälleen niin jännittävää?
9. Katso meren aaltojen iskemistä rantaan kuun valossa.
10. Hyräile lempikappalettasi.
11. Tuijota tähtiä.
12. Päästä irti – kohtuuttomista odotuksista, ne eivät tee sinulle hyvää.
13. Luota intuitioosi.
14. Lähetä postikortti tai kirje oikeassa postissa.
15. Jaa unelmasi läheisten kanssa ja kuuntele heidän unelmiaan.
16. Pidä hiljainen päivä – Se on hyvä tapa pasta yhteyteen oman itsensä kanssa.
17. Piirrä, kirjoita tai maalaa jotain – Päästä sisäinen taiteilijasi irti.
18. Lue Rumin runoja ja näe maailma filosofisesti.
19. Esittele itsesi tuntemattomalle – Meillä on paljon opittavaa erilaisuuksista ja samanlaisuuksista, joita välillämme ja maailmassa on.
20. Osta kukkia ja muistele silloin tällöin niiden tuoksua.
21. Unelmoi villisti ja isosti – Kuvittele millaista olisi täydellinen elämäsi, mitä todella toivot? 

Lähde: Lifehack

Mökkielämää taitekohdassa

Olemme olleet loppuviikon mökillä viettämässä viimeisiä kesälomapäiviä. Sään suhteen olemme olleet yllättyneitä, meillä on aivan fantastisen kauniita ja lämpimiä lomapäiviä takana. En ole uskoa, että vielä olen saanut nauttia kesästä.

Päivät menevät hyvin, yhtään mitään ei tule tehtyä, ihan kuten on suunniteltu. Nukun pitkään, syön vähän ja sitten voi mennä jo päiväunille laiturille, ”vahtimaan” leikkivää lasta. Pieni on leikkinyt rantavedessä pitkiä aikoja. 

Välillä tulee vähän kylmä kyllä, mutta sitten laitetaan fleeceä yhdessä päälle edes hetkeksi. Meillä on ollut ilonamme iso sorsapesue. Ne tulivat ja menivät ja selkeästi kieltäytyivät ymmärtämästä, että meillä ei ollut heille ruokaa. Yritän opettaa pienelle, ettei luonnon eläimiä ruokita, oli ne sitten kuinka söpöjä tahansa.

Laiturilta ei paljon poistuta, ennen kun aurinko lakkaa siihen paistamasta. Sauna on siinä vaiheessa lämmin. Sitten taas vähän ruokaa äitiemme viljelemistä vihanneksista. Jälkkäriksi vaikka uuden sadon omenia. Pieni on jo niin naatti, että haluaa tässä vaiheessa yleensä nukkumaan. Puoliskoni on hänen kanssaan ollut hieman aktiivisempi kuin minä. 

Ilta menee koneella roikkuessa kirjoittamassa, mutta usein luen vielä sängyssä hyvää kirjaa. Tähtitaivasta ehkä vielä saan käytyä ihailemassa. Pienen hetken taivaalle tiirailtuani, näin monta tähdenlentoa ja valtavan määrän tähtiä. Revontulia oli myös lähijärvellä havaittu. Oman pienuutensa taas muistaa…

Pihasta ei ole poistuttu kun ihan pienille retkille.

Kävimme nauttimassa alkusyksyisestä metsästä. Totesimme, että järven rannan polku on kovin kuljetun oloinen. Mielenkiintoista. Yksi selitys oli iso kakkakasa johon törmäsimme. Se oli aika tuore! Taisi olla hirven käyttämä polku, jota kävelimme. Hirveen emme onneksi törmänneet, vaikka vielä aika tuoreet jäljet näimme. Sen sijaan olimme usean hirvikärpäsparven syötteinä.

Matkalla näimme outoja marjoja ja aika paljon puolukoita. Mustikan varvuissakin oli vielä maisteltavaa, vaikka lehdet ovat jo aika räjähtäneitä. Kaikki marjat ovat jo aika ylikypsiä ja siksi hieman mauttomia. Söimme niitä kuitenkin, koska uskomme vitamiinien olevan tallella.

Pieni oli reipas oma itsensä ja innoissaan metsässä kulkemisesta. Pienen lounaan jälkeen uni maistui riippukeinussa niin isoille kuin pienillekin.

Pienellä souteluretkellä huomasimme maisemassa jo selkeitä keltaisen ja ruskean sävyjä. Kyllä vuodenaika on juuri vaihtumassa.

Toivottavasti olet nauttinut näistä kesän syksyksi taittumispäivistä!