Makasin
viimeisinä lomapäivinä laiturilla aurinkotuolilla. Torkuin välillä niin, että
pää retkahteli. Siinä oli taivaallisen ihanaa tankata auringonsäteitä. Huomasin
kuitenkin tärkeimpänä elementtinä ympäristön hiljaisuuden. Oli hyvin hyvin
hiljaista. Voikohan koskaan olla liian hiljaista?
Autoja kulkee harvakseltaan läheisellä tiellä. Lintujen
äänet ovat vähissä ja koska on tosi tyyntä, järvestäkään ei tule mitään ääntä. Naapurit
ovat sisällä tai muuten vaan hiljaa. Kukaan ei hakkaa, höylää eikä rakenna
missään mitään. Pieni nukkui riippukeinussa, eikä pälpättänyt korvan juuressa
kuten tavallista. Puolison sai käskemällä hiljaiseksi. Nautin suuresti hiljaisuudesta.
Se on niin harvinaista!
Mietin, että voiko olla liian hiljaista? Laiturilla ei
ainakaan tuntunut tänään siltä. Muistin kuulleeni, että on olemassa ns. kaiuttomia
huoneita (anechoic),
jotka eristävät ääntä ja ehkäisevät niiden syntymistä. Huone vaimentaa 99,9
kaikista äänistä luoden tilan, jossa on toivomaani täydellistä hiljaisuutta. Siellä
ei ole kukaan pystynyt kuitenkaan olemaan yli 45 minuuttia. Hiljaisuus voi siis
olla liikaa.
 |
| Anechoic Chamber in Retrospect by TunnelBug, on Flickr |
Ihmisen kuulo herkistyy tässä huoneessa äärimmilleen.
Siellä avaruuselämää simuloivissa testeissä
olleet astronautit alkoivat kuulla oman sydämensä sykkeen tosi kovana ja heille
tuli kuuloaisteihin perustuvia erilaisia muita hallusinaatioita. Samoin
liikkumisemme tarvitsee ääniin ja etenkin kaikuun perustuvia aistimuksia, jotta
edes ymmärrämme pysyvämme tasapainossa. Emme osaa välttämättä liikkua ilman
ääniä. Hiljaisuus onkin yliannoksina pelottavaa.
Täydessä hiljaisuudessa tulee ilmeisesti sensorinen
deprivaatio, joka ajaa hulluksi. Minulla on ajatus, että siellä on vain itsensä
ja omien ajatustensa kanssa. Taitaa sittenkin olla ne ajatukset mitkä tekee
hulluksi, eikä hiljaisuus? Olisi kiinnostavaa tietää, onko huoneessa ollut
koemielessä kokeneita munkkeja, joilla on pitkä meditaatiokokemus. Auttaako se
kohtaamaan hiljaisuuden ja olemaan sen kanssa yli 45 minuuttia.
Ihan sama, päätän olla kaikista olosuhteistani
kiitollinen. Harjoitan missä harjoitan, oli taustalla millaista ääntä tahansa.
Lue lisää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti