Jokapäiväinen Zen II: Alku ja miksi?

Tässä toinen osa muistiinpanoista Charlotte Joko Beckin kirjasta Jokapäiväinen Zen. Tällä kertaa juttua on siitä miten aloittaa Zenin harjoittaminen. Kirjassa on hyviä perusteita sille miksi harjoittaminen tekee hyvää levottomalle. Ihan jokaisen se pistää hyväksymään elämän sellaisenaan. Näin Joko puhuu.

Meidän kaikkien mielestä elämä on jossain määrin vaikeaa, hämmentävää ja ahdistavaa. Silloinkin kun elämä sujuu hyvin. murehdimme sitä, ettei se todennäköisesti jatku samalla tavalla. Saavuttaessamme aikuisuuden suhtautumistapamme elämään vaihtelevat suuresti – suhtautumisemme riippuu henkilökohtaisista kokemuksistamme.

Jos sanoisin, että elämänne on jo täydellinen, ehjä ja valmis, pitäisitte minua hulluna. Eihän kukaan pidä elämäänsä täydellisenä. Ja kuitenkin tiedämme kaikki sisimmässämme, että olemme rajattomia, äärettömiä. Mielemme on ristiriitainen: toisaalta pidämme elämää hämmentävänä arvoituksena, joka aiheuttaa meille paljon murhetta, ja samalla olemme hämärästi tietoisia elämän rajattomasta, äärettömästä Juonteesta.

Ensimmäinen tapa on etsiä ratkaisua itsemme ulkopuolelta. Pysymme erillään elämästämme, katsomme sitä. analysoimme sitä, arvostelemme sitä, etsimme vastauksia kysymyksiin ”Onko siitä minulle hyötyä? Tuottaako se minulle mielihyvää vai pitäisikö minun vältellä sitä?”

Mukavan, ystävällisen kuoremme alla piilee suunnaton levottomuus. Kenen tahansa ihmisen elämän syvällisempi tarkastelu paljastaisi villinä riehuvaa pelkoa, tuskaa ja ahdistusta. Meillä kaikilla on keinomme peittää ne. Syömme liikaa, juomme liikaa, teemme liikaa töitä, katsomme liian paljon televisiota. Teemme kaiken aikaa jotakin peittääksemme eksistentiaalisen perusahdistuksemme. Jotkut ihmiset elävät näin kuolemaansa asti.

The 300 by Stuck in Customs, on Flickr

Joustavuus, ilo ja elämän virta on poissa. Tämä synkkä mahdollisuus on meillä kaikilla edessä, jos emme tajua, että meidän on tehtävä työtä elämämme eteen, että meidän pitää jatkaa zenin harjoittamista. Meidän on nähtävä sen harhan läpi, että minä ja tuo jokin ovat erillään toisistaan. Tehtävämme on kuroa tuo väli umpeen.  

Kun voimme olla täysin rehellisiä sen suhteen, mitä tapahtuu juuri nyt, näemme sen. Buddhasta ei voi ottaa vain palasta. Buddha tulee vain kokonaisena. Zenin harjoittamisessa ei ole kyse siitä, että ”voi, minun pitäisi olla hyvä, minun pitäisi olla ystävällinen, minun pitäisi olla sitä tai tätä.” Minä olen sitä, mitä olen juuri nyt. Ja juuri tämä olemisen tila on Buddha.

Lue edellinen osa:
Jokapäiväinen Zen I: Johdanto ja elämänohje