Mökkielämää taitekohdassa

Olemme olleet loppuviikon mökillä viettämässä viimeisiä kesälomapäiviä. Sään suhteen olemme olleet yllättyneitä, meillä on aivan fantastisen kauniita ja lämpimiä lomapäiviä takana. En ole uskoa, että vielä olen saanut nauttia kesästä.

Päivät menevät hyvin, yhtään mitään ei tule tehtyä, ihan kuten on suunniteltu. Nukun pitkään, syön vähän ja sitten voi mennä jo päiväunille laiturille, ”vahtimaan” leikkivää lasta. Pieni on leikkinyt rantavedessä pitkiä aikoja. 

Välillä tulee vähän kylmä kyllä, mutta sitten laitetaan fleeceä yhdessä päälle edes hetkeksi. Meillä on ollut ilonamme iso sorsapesue. Ne tulivat ja menivät ja selkeästi kieltäytyivät ymmärtämästä, että meillä ei ollut heille ruokaa. Yritän opettaa pienelle, ettei luonnon eläimiä ruokita, oli ne sitten kuinka söpöjä tahansa.

Laiturilta ei paljon poistuta, ennen kun aurinko lakkaa siihen paistamasta. Sauna on siinä vaiheessa lämmin. Sitten taas vähän ruokaa äitiemme viljelemistä vihanneksista. Jälkkäriksi vaikka uuden sadon omenia. Pieni on jo niin naatti, että haluaa tässä vaiheessa yleensä nukkumaan. Puoliskoni on hänen kanssaan ollut hieman aktiivisempi kuin minä. 

Ilta menee koneella roikkuessa kirjoittamassa, mutta usein luen vielä sängyssä hyvää kirjaa. Tähtitaivasta ehkä vielä saan käytyä ihailemassa. Pienen hetken taivaalle tiirailtuani, näin monta tähdenlentoa ja valtavan määrän tähtiä. Revontulia oli myös lähijärvellä havaittu. Oman pienuutensa taas muistaa…

Pihasta ei ole poistuttu kun ihan pienille retkille.

Kävimme nauttimassa alkusyksyisestä metsästä. Totesimme, että järven rannan polku on kovin kuljetun oloinen. Mielenkiintoista. Yksi selitys oli iso kakkakasa johon törmäsimme. Se oli aika tuore! Taisi olla hirven käyttämä polku, jota kävelimme. Hirveen emme onneksi törmänneet, vaikka vielä aika tuoreet jäljet näimme. Sen sijaan olimme usean hirvikärpäsparven syötteinä.

Matkalla näimme outoja marjoja ja aika paljon puolukoita. Mustikan varvuissakin oli vielä maisteltavaa, vaikka lehdet ovat jo aika räjähtäneitä. Kaikki marjat ovat jo aika ylikypsiä ja siksi hieman mauttomia. Söimme niitä kuitenkin, koska uskomme vitamiinien olevan tallella.

Pieni oli reipas oma itsensä ja innoissaan metsässä kulkemisesta. Pienen lounaan jälkeen uni maistui riippukeinussa niin isoille kuin pienillekin.

Pienellä souteluretkellä huomasimme maisemassa jo selkeitä keltaisen ja ruskean sävyjä. Kyllä vuodenaika on juuri vaihtumassa.

Toivottavasti olet nauttinut näistä kesän syksyksi taittumispäivistä!